Costa del Sol mielletään helposti pelkäksi rantalomakohteeksi, ja toki siellä saa aikansa niinkin kulutettua. Mutta mun mielestäni Aurinkorannikolla kannattaa lähteä rohkeasti tutustumaan Andalusiaan vähän laajemminkin. Erityisesti vuoriston valkoiset kylät on tutustumisen arvoisia. Me ehdimme joulukuisella lomallamme käydä sekä isommissa että pienemmissä kylissä, sillä autoilimme lähes päivittäin jossain päin vuoristoa. Moniin kyliin pääsee muuten myös bussilla tai järjestetyillä retkillä, jos autoilu ei innosta.
Suosittu Mijas
Kun Aurinkorannikkolta etsii hyviä päiväretkikohteita, lähes joka paikassa suositellaan Mijaksen kylää. Mijas Pueblo sijaitsee 7km päässä rannalta yli 400m korkeudella vuoristossa ja on yksi vierailluimista kylistä, ja minun silmääni jo vähän liiankin turistinen. Mutta kyllä siellä silti kannattaa käydä. Jo ajomatka kylään paljastaa yhden syyn; ylhäällä maisema on upea. Ja kylä oikeasti viehättävä.
Pysähdyimme ensin kylän pääaukioilla olevan suklaatehtaan myymälässä jätskillä ja kahvilla. Meitäkin yritetään houkutella osallistumaan suklaan valmistukseen, mutta kohtelias kieltäytyminen riittää. Plussaa siitä, sillä inhoan jankuttavia kaupustelijoita. Kahvitauon jälkeen on aika lähteä tutustumaan kylään. Kiertelemme kapeita katuja, ja päädymme lopulta ihastuttavaan puutarhaan, josta on näkymät niin vuoristoon kuin rannikolle (mutta ei kuitenkaan Afrikkaan asti, kuten ensin väitin).
Aidosti paikallinen Ardales
Päädyimme tähän reissun paikallisimpaan kylään osana huimaa rotkoretkeä. Caminito del Reyn lähtöpiste sijaitseen Ardalesin järvialueella, ja ennen vaellusta halusimme hakea vähän retkieväitä. Edellisen päivän opetuksena tiedettiin, ettei vuoriston huoltoasemien tarjonnan varaan kannattanut jättäytyä, joten päädyttiin kauppa-aikeinemme 10km päässä olevaan varsinaiseen Ardalesin kylään. Reittiohjeet kännykkään, ja eteenpäin. Mitä siitä, että katu näytti hieman jyrkältä. Niin jyrkältä, että auton vetokoukku otti heti lähdössä maahan kiinni, ja puolessa väliä nousua renkaat alkoivat sutia tyhjää. Savu nousi, eikä eteenpäin ollut asiaa. Pidin silmät tiukasti kiinni, kun kuski peruutteli mutkaisen kadun takaosin alas. Hengissä selvittiin, eikä autokaan hajonnut. Lopulta kaupalle löytyi vähemmän haastava reitti, ja saatiin eväät ostettua. Paikallisia meidän touhut nauratti.
Mielettömän Caminito del Reyn jälkeen päätettiin mennä vielä lounaalle tähän paikallisuutta huokuvaan kylään. Päädyttiin ainoaan avoinna olevaan baariin, jossa oli tarjolla lounasta. Menu del dian vaihtoehdot oli kirjattu liitutauluun, eikä ravintolassa puhuttu englantia. Lopulta listasta valikoitui hakuammunnalla yksi herkullisimmista ruokakokemuksista aikoihin. Lounaan päälle tehtiin vielä pieni kävelyretki tähän mainioon kylään, ja päivä sai täydellisen päätöksen.
Benalmádena Pueblo
Aina ei tarvitse lähteä edes kovin pitkälle, sillä jos rantakaupungin katuopasteessa lukee kylää tarkoittava sana pueblo, niin löydät jo aivan toisenlaisen maailman. Mun suosikiksi nousikin meidän vuokrahuvilamme vieressä sijainnut Benalmádena Pueblo, jossa pääsin nauttimaan niin aamun hiljaisista tunneista kuin erinomaisen illallisen jälkeisestä raukeasta hetkestä keskellä kauniita jouluvaloja.
2 comments On Andalusian valkoiset vuoristokylät
Ihanaa pilkunviilaamista, arvostan. Lähde oli siis huonosti valittu, sillä ei me ainakaan nähty Afrikkaan asti.
Hej. En haluaisi kuulostaa pilkunnu****alta, mutta tässä sitä on: Mijasista ei voi nähdä Afrikkaan, kuten tekstissä toistaen sanotaan. Hieno kuvaelma paikasta itsestään kyllä, kiitos mukavasta luettavasta ja hyvin otetuista kuvista. Mutta Afrikkaan niillä ei pääse. Mijasista eteenpäin, Alhaurín el Granden kylän läpi pääsee polulle, joka nousee vuorien huipulle. Myös itäisen rajanaapurin, Benalmadenan puolelta pääsee vuoren laelle. Siellä korkeus on kilometrin meren pinnasta. Mijasin kylä on 400 m korkealla, josta näkee Afrikan suuntaan vain Välimeren. Maapallon kaareutumisen ja ilmakehässä valon taittumisen johdosta, vuoren laelta voi nähdä teoriassa 120 kilometriä. Sieltä voisi nähdä Afrikan mantereen lounaan suunnassa, Gibraltarin lähellä, Ceutan alueen tietämissä. Mikäli vastarannalle etelään Afrikkaan haluaisi nähdä, kuten tässä tarkoitettanee, tarvittaisiin noin 1,5 kilometriä korkea vuori, hyvä mielikuvitus, tai hallusinogeenejä. > Suurin etäisyys, jolle tasaisella maalla tai merellä lähellä maan pintaa oleva havaitsija voi nähdä, voidaan likimäärin laskea kaavalla d=3,856 x h:n neliöjuuri. Tässä d on etäisyys kilometreinä ja h havaitsijan silmien korkeus metreinä. (lähde: Wikipedia, horisontti) – Näin paikka jossa olitte, avautuu 77 kilometrin päähän, jossa on Välimeren kaloja, 749 elävää kalalajia. Yt, Timo