Osallistun tällaisiin haasteisiin riemumielin, joten tässä omat vastineeni Kohteena maailma -blogista kiertoon heitetyn haasteeseen. Maailmassa on satoja paikkoja, jonne haluaisin matkustaa. Varmaan tuhansiakin. Mutta koska en osaa kantaa mukanani haaveita, joiden toteutuminen ei olisi kovin todennäköistä, niin tämäkin lista täyttyy enimmäkseen kohteista, jonne uskon päätyväni lähitulevaisuudessa. Jätin sentään ulkopuolelle ne, jonne jo varmaksi tiedän matkustavani.
Kohteet ovat suurimmaksi osin Euroopassa, sillä en juuri haikaile kaukomaille. Haaveenani onkin käydä kaikissa Euroopan maissa. Mitä enemmän matkustan, sitä vaikuttuneempi olen siitä mitä läheltä löytyy. Ja kuinka paljon ihan täällä kotinurkillakin on vielä näkemättä.
On mulla kyllä yksi sellainen isompikin haave, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita. Enkä tiedä edes toivonko sen toteutuvan. Mutta palataan siihen myöhemmin, sillä ensin näiden haasteen mukaisten haavematkojen kimppuun. Matkakuumeen kasvattamiseksi lisäsin reissuhaaveisiin linkin jo kohteessa käyneiden blogijuttuihin.
Paikka: Petra
Niin kauan kuin olen tiennyt Petran olemassaolosta, olen haaveillut pääseväni sinne. Samaan reissuun yhdistäisin käynnin Wadi Rumin aavikolla. Miksi tätä haavetta ei ole tullut vieläkään toteutettua, en ole varma. Ehkä siksi, että en halua rantalomalle Aqabaan, josta molempiin olisi helpoin matkustaa. Tai siksi, että vieroksun huijauskulttuuria, josta näiden kohteiden osalta paljon varoitetaan. Mutta vielä tulee hetki, jolloin näkemisen halu kasvaa suuremmaksi kuin epäluulo. Sillä onhan nämä nyt pakko joskus nähdä.
Suunnaton: Petra vai Wadi Rum – kumpi on sinun matkakohteesi Jordaniassa?
Tapahtuma: Hanami Japanissa
Oli todella vaikea keksiä tapahtumaa, jonne haluaisin mennä. En erityisemmin pidä tapahtumista, välttelen väkijoukkoja, enkä ole järin kiinnostunut urheilusta. Ahdistun ihmismassojen keskellä ja yhteinen hurmos aiheuttaa minussa lähinnä pelkoa.
Kunnes mieleeni tuli kauniina kukkivat kirsikkapuut. Ja Japani. Ainut kaukokohde, jonne matkustamisesta oikeasti haaveilen. Saken juomisen jättäisin tosin vähemmälle, mutta luumuviinillä voisin skoolailla useammankin kerran.
Watia: Suloinen sakura – Japanin vaaleanpunainen kevät
Totta puhuakseni tuskin oikeasti matkustaisin Japaniin kirsikkapuiden kukinnan aikaan, vaan valitsisin mieluummin vähemmän suositun ajankohdan. Mutta saahan sitä näissä haaveissa vähän huijata, saahan?
Kotimaan kohde: Bengtskärin majakka
Pidän majakoista paljon. Mua miellyttää niiden sijainti äärettömän äärellä. Kallioisilla saarilla, korkeilla jyrkänteillä. Mä rakastan sitä muumipappafiilistä, mikä majakoista tulee. Sellaista rajatonta uskoa, että ihan kaikki on mahdollista.
Olen käynyt majakoilla ja yöpynyt saarissa. Mutta en ole koskaan yöpynyt majakassa. Erityisesti siitä syystä Bengtskär on keikkunut haavelistalla jo vuosia. Päiväretkikin riittäisi, mutta mieluiten jäisin sinne yöksi, kuten tämän haasteen aloittaja Rami.
Kohteena maailma: Bengtskär – vuokraa koko majakka kesäyöksi
Kaupunki: Brugge
Hassua, että aika moni haaveistani on vaikka kuinka vanhaa perua ja olisi helposti toteutettavissa. Ja silti jäänyt toteuttamatta. Kuten nyt vaikka tämä Brugge. Ollut haaveissa yli kymmenen vuotta. Mutta luotan siihen, että ääneen lausuminen lopulta auttaa. Sillä kaksi vuotta sitten haaveilin mm. Carcassonnesta, Ystadista ja Oxfordista. Ja nyt olen käynyt niissä.
Unelmatrippi: Kävelyllä romanttisessa Bruggessa
Maa: Moldova
Viime vuoden matkamessuilla törmäsin pieneen esitteeseen, jossa kerrottiin ruokamatkasta Moldovaan. Kiinnostus heräsi ja siitä asti olen hinkunut sinne. Reissuseurakin on jo sovittu, enää pitäisi sovittaa aikataulut yhteen.
Moldova kiinnostaa, sillä siellä käyneiden tarinoista välittyy maa, jossa itä ja länsi kohtaavat ja ihmiset ovat vilpittömän ystävällisiä. Mielettömiä viinitiloja unohtamatta.
Adalmina’s Adventures: Moldova – Lasi criseccoa, olkaa hyvä!
Saari: Shetlanti
Aikaisemmin mua houkutteli lomamatkoille takuuvarma aurinko, mutta nykyisin ei ole väliä sataako vai paistaako, kunhan luontoa riittää. Ja erityisesti Atlantin saarten karu kauneus vetää mua puoleensa ihan hulluna.
Ja siitä asti kun näin ensimmäisen kerran tv-sarjan Shetlandsaarten murhat, olen tiennyt jonakin päivänä matkustavani näille saarille. Toivottavasti se päivä tulisi jo pian.
Extreme: Tšernobyl
En ole mikään hurjapää, ja erityisesti kova vauhti tuntuu ikävältä. On sitten kyseessä vene, auto tai joku muu moottoriajoneuvo, niin arvostan vain kohtuullista nopeutta. Ja suorastaan vihaan kaikkea moottorivehkeillä temppuilua. Paitsi viime syksyn matkabloggaajien kanssa koettua mönkijäsafaria Rautalammilla, joka oli ihan parasta.
Lähtöselvitetty: Kotimaasta löytyy monia kasvoja: matkan voi tehdä vaikka Rautalammille
Kammoksun myös kaikkea extremeä, joka perustuu omaan kestävyyteen tai kuntoon. Ihme, kun kumpaakaan ei juuri ole. Mua ei todellakaan saa killumaan vaijerin varassa rotkojen ylle tai uhmaamaan kuolemaa jyrkänteiden reunoille.
Joten parhaiten tähän kategoriaan osuu matkahaave ydintuhon ytimeen Tšernobyliin.
Olen viettänyt nuoruuteni Luvialla, joka kuuluu nykyisin ydinvoimapitäjä Eurajokeen. Niitä Olkiluodon ydinvoimalan piippuja on siis tullut katseltua. Ja muistan miltä tuntui kuulla Tšernobylin onnettomuudesta. Se ravisteli kymmenvuotiaan turvallisuudentunnetta perusteellisesti. Miten me pelättiin sen jälkeen syödä marjoja, kuviteltiin millaisia epämuodostuneita lapsia meille aikuisina syntyy ja mietittiin miltä säteily näyttää. Onneksi meille ei lopulta käynyt kuinkaan, toisin kuin Prypjatin asukkaille.
Lähinnä kauempana: Tšernobyl ja Prypjat – Kiovasta kadotettuun maailmaan
Majoitusmuoto: yö kummituslinnassa
Viime joulumarkkinamatkalla Saksan Quedlinburgissa yövyttiin pienessä kaupunkilinnassa, mutta mun haaveena olisi majoittua jossain vielä hulppeammassa ja vanhemmassa kivilinnoituksessa. Sellaisessa jossa taatusti kummittelee.
Kerran poistuin kotoa: Cabra Castle – yö irlantilaisessa (kummitus)linnassa
Luontokohde: Islanti
Olen onnekas, sillä olen käynyt Islannissa. Toisaalta pelkään sen tarkoittavan, että liikaturismin vuoksi en voisi matkustaa sinne enää toista kertaa. Mutta jos lupaan matkustaa niihin osiin, jotka eivät ole kaikkein suosituimpia?
Sillä viisi päivää Islannissa ei riittänyt vielä mihinkään. Polte päästä kiertämään koko maa on hurja. Samoin haave patikoinnista Islannin luonnon keskellä. Sillä juuri kun luulee nähneensä sen kauneimman kolkan, tulee eteen uusi, täysin toisella tavalla sykähdyttävä paikka. Kenties vielä joskus. Sillä Islanti on upein maa, jossa olen käynyt.
Maailman äärellä: 10 ihanaa Islanti-vinkkiä
Ruoka ja juoma: Saksan jokilaaksojen viinitiet
Ostin matkamessuilla kirjan nimeltään Euroopan kauneimmat viinireitit. Enkä voi käsittää, että en ole ajellut niistä yhdelläkään. Minä joka rakastan automatkailua ja viiniä.
Ensimmäiseksi lähtisin tietenkin Saksaan. Sillä viinireittien varrella on kaikki se, mistä pidän. Pieniä kyliä, linnoja, ristikkotaloja ja kaunista luontoa. Ja sitä viiniä. Menisin Moselin laaksoon. Tai seuraisin Reinjokea aina Koblenzista Sveitsiin asti.
Irtiottoja: Moselin laakso – kauniita kyliä, upeita maisemia ja loputtomia viiniviljelmiä
Bonushaave
Taisin luvata kertoa vielä yhdestä haaveesta. Koska erilaisten matkojen suunnitteleminen on ihan loistavaa ajanvietettä, on reissukarttaani piirtynyt lukuisia reittisuunnitelmia. Sieltä löytyy tälläkin hetkellä valmiit roadtripit mm. Skotlantiin, Keski-Eurooppaan, Baskimaalle ja Baltiaan.
Mutta yhä useammin yllätän itseni miettimästä minkälaisen maailman ympäri -matkan voisin tehdä. Ensin Trans-Siperian junalla Venäjän halki. Japaniin. Kanadaan. Islantiin. Kiertäisin siis pohjoisen pallonpuoliskon, sillä jostain syystä mä en haaveile joitain yksittäisiä paikkoja lukuunottamatta niistä perinteisimmistä kohteista ollenkaan. Hyvä niin, sillä unelmoitavaa riittää tälläkin tavalla ihan liikaa.
Kiitos haasteesta Unelmatrippi sekä Kerran poistuin kotoa.
Omista matkahaaveistaan haastan kertomaan viime vuoden extreme-reissulle Rautalammin mönkijäsafarille kanssani osallistuneet
- Rosa – Joko mennään
- Janni – Lentopelko
- Kati – Lähinnä kauempana
- Katja – Lähtöselvitetty
- Pilvi – Suunnaton
Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta muita bloggajia kertomaan reissu-unelmistaan.
10 comments On 10 matkahaavetta majakkasaarilta viiniteille
Minulla oli pitkään kaksi haavetta Rio de Janeiroon liittyen: Sambakarnevaalit ja uusivuosi. Sambakarnevaaleilla olen jo käynyt ja viime uudenvuoden vietin Etelä-Amerikassa. Olin jo suunnitellut meneväni Rioon uudeksi vuodeksi, mutta google osasi kertoa, että Valparaisossa olisi vielä näyttävämpi ilotulitus ja valitsimme sen. Ja oli se vielä upeampi kuin Sydneyn vastaava. Edelleenkin minulla on kuitenkin haaveena päästä Rio de Janeiroon uutena vuotena.
Kirsikankukka-aika on hankala arvioida tarkasti etukäteen ja se kestää vain viikon, joten on haastavaa osua oikeiaan aikaan. Jos ainoa syy, miksi ei tuota yrittä, on ruuhkat, voisi yksi vaihtoehto olla, että yrittää mennä johonkin sellaiseen paikkaan Japanissa, joka ei ole 10 kuuluisimman paikan joukossa. Tällöin ihmisiä on todennäköisesti paljon vähemmän, mutta väriloistoa on kuitenkin ympäri maata eri aikoihin.
On hienoa kun haaveitaan pääsee toteuttamaan!
Saattaa olla, että päädyn, joskus vielä Japaniin kirsikankukka-aikaan, ja valitsen silloin mielelläni vähemmän tunnetun kohteen. Sellaisista pidän muutenkin.
Olipas taas kivoja kohteita listattuna, joista useampi itseä kiinnostaisi kovin paljon. Tuo Moselin laakso on sellainen, joka sopisi hyvin makumatkakohteeksi. Olen siellä itse ollut varsin pikaisesti, maisemat oli suorastaan upeat!
Thernobyl oli tosiaan aika koskettava extreme-kohde. En muista koskaan nähneeni varsin meneviä ihmisiä niin hiljaisena kuin sillä retkellä.
Jonkun näistä vois kyllä toteuttaa vielä tänä vuonna. Katsotaan kuinka käy. Kiitos haasteesta, näitä oli mukava miettiä.
Voi apua, luin ensin, että haluat ruoSkamatkalle Moldovaan, ja mietin jo oliko sittenkään hyvä idea haastaa sua 😀 Mutta Moldova olisi kyllä kiinnostava kohde! Petra on myös kiinnostanut jo pitkään. Israelista sinne olisi päässyt helposti, mutta Israelissa itsessäänkin oli jo niin paljon nähtävää, että Petra jääköön paremmalle ajalle. Myös Tsernobyl kiehtoisi. Joskus kaverin kanssa vähän suunniteltiin sinne retkeä, mutta sillä kertaa ei mennyt toteutukseen asti. Mun on pakko myöntää, että mulla ei ole tällä hetkellä aavistustakaan, millainen olisi mahdollisen, toisen maailmanympärimatkan reitti. Ehkä tuollainen pohjoisempi seikkailu voisi olla kiva, ensimmäisestä reissusta suuri osa kun vierähti eteläisellä pallonpuoliskolla.
Huh,ruoskamatka Moldovaan kuulostaa sellaiselta, että siitä ei kannattaisi näin julkisesti huudella 😀.
Meillä on ollut pari kertaa liput Kiovaan jo klikkauksen päässä, mutta ei olla kuitenkaan niitä ostettu. Joten Tšernobyl on toistaiseksi saanut vielä odottaa.
Sun maailmanympärimatka kuulosti tosi hienolta, vaikka vastaava reitti ei omiin haaveisiin osukaan. Omani voisin junamatkan sijaan siirtää kulkemaan myös Silkkitietä pitkin, kunhan joku muu hoitaisi sille pätkälle käytännön järjestelyt. Vaikka sama tiimi, joka junailee Ville Haapasalon matkat👍
Mäkin haluaisin käydä joskus Petrassa. Moselin laakso on aina hyvä idea ja ne viinit ovat tosiaan herkullisia! Bengtskärissä olen yöpynyt ja se oli kyllä hieno kokemus. Siitä on jo aikaa, mutta muistan elävästi miten hienoa oli istua illan pimeydessä kallioilla ja kuunnella merta. Ja muuten, oman seuraavan maailmanympärimatkan reittini lähtisi ihan samalla tavalla liikkeelle. 😉 Tosin haluaisin kyllä käydä jossain etelämmässäkin, Patagoniassa esimerkiksi. Japaniin menisin koska tahansa uudelleen, se on käsittämättömän kiehtova maa.
Patagonia on kieltämättä kiehtova matkakohde, ja siinä kohtaa minäkin voisin koukata eteläiselle puoliskolle. Ja olishan siellä Etelä-Amerikan puolella muutakin kiinnostavaa. Mutta haaveilen niistä sitten myöhemmin.
Ihania haaveita! Hauskaa, että meillä on tuon tapahtuman osalta lähes identtiset perustelut, vaikka kohde olikin eri. Ja Shetlannin minäkin meinasin laittaa listalleni, onhan meillä kotona shetlanninlammaskoira, jonka ”kotikulmia” pitää joskus ehdottomasti päästä tutkimaan. Ja kyllä, iso peukku Moselin laaksolle! 🙂
Tapahtuman miettiminen oli tosiaan tämän haasteen hankalin osuus. Kun en ole pystynyt osallistumaan Hanamiin edes täällä Helsingissä, kun siellä on niin kova tungos. Kerran oltiin menossa, mutta lopulta ajettiin vain autolla ohi, kun ei vaan pystytty näkemään itseämme siellä tungoksessa.
Mä olen Reinin varrella käynyt päiväseltään, ja jo se vakuutti. Eikä maaliskuun alku ollut taatusti parasta aikaa maisemien kannalta.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja