Arjen ilmastohaaste – tuliko minusta parempi ihminen?

Vuosi sitten lähdin mukaan haasteeseen, jossa etsittiin keinoja tehdä pienillä muutoksilla arjesta ilmastoystävällisempää. Tein kymmenen lupausta, ja nyt on aika katsastaa pitivätkö lupaukset ja oliko niillä mitään vaikutusta.

Tuntuu, että arkipäivän ilmastokeskustelu velloo kaiken sen ympärillä miltä meiltä kansalaisilta tullaan riistämään. Puhutaan autoista, takkatulesta ja lihansyönnin verottamisesta. Kohta ei varmaan saisi enää saunoakaan. Vastareaktiona kaikelle tälle on helppo poteroitua omien saavutettujen oikeuksiensa taakse. Miksi just mun pitäisi luopua, kun muut tekee sitä ja tätä. Mitä väliä?

Mutta on sillä väliä, sillä jokainen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävä teko on merkityksellinen. En väitä, että seuraava lentomatkani tuhoaa maapallon. Mutta väitän, että jos jokainen suomalainen vaihtaisi edes yhden lentämistä vaativan matkan lähilomaan kotimaassa, sillä olisi vaikutusta. Saatika jos niin tekisi jokainen maailman ihminen.

Lue lisää: Docventures: Ilmastoahdistus vaivaa! Onko yksilön yksittäisillä toimilla merkitystä, entä yhteisön?

nokipannukahvit merikarvia laavu

Minun nyt ainakin pitää tehdä jotain, sillä paljon matkustavana ja yksityisautoilevana mun päästöt ovat aivan liian suuret. Mutta ei se ole helppoa, sillä omista mukavuuksista tinkiminen tuntuu kamalalta, varsinkin kun puhutaan itselle merkityksellisistä asioista. Sen vuoksi lähdinkin ensin miettimään, mitä helppoja muutoksia voisin tehdä. Miksi väkisin aloittaa siitä vaikeimmasta?

Olen myös pohtinut, mitkä asiat on jo hyvällä mallilla. Sillä syyllisyyden lisäksi on syytä iloita myös onnistumisesta. Ja samalla on helpompi vahvistaa entisestään niitä valintoja, jotka on jo valmiiksi ilmastoystävällisiä.

Luopumisen sijaan olen etsinyt vaihtoehtoja entiselle. Sillä yllättäen voikin olla, että kokeiltuasi jotain uutta, huomaat pitäväsi tästä enemmän kuin siitä vanhasta.

Sitä paitsi, vapaaehtoisesti tehty muutos tuntuu hitokseen paremmalta kuin pakotettu valinta. Ja voihan olla, että siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta ei lopulta tarvitsekaan luopua, ainakaan kokonaan, kun ilmastonmuutosta saadaan riittävästi hillittyä muilla keinoin.

Näistä lähtökohdista syntyi omat vastineeni ystäväni Saanan vuosi sitten ilmoille heittämään arjen ilmastohaasteeseen. Haastevuosi on nyt takana ja on tilinpäätöksen aika. Mitä tulikaan luvattua, ja onko lupauksille saatu katetta.

Alkuperäiset lupaukseni löydät täältä: Ovatko matkabloggaajan 10 ilmastolupausta turhaa puuhastelua?

1. Siirryn arjessa vegaaniseen vaihtoehtoon

Tämä on toteutunut vaihtelevasti. Voita palattiin levittelemään leivän päälle myös arkisin, mutta juustosta sen sijaan on tullut juhlaruokaa. Kulutus on alle kolmanneksen entiseen verrattuna. Lisäksi kauratuotteet ovat korvanneet suurimmalta osin muut maitotuotteet, ja ruoka on yhä useammin myös viikonloppuisin vegaanista. Mutta sitä jukurtin korvaajaa ei ole vieläkään löytynyt.

2. Jätän auton useammin parkkiruutuun

Tämä on sujunut melko hyvin, sillä olen oikeasti onnistunut miettimään autoilulle vaihtoehtoa. Olen käynyt töissä keskustan työmailla enimmäkseen auton sijaan julkisilla, ja kauppaankin on tullut käveltyä. Fillarikausi sen sijaan jäi taaskin aloittamatta, sillä pyörä pitäisi viedä huoltoon enkä saanut sitä aikaiseksi. Lupaan hoitaa tämän asian kuntoon ensi kevään aikana.

Kilometrejä auton mittariin on kertynyt tänä vuonna noin 25 000 km. Eli melkein 3 000 km vähemmän kuin viime vuonna. Edistystä sekin!

3. Teen kaksi etäpäivää kuukaudessa

Niin hankalaa. Olen pitänyt koko vuoden aikana suunnilleen viisi etäpäivää. Eikä yksikään niistä ollut kokonaan autottomia kotipäiviä. Mutta kuten edellisessä kohdassa kerroin, olen kulkenut töihin julkisilla aina kun se on ollut mahdollista. Lisäksi olen järjestellyt kalenteria niin, etten ole ajanut päivän aikana sekä palaveriin asiakkaan luo että työpaikalle Tuusulaan. Kun aiemmin ajokilometrejä on tullut kuukaudessa keskimäärin 2 331 km, niin nyt keskiarvo on ollut 2 076 km/kk. Suunta on siis oikea.

En halua kuitenkaan olla itselleni liian ankara. Sillä koska kalenterin rukkaaminen on mulle etäpäiviä helpompi tapa vähentää ajettuja kilometrejä, lupaan panostaa siihen jatkossakin.

4. Ostan vähemmän valmiiksi pakattuja tuotteita

Tämäkin on edelleen hankalaa, kun niin moni kasvis – varsinkin luomukasvis – myydään valmiiksi pakattuna. Mutta kestopusseja kulkee mukana jo kaksi, ja mahdollisuuksien mukaan ostetaan pakkaamattomia sesongin kasviksia. Ja sen Oman pellon jäsenyyden sentään uudistin, joten syksyn satokaudella tämä oli helpompaa. Lupaan silti edelleen kiinnittää huomiota turhiin pakkauksiin ja valita vähemmän pakattuja tuotteita.

Mikä Oma pelto? Luomukasviksia suoraan Vantaan pelloilta. Lue lisää kaupunkilaisten oman pellon toiminnasta ja lähde mukaan seuraavalle satokaudelle.

5. Kierrätän muoviroskat

Tämä toimii meillä nykyisin moitteetta ja koko perhe tutkailee pakkauksista mihin roskikseen ne kuuluvat. Ja mikä parasta, hommasimme taloyhtiön roskiskatokseen muoviroskien keräyspisteen, eikä roskia tarvitse enää kiikuttaa lähikaupan pihalla olevaan pelottavaan muovipuristimeen.

Tässä vielä muovinkeräyksen kaksi simppeliä sääntöä:

  1. Muovipakkaus on myytävän tuotteen pakkaamiseen käytetty muovinen rasia, kääre, pussi tms.
  2. PVC-muovi ei kelpaa kierrätykseen. Pakkauksista PVC:tä sisältää ns. syvävedetyt myyntipakkaukset kuten lelupakkaukset. Helppo ohje on, että jos kirkas muovi muuttuu taivutettaessa valkoiseksi, se on todennäköisesti PVC:tä.

Seuraava askel onkin vähentää entisestään kaikenlaisen muovin ostamista. Siinä mulle haastetta ensi vuoteen.

6. Selvitän miten voisimme vähentää taloyhtiömme hiilijalanjälkeä

Olen varovasti aloittanut tutkailemaan voisiko kerrostalossa siirtyä kaukolämmöstä maalämpöön. Ilokseni huomasin, ettei se mitään mahdotonta ole. Jatkan siis innolla asian tutkimista.

Ja mitä tulee energiaan ylipäänsä, niin alkuvuodesta sähköyhtiömme ilmoitti yksipuolisesti vaihtavansa 100% aurinkosähkön ydinvoimalla tuotettuun sähköön. Ei kiitos! Kodin sähkösopimus meni sen vuoksi vaihtoon, ja jatkossa sähkö tulee Ekoenergia-merkillä varustetusta yhtiöstä. Kiitos Saanalle vinkistä!

2020-01-01_02-11-53

7. Sijoitan ilmastoystävälliseen liikkumiseen tähtäävään hankkeeseen

No nyt on eka lupaus, jolle en ole tehnyt mitään. Paitsi lueskellut Helsingin ja Tallinnan välille kaavaillusta tunneliyhteydestä. Lisäksi allekirjoitin lentoveron puolesta aloitetun kansalaisaloitteen, sillä uskon että halvat lennot on yksi suurimmista syistä liialle matkustamiselle. Kyllä minunkin matkoistani ainakin yksi olisi jäänyt tekemättä, jos lennot maksaisivat enemmän.

8. Maksan lentämisestä kompensaation

Hoidettu! Kohteeksi valikoitui Luonnonperintösäätiön ikimetsien suojelutyö. Tältä vuodelta olen päättänyt kompensoida lentojen lisäksi myös yksityisautoilun päästöt.

paavolan tammi luontopolku

9. Vaihdan yhden ulkomaanreissun lähimatkaan

Tämä tapahtui huhtikuussa, kun  lomailimme aviomiehen kanssa trendikkäästi Helsingissä. Syötiin hyvin, yövyttiin hotellissa ja kuljeskeltiin keskustan kortteleissa kuin turistit konsanaan.

uudenmaankatu helsinki

Keväällä päätin, että alan tietoisesti ajattelemaan kotimaata oikeana matkakohteena ja etsimään keinoja, joiden avulla Suomi-matkailusta tulee entistä mukavampaa. Ja löytyihän niitä, kun lähti miettimään millaisesta matkailusta ylipäänsä pidän. Persoonallisista majapaikoista, luontoelämyksistä ja pikkukylistä. Ja näitähän Suomi on täynnä. Niinpä tänä vuonna olen melonut, retkeillyt, käynyt kiinnostavissa museoissa, kiivennyt näkötorneihin ja majakoihin, nukkunut yön riippumatossa ja majoittunut kartanoissa. Etsinyt suomilovea Eurajoella, Hämeenlinnassa, Mäntsälässä, Tuusulassa kuin lähiretkillä Helsingissä. Suosittelen kokeilemaan!

Retkikohteena Eurajoki

10. Hankin tietoa miten voisin vaikuttaa vielä enemmän

Tätä en ole tehnyt erityisen tietoisesti. Asiaa onneksi käsitellään koko ajan enemmän ja enemmän julkisissa keskusteluissa ja lehdissä, ja olen aika tiiviisti seurannut aihepiiriä. Kun silmät ovat auki, näkee enemmän. Ja tietenkin äänestin, sillä se on paras tapa vaikuttaa tulevaisuuden päätöksiin. Sillä vaikka on tärkeää pyrkiä pienentämään omaa hiilijalanjälkeään, niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvitaan valtavasti isoja yhteiskunnallisia päätöksiä.

Pelkällä passiivisella sivustakatsomisella muutosta ei ainakaan saada aikaan!


Ja sitten niihin lukemiin. Oliko näillä pienillä muutoksilla jotain merkitystä vai ei?

Ilmastodieetin lukema on kuin onkin pienentynyt viime vuodesta, jolloin se oli 13 846 kg (CO2e).

Sitran Elämäntapatestissä muutos näky suurempana, mutta sen kysymykset ovat laajempia kokonaisuuksia eikä tulos ole mielestäni niin tarkka kuin Ilmastodieetin laskurilla.

Testin tulos 2019:

Testin tulos 2018:

Liikenne on edelleen se mun suurin ilmastosynti. Lentomatkoja tälle vuodelle kertyy kaikkiaan 17. Kahdeksan lennoista on työmatkoja, loput lomareissuja. Laivalla on menty kerran Tukholmaan ja neljä kertaa seilattiin yli Suomenlahden. Viime vuonna vastaavat luvut olivat: lennot 18 (työlennot 6) ja laivamatkat 11.

Pienin askelin siis edetään, vaikka muutos jo vähän näkyykin. Toivottavasti vuoden kuluttua olen saanut lukemaa vieläkin alemmas. Sillä on tässä edelleen tehtävää.

Voit tarkista omat lukemasi täältä Elämäntapatesti sekä Ilmastodieetti

@toisiinmaisemiin
Facebook  I  Instagram

2 comments On Arjen ilmastohaaste – tuliko minusta parempi ihminen?

  • Mainio tilinpäätös (vai pitäisikö sanoa välitilinpäätös) arjen ilmastohaasteeseen, ihanaa, että joku vielä muistaa tämän olemassaolon! 💚 Omasta välitilinpäätöksestäni on varmaankin puolisen vuotta aikaa, joten lienee syytä laittaa uusi editio työn alle. Varsinkin, kun niin moni asia on omassa arjessa muuttunut viimeisten kuukausien aikana. Tsemppiä jatkoon! 💪

    • toisiinmaisemiin

      Luulen, että ilman tätä haastetta meidän taloyhtiössä ei olisi vieläkään muovinkeräystä ja mun lentojen kompensaatio olisi jäänyt taas vain hyväksi aikeeksi. Kiitos kun haastat ajattelemaan!

Leave a reply:

Your email address will not be published.