Joulukuisen Espanjan Aurinkorannikon loman ehdoton kohokohta oli Caminito del Rey. Odotukset tämän kovasti kehutun kohteen osalta olivat korkealla, eikä todellakaan jouduttu pettymään. Reitti on jokaisen hehkutuksensa ansainnut. Polku oli pitkään suljettu vaarallisuutensa vuoksi, mutta pari vuotta sitten se avattiin uudelleen täysin kunnostettuna ja on nykyään helppokulkuinen. Suurin haaste, ja samalla paikan upeus, liittyykin sen sijaintiin 100m korkeudella pystysuorien kallioiden välissä uskomattomien maisemien keskellä.
Reitti kuljetaan Ardalesista El Chorroon
Caminito del Reyn lähtöpaikka sijaitsee järvialueella Ardalesissa, ja sinne ajaa Málagasta noin tunnin. Navigaattoriin kannattaa laittaa päätepisteeksi Restaurante El Mirador Ardales, jotta saapuu oikeaan päähän reittiä. Reitti kuljetaan nimittäin vain yhteen suuntaan Ardalesista El Chorroon. Auton voi pysäköidä ravintolan jälkeen olevalle parkkipaikalle 2 euron maksua vastaan. Tai kai sen siihen tien viereenkin voisi jättää.
Parkkipaikalta jatketaan samaa tietä kävellen vielä vähän matkaa eteenpäin, kunnes oikealla puolella tulee vastaan melko huomaamaton kyltti kohti pimeää tunnelia. Voit toivoa, että tunnelin valot on jo korjattu. Tai käyttää kännykän taskulamppua, niin kuin me teimme. Tai kiertää pidempää reittiä pitkin jättäen koko tunnelin väliin.
Ryhmästä huolimatta reitillä kuljetaan omatoimisesti
Varsinaiselle lippupisteelle on matkaa noin 1.5km. Sieltä saat kypärän ja ohjeet (espanjaksi ja englanniksi), miten reitillä käyttäydytään. Maalaisjärjellä pärjää, reitti ei ole korkeutta lukuunottamatta haastava. Tässä kohtaa kannattaa käydä vessassa, sillä reitin varrella niitä ei ole. Vinkki: ota mukaan vessapaperia. Reitille lähdetään ryhmän kanssa samaan aikaan, mutta jokainen saa kulkea omaan tahtiinsa, eivätkä oppaat tule mukaan. Aika nopeasti portin jälkeen alkaa ensimmäinen vuoren rinteeseen rakennettu osuus, ja maisemien hämmästely voi alkaa.
Reitin keskivaihe kulkee metsässä, ja siellä on hyvä pysähtyä syömään eväitä. Varsinaisia levähdyspaikkoja on kuitenkin harvakseltaan. Maisemat ovat kauniit, ja voi vain ihmetellä miten laakson toiselle puolella näkyvä junarata on tuonne aikanaan rakennettu. Reitin loppuosuus palaa taas vuoren rinteelle, ja nyt ne maisemat vasta upeat ovatkin. Aivan käsittämättömän upeat. Kokemuksen huipennukseksi rotko ylitetään riippusiltaa pitkin.
Lopuksi pienen porrastreenin ja yllättävän pitkän hiekkatien jälkeen olet päätepisteellä, jonne kypärät palautetaan. Täältä löytyy myös roskikset ja wc:t. Kävelymatka jatkuu tästäkin vielä noin 1,5 kilometrin päähän pieneen El Chorron kylään, josta pääsee bussilla takaisin parkkipaikalle. Varaudu melkoiseen metakkaan, sillä espanjalaiset eivät todellakaan ole hiljaisia kanssamatkustajia.
Käytännön ohjeita Caminito del Reylle
Liput (10€) reitille kannattaa ostaa etukäteen täältä. Bussilipun (1,55€) voi ostaa samassa yhteydessä pääsylippujen kanssa, tai bussista käteisellä. Jos aikataulu ahdistaa, voit toki kokeilla onneasi ja käydä kyselemässä pääsylippuja vielä portiltakin. Niitä saattaa olla saatavilla, vaikka netissä päivä näyttäisi täyteen varatulta.
Lähtöpisteessä kehotetaan olemaan 30min ennen varattua aikaa, mutta aikakäsitys on perin espanjalainen. Samassa ryhmässä voi olla sekä liian aikaisin tulleita että omasta lähdöstään myöhästyneitä. Ei se niin tarkkaa ole. Lipussa lukee myös, että mukana pitää olla passi, mutta ei sitä ainakaan meiltä missään vaiheessa kyselty. Olin sitä paitsi varannut kaikki liput yhdellä passilla.
Aikaa reissuun kului reilun kolmisen tuntia, ja pituutta kävelylle kertyi siirtymineen noin 7,6km. Reitti ei ole raskas, eikä vaadi normaalia kävelyreissua kummempia varusteita. Ilman eväitäkin pärjää, mutta vettä on hyvä olla mukana. Kuumalla ilmalla reitti on varmasti paljon rankempi kuin joulukuussa 16 asteen lämpötilassa. Talvella kannattaa muuten huomioida, että aamulla vuoristossa on kylmä; meillä auton mittari näytti vielä kymmenen aikaankin ainoastaan 4 lämpöastetta.
Sopiiko reitti korkeanpaikankammoiselle?
Lievästä korkeanpaikan kammosta kärsivä pystyy reitin kulkemaan läpi, ja jopa nauttimaan maisemista. Meidän seurueestamme kaksi selvittivät reitin melko helposti (oli kuulemma vain pari vähän pahempaa paikkaa), mutta pahimmasta kammosta kärsivä palasi jo alkumatkasta takaisin. Eron heidän välillään huomasi välittömästi. Jos alkumatka ei tuota ongelmia, lopustakin selviää. Polku on noin metrin levyinen, ja kalliossa on turvavaijeri, josta saa tarvittaessa henkistä tukea. Lisäksi takaisin palaaminen siis onnistuu, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sen verran upeasta elämyksestä on kyse. Lipun hintakin on niin edullinen, ettei sen puolesta niin harmita, vaikkei reittiä lopulta pystyisikään kulkemaan. Reitti sitä paitsi näyttää näissäkin kuvissa aika tavalla todellisuutta hurjemmalta.
Caminito del Rey on kiistatta yksi hienoimmista reissukokemuksistani, vaikka nykyisellään se ei enää mikään varsinainen huima seikkailu olekaan (mun onneksi, sillä muuten se olisi jäänyt väliin). Jäänteitä siitä vanhasta reitistä on näkyvillä näissäkin kuvissa. Mitä mieltä te muut rotkoreitin kulkijat kohteesta olette?
38 comments On Andalusian upein elämys Caminito del Rey
Pingback: Ylhäällä, korkealla: Caminito del Rey kammon kourissa - Lähtöselvitetty ()
Tämä Caminito del Rey on kohteita, jonne olisin mennyt jo ajat sitten ellen olisi korkeanpaikankammoinen. No nyt kyllä sinne aion mennä, kun avasivat reitin uudestaan. Se vanha reitti oli kyllä sellainen, että olisin kiivennyt aidan yli, jos en pelkäisi korkeita paikkoja 😉 Se oli hurjaa touhua 😀
Mä en olis mennyt, vaan jähmettynyt kauhusta. Ei ole korkeanpaikankammoa, mut itsesuojeluvaistoa löytyy. Ja kömpelyyttä.
Andalusia ylipäänsä on vielä kokematta, mutta onpa tosiaan hyvä vinkki jos sinne suunnalle tulee lähdettyä. Upeita maisemia!
Kannattaa todellakin käydä itse kokemassa tuo, jos tuonne suunnalle menee.
Tästä on nyt lukenut niin useasta blogista pelkkää hyvää, että tänne on joskus päästävä. Itse luulen olevani rohkea, en pelkää korkeita paikkoja, mutta saattaisi tuolla hiukan puntit silti tutista
Siellä huokailee maisemien kauneutta niin ettei edes ehdi pelätä.
Meillä kalliokiipeilijä-mies on käynyt kulkemassa vanhan reitin kiipeilyvarusteiden kanssa silloin kun se oli vielä suljettu. Nykyään reitti olisi kuulemma ihan tylsä, joten saa nähdä joudunko lähtemään yksinäni tuonne polulle – pakko nimittäin päästä joskus, niin kaunista tuolla on. Mulle kyllä varmasti riittäisi tämän kunnostetunkin version jännittävyys!
Ihan varmaan on tylsä, jos on kulkenut sen vanhan. Sinne vanhalle mua ei olis saanut ikipäivänä!
Tämä olisi kyllä ehdottomasti sellainen reitti jonka haluaisin joskus tehdä! Aivan huikeita maisemia!
Tämä on vielä siitä kiva, että sinne ei ole kovin pitkä matka rantakohteista. Uskoisin, että tuonne järjestetään retkiäkin, jos se autoilu ei tunnu itselle luontevalta. Ja julkisillakin pääsee pienellä vaivalla.
Mieletön reissu ja haluan tuonne kans! Mahtavaa, että vanha reitti on jätetty kauhisteltavaksi, eikä sitä ole purettu.
Onko ne kypärät muuten kalliolta mahdollisesti tippuvia kiviä varten?
Kyllä sieltä vähän kiviä ropisi, mutta ei onneksi meidän päähän. Eiköhän ne kypärät ole just sen vuoksi.
Tää paikka on kyllä ollut sen verran esillä suomalaisissa matkablogeissa, että itsekin tekee mieli kokea tuo. Kivaa lukea ihan käytännön vinkkejäkin, niin tietää mitä tehdä ja miten toimia. Onneksi itsellä ei ole korkeanpaikan kammoa 😉
Mä oon tällainen käytännönläheinen ja tykkään itsekin lukea muiden blogeista konkreettisia ohjeita. Toki jos kohteeseen ei ole itse menossa, ne on helposti vähän tylsää luettavaa.
Kylläpäs El Chorro on viime aikoina vilahdellut blogeissa 🙂
SIlloin kun itse kvin, tuota vasta remontoitiin reitin uudelleenavausta varten. Huima se kyllä on <3
Aikamoinen urakka se remontti on ollut, mutta nyt se oli tosiaan helppokulkuinen. Hieno paikka!
Ai että, tuolla on niin upeen näköistä! Tosi kiinnostava kohde, mut melkoisen jännittävä! Aika kuumottavalta vaikuttaa tuo luolaosuuskin. Mut lähtisin kyllä ehdottomasti jos tuolla suunnalla reissaisin. Täytyy pitää mielessä ja varata patikkalippu jo ennakkoon.
Luola oli yllättävän pitkä ja pimeä. Katossa näytti olevan valaisimet, ne ei vaan nyt toimineet.
Se on pilalla, kun sen uskaltaa korkeuskammoinenkin kävellä. Ainoaksi mielenkiintoiseksi seikaksi jää, mitä tipuja siellä on ja onko siellä geokätköjä. Machu Picchulla oli korkeuskammoinen jäätynyt polulle. Ei muuten, mutta hänet piti ohittaa jyrkänteen kautta. Minusta haasteet on tehty voitettaviksi ja minun kohtalonani on matkustaa yksin.
Ei maisemat ole meneet pilalle, kokemus on vaan erilainen. Näkökulma ratkaisee; oletko menossa haastamaan itsesi vai kävelylle upeisiin maisemiin.
Haikailin tuosta jo silloin kun se vielä oli suljettu… hehe. Harmi, etten tiennyt sen olemassaolosta vielä silloin, kun asuin Espanjassa. Mutta sinne pitäisi muutenkin matkustella ex-työkavereita moikkailemaan jossain vaiheessa, Caminito el Rey on ehdottomasti samalla listalla, sen verran pitkään olen siitä haaveillut.
Aika jännä, että tosi moni suomalaisbloggaaja on nyt ihan hiljattain käynyt sen kävelemässä. Muutenkin tuntuu, että hurjan moni on tässä parin viime kuukauden aikana matkustanut Málagaan / Andalusiaan. Onko jossain ollut jotain superhalpoja lentotarjouksia, mitkä olen jostain syystä missannut…? 😀
Halpoja lentoja, hah. Joulun aikaan lennot olivat älyttömän hintaiset (400-500€/hlö) ja se sai meidät hauskalle kiertoreitille Tukholmaan ja Köpikseen https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2016/11/25/kolme-karpasta-matkalla-malagaan/.
Olin kyllä superonnekas, että Ryanair lensi siihen aikaan sekä Tampereelta että Turusta Málagaan, kun siellä asustelin. Muuten olisi kotikäynnit (ja kavereiden käynnit mun luona Espanjassa) jääneet hurjan paljon vähemmälle… Mutta nythän sinne taas kai tehdään Pizza Pekkarisen toimesta reissuja Tampereelta, vaikkei Ryanair sinne enää liikennöikään. Fuengirolan suunnalle on kyllä jatkuvasti pakettitarjouksia. Välillä oon miettinyt, että nappaisin sieltä edullisella paketilla lennot, mutta jättäisin hotellin väliin ja majailisin mielenkiintoisemmilla mailla! 🙂
Huh, mitä maisemia! Ja kiitos rohkaisusta. Itselläni on pienoinen korkeanpaikan kammo ja olen miettinyt, että pystyisinkö tuohon. Tämän jutun luettuani voi olla, että pystynkin 🙂
Mukavaa, että tämä rohkaisee. Riippusillan ylitys on se hankalin hetki, mutta se on tosi vankkaa tekoa eikä juuri heilu. Eikä se ole kovin pitkä.
Kovalla tuulella ja sateella tuonne ei edes pääse.
On kyllä ihme, jos joku ei tästä kohteesta innostu, kun me muutamat lähiaikoina Andalusiassa käyneet toitotetaan tätä nyt blogeissamme. Mullakin postaus luonnoksissa. Ihana paikka!
Tästä povataan yhtä suosituimmista nähtävyyksistä Andalusiassa. En yhtään ihmettele. Ainakin me suomalaiset matkabloggajat ollaan tykätty! Sattumalta meitä osuikin sinne ihan peräkkäin vaikka kuinka moni.
Tää on kyllä upea. Ehdottomasti listalle, jos tuonne päin joskus eksyn.
Todella upea. Pohdin jälleen kerran etukäteen, että onkohan turhaan hehkutettu juttu. Ei ollut!
Hienot kuvat upeista maisemista!
Tuonne pitää ehdottomasti joskus päästä siedättämään korkeanpaikankammoa 🙂
Kiitos kuvakehuista. Noissa maisemissa kelpasi kuvailla.
Sinne vaan siedättymään. Erittäin suositeltavaa!
Huh! Mua hirvittää jo ajatuskin, mutta luulen, että mies sais minut silti houkuteltua tuonne vaikka suklaapatukalla 😀
On nuo maisemat aika älyttömät ja muutenkin kokemuksena varmasti ihan like no other!
Kannattaa mennä ainakin kokeilemaan, jos tuolla päin on. Ja mitä sitä nyt ei suklaapatukan voimalla tekis?
Pitää ilmeisesti lähteä takaisin Andalusiaan – tämä pitää ehdottomasti päästä kokemaan! Näyttää just sopivalta paikalta lievästi korkeanpaikankammoiselle päästä ylittämään itsensä.
Pahimmat paikat olivat lasilattia (sen päälle ei ole pakko mennä) ja riippusilta, mutta niistäkin selvittiin. Mulla itsellä ei ole mitään kammoa korkeisiin paikkoihin, joten kuulopuheiden varassa tässä kirjoittelen.
Ah näitä maisemia! Mä voisin lähteä heti takaisin tuonne. Reitti ei todellakaan ole niin paha kuin miltä joissain kuvissa näyttää. Olen sinun tapaasi suositellut tätä ihan kaikille. 🙂 Todellakin upea elämys!
Oli kyllä ihan käsittämättömän upea paikka. Ihan fiiliksissä täällä muistellaan.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja