Alkukesästä näytti vielä siltä, että tänä kesänä en juuri matkustaisi. Mutta sitten Norja alkoi näyttää vihreää valoa matkailulle, eikä pikainen googlailu autojunan hintatasosta kangistanut haaveita, ja yhtäkkiä reissusuunnitelma olikin siinä. Mä lähtisin omalla autolla Pohjois-Norjaan. Yksin, sillä mies paahtoi hikipäässä töissä koko kesän ja teinin kanssa tuumittiin yksimielisesti, että 12 päivän telttailuloma kahdestaan voisi uhmata liikaa koronakeväästä hienosti selvinnyttä perhesopuamme. Liikaa ei nimittäin kannata ihmissuhteissa koetella rajojaan.
Matka Norjassa kulki suunnilleen kartan osoittamaa reittiä. Lähdin liikkeelle maanantaina länsirannikolta ja palasin autojunalla seuraavan viikon perjantaina Kolarista Helsinkiin. Yhteensä reissupäiviä kertyi 11. Se oli liian vähän näin laajalle kierrokselle, mutta nyt mulla on hyvä käsitys minne seuraavaksi haluan. Tykkäsin Lofooteista ja Senjasta tosi paljon, mutta Lyngen osoittautui vielä näitäkin kiinnostavammaksi kohteeksi. Seuraavaksi siis sinne ja muualle Tromssan ympäristöön.
Mutta ennen kuin suunnitellaan uutta, niin muistellaan vielä minne kaikkialle tie tällä roadtripillä mut vei.
Päivä 1. Luvia – Kaskinen – Raippaluoto – Nallikari, 620km
Lähdin reissuun mökiltä. Autoon oli pakattu retkeilyvermeet, jääkaappi viritetty tupakansytyttimeen ja spotifyssa soi Olavi Uusivirta.
Ensimmäinen etappi oli Kaskinen. Maanantaisin suomalaiset pikkukylät tuntuvat uinuvan satavuotista unta, niin myös Kaskinen. Kiersin kaunista ja jämptin ruutukaavaista puutalokeskustaa, kunnes sukelsin ihastuttavaan Kalarantaan. Hiekkatien päästä löytyi suloisia kalamajoja ja ihana tuulimylly. Lounaalle päädyin viereiseen Närpiöön.
Seuraava poikkeama reitiltä vei Merenkurkun saaristoon Raippaluodon siltaa pitkin. Nopea pistäytyminen Saltkaretin näköalatornilla ja pullakahvit Svedjehamnin Salterietissa virkistivät mukavasti.
Kokkolan jälkeen alkanut kaatosade ja järkyttävä ukkosrintama muutti loppumatkan suunnitelmat ja ajelin pysähtymättä Ouluun. Yöksi ripustin riippumattoni Nallikarin leirintäalueelle.
Yö Nallikarin leirintäalueella 25€. Lounas ja kahvit 16€.
Päivä 2. Oulu – Kiiminki – Ii – Äkäslompolo, 350km
Trangialla keitettyjen aamukahvien jälkeen suuntasin Kiiminkiin Koitelinkosken virkistysaluelle. Ihana koskimaisema ja aamun rauha.
Täältä matka jatkui kohti Iin Haminaa, suloista vanhaa puutalokaupunginosaa. Matka ei tunnu yhtään pitkältä, kun välillä poikkeaa näin kivoihin paikkoihin.
Ensimmäiset porot näkyivät heti Tornion pohjoispuolella. Vihdoinkin olin saapunut Lappiin. Tien varrella se ei kyllä muuten näkynyt, samanlaista pusikkoa se tuntuu olevan lähes koko Suomi täynnä.
Aurinkoa riitti aina Kolariin asti. Marketin pihalla oli pakko ottaa torkut, sillä illaksi oli luvassa ihanaa ohjelmaa. Olin nimittäin menossa yöksi ystäväni luokse Äkäslompoloon. Eikä illan pikkusade yhtään haitannut, kun patikkaseuraksi Ylläksen maastoihin sai yhtä hölmön kaverin. Kiitos yösijasta, seurasta ja kuvista Suunnaton ❤️
Yö ystävän luona 0€.
Päivä 3. Äkäslompolo -Kilpisjärvi-Tromssa, 410km
Sadetta ihan koko päivän. Patikointisuunnitelmat Kilpisjärvellä vaihtuivat pelkkään ajoon. Edes kahvitauko ei saanut poistumaan autosta, mutta tankkauksen ajaksi oli pakko mennä ulos kastumaan. Norjassa maisemat ovat upeat, mutta katsellaan niitä myöhemmin. Sillä tällä kertaa hotelli ja ravintolaruoka Tromsassa oli parasta mitä voin tietää.
Yö Thon Hotel Tromsø 95€ + parkkimaksu 20€. Illallinen TAPAS TROMSØ 78€
Päivä 4. Tromssa – Kasfjord (Lofootit) 320km
Sadekeli sai luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani saarihyppelystä, joten suuntasin teitä pitkin kohti Lofootteja. Pitkän ajopäivän päälle pieni patikkaretki houkutteli ja käännyin kohti Harstadia. Tie kiemurteli ylös vuorille ja parkkipaikalta patikoin helppoa reittiä Keipenin huipulle. Yön vietin tien toisella puolen riippumatossa lehmien laiduinmailla. Aamulla tosin huomasin, että osa lehmistä olikin lampaita 🤩.
Yö riippumatossa 0€.
Päivä 5. Kasfjord – Henningsvær – Leknes – Brustranda, 280km
Ei Lofooteilla ollut mitenkään erityisen hurjaa ruuhkaa, tai en mä ainakaan sellaiseen törmännyt. Jopa suosittu kalastajakylä Henningsvær oli mielestäni rauhallinen, tosin sinne vievän tien varrelta löytyi runsaasti monenlaista puskaparkkiviritystä. Mä olin etukäteen ajatellut, että voisin patikoida kylän lähistöllä sijaitsevalle Festvågtindille, mutta rinteen jyrkkyys pelotti jo ennen yritystä. Joten mä tyydyin vain katselemaan muita.
Aurinko paistoi ihanasti, mutta väsymys ajoi Brustrandan leirintäalueelle rauhalliseen illanviettoon. Nukuin 11h unet, joten heräsin virkeänä seuraavan päivän seikkailuihin.
Yö Brustrandan leirintäalueella 25€. Lounas Henningsværissa 32€.
Päivä 6. Brustranda – Å – Nusfjord – Fiskebøl, 250km
Päivän ohjelmaan kuului hitaita kilometrejä kauniissa maisemissa ja pieniä perinteisiä kalastajakyliä. Autolla ajo näissä maisemissa on kyllä sellainen ilo. Ajoin niin pitkälle kuinka tietä riitti eli Å:hon asti. Siellä lounastauko ja kapuaminen kahville vuonomaisemiin. Pikainen pysähdys Sakrisøyssa, mutta ei näkynyt Kristofer Hivjua. Nusfjordissa oli vasta viiden jälkeen, jolloin kylän turistitunnelma oli vaihtunut jo alkuillan raukeudeksi eikä pääsymaksuakaan tarvinnut enää maksaa.
Harmaus jatkui koko päivän ajan, mutta illaksi saapui aurinko. Ja miten mahtavan leiripaikan löysinkään ihan Fiskebølin lauttasataman läheisyydestä.
Yö teltalla hiekkarannalla 0€. Lounas Å:ssa 38€.
Päivä 7. Fiskebøl (lautta) Melbu – Sortland – Stø – Andenes (lautta) Gryllefjord – Finnsnes, 400km
No nyt meni säätämiseksi koko päivä. Lähdin Lofooteilta, ajoin Vesterålenin saarien sekä Senjan läpi ja päädyin hotelliin Finnsnesin pikkukaupunkiin.
Kävin päivällä Støssa ajatuksenani jäädä sinne. Perillä huomasin, että jostain tuntemattomasta syystä en halunnutkaan jäädä. Kannatti ajaa vessaan 2h. Seuraavaksi päätin mennä Andøyn saarelle. Eikä taaskaan napannut. Halusin selvästi Senjalle. Olin Andenedissa lauttajonossa 1,5h ennen lähtöä ja pääsin viimeisten joukossa lauttaan. Sisäänajossa melkein ruttasin auton. Myöhempi tarkastelu paljasti, että kyllä mä lopulta johonkin myös osuin.
Senjalla ajelin suoraan saaren läpi suositellulle leirintäalueelle. No ei tullut mieleenkään, että se olisi niin täynnä, ettei edes telttaa saanut sinne. Soitin seuraavaan (tunnin matkan päässä olevaan), täynnä sekin. Jassoo, joten päädyin lopulta Finnsnesiin hotelliin. Sunnuntai-iltana kaupungissa oli yksi avoinna oleva pizzeria, jopa burgerimestat olivat kiinni. Pizzeriaan ei kelvannut luottokortit, joten tingin pizzan ja limsan kahteensataan kruunuun. Just sen verran mulla oli käteistä.
Ne on siis Senjalla ne kaikki ihmiset. Tuli mieleen jättäisikö koko saaren väliin.
Yö Finnsnes Hotel 95€. Pizza 20€. Lauttamaksut 65€
Päivä 8. Finnsnes-Gryllefjord, 140km
No en jättänyt, sillä olihan ne Senjan nähtävyydet käytävä katsomassa. Patikoin aamupäivällä Rivenin huipulle ihailemaan vuonon toisella puolella kohoavaa ikonista Seglaa.
Hämmästelin Ersfjordstrandilla olevaa ruuhkaa ja päädyin itse huomattavasti rauhallisemmalle rannalle ajamalla Skalandin kylän ohi Bøstrandaan. Harmi vaan että siellä leiriytyminen oli kielletty. Matkalla pysähdyin upeilla levähdyspaikoilla ihailemassa Senjan postikorttimaisemia.
Vietin yön puskaparkissa lähellä Gryllefjordia Ballesvikskaretin käytöstä poistetulla levähdyspaikalla sveitsiläisten, norjalaisten ja suomalaisten tyyppien kanssa. Mikä mahtava auringonlasku sieltä näkyikään.
Yö teltalla levähdyspaikalla 0€.
Päivä 9. Gryllefjord-Svensby, 230km
Lähdin aamulla liikkeelle ilman suunnitelmaa. Valitsin jälleen Senjan maisematien ja Ersfjordin kohdalla tarjosin liftarille kyydin, ekaa kertaa elämässäni. Oli mukava saada hetkeksi juttuseuraa. Yksin reissatessa tulee itse asiassa juteltua huomattavasti useammin vieraiden kanssa kuin porukalla matkatessa. Jätin liftarin Seglan patikkapolun päähän ja totesin parkkipaikan olevan sen verran täynnä, että mä jättäisin nämä Senjan reitit väliin. Sama tilanne oli nimittäin ollut jo Husfjellin parkkipaikalla.
Mun matka jatkui kohti Lyngeniä ja siellä Svensby Tursenterin leirintäaluetta. Tarkoitus oli rauhoittua, mutta vatsa täynnä sienirisottoa aloin selailla Visit Lyngenfjordin kveeninkielistä vajeltamisinfoa, ja päätinkin tehdä pienen iltalenkin Barheian huipulle. Kannatti lähteä!
Jos joku olis mulle vuosi pari sitten kuvaillut tätä nyt tekemääni reissua, olisin todennut ettei kuunaan tule tapahtumaan. Mutta olin onneksi väärässä ❤️
Yö Svensby Tursenterin leirintäalueella 25€.
Päivä 10. Svensby – Lyngseidet (lautta) Olderdalen – Skibotn, 100km
Viimeisenä päivänä innostuin patikoimaan vielä Yykeänmuotkassa Rottenvikin jäätikköjärvelle ja komealle putoukselle. Itse asiassa suunnitelmissa oli pelkästään tuo Rottenvikfossen, mutta kyvyttömyyteni opasteiden seuraamiseen johdatti mut lopulta jyrkkään rinteeseen ja kertakaikkiaan upealle jäätikköjärvelle. Tajusin kyllä aika varhaisessa vaiheessa olevani väärällä reitillä, mutta siinä kohtaa tuntui että noususta selviää kohtuullisen helposti. Ja selvisihän siitä, kun vaan piti riittävästi taukoja. Tunti vartti ylämäkeen on silti saavutus, josta olen ylpeä. Putouksellekin kannatti vielä pistäytyä, sinne vievä polku on sen verran helppo, että se tuntui lähinnä palauttavalta lenkiltä.
Viimeinen yö Norjassa teltalla puskaparkissa Skibotnin rannalla tarjoili upeita maisemia ja jälleen käsittämättömän hyvät yöunet. En ollut herännyt edes siihen kun naapurileirit purettiin.
Yö Skobotnin rannalla 0€. Lauttamaksu 14€.
Päivät 11-12. Skibotn-Kilpisjärvi-Kolari, 320km + Kolari-Helsinki junalla
Enää oli vuorossa paluumatka kotiin. Pysähdyin ihmettelemään vielä kerran luonnon voimia Rovijoen putoukselle. Suomessa Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihamaa näytti sen verran täydeltä, että mä siirsin kahvitaukoni suosiolla 10 kilometrin päähän Suomen maanteiden korkeimmalle kohdalle. Poroja ei matkalla juuri näkynyt ja olinkin perillä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä Kolarissa.
Autojunaan ajo oli mukavan iisiä ja tällä kertaa jaksoin seurata henkilökunnan ohjeita. Ei siis lisää osumia auton kylkeen. Kohta olinkin jo omassa makuuhytissäni edessäni enää 16 tunnin junamatka Helsinkiin.
Junamatka Kolari-Helsinki 205€. Lounas Kolarissa 14€, illallinen ravintolavaunussa 20€
AUTOLLA NORJAAN – REISSUN YHTEENVETO
Matka oli upeampi kuin saatoin kuvitella, eikä rahaakaan palanut telttamajoituksesta johtuen ollenkaan niin paljon kuin etukäteen kuvittelin. Seuraavalla kerralla mennään kyllä koko perhe, ja autojuna on ihan ehdoton molempiin suuntiin. Säästetään ne kotimaan ajokilometrit sitten omiin reissuihinsa.
- Ajomatka 3600km. Bensat 260€
- Junalippu Kolari-Helsinki omalla yläkerran makuuhytillä 205€
- Lauttamaksut Norjassa 74€
- Ruoka ja juomat kaupasta 144€
- Ravintolat Suomessa ja Norjassa 192€
- Majoitukset 285€
YHTEENSÄ 1.160€
Lisää reissukertomuksiani tältä matkalta:
6 comments On Autolla Norjaan – Lofootit, Senja ja Lyngenfjord
Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä asuntovaunulla Pohjois-Norjaan. Tuon blogisiperusteella kaikki paikat leirintäalueita myöten ovat täynnä. Kannattaako lähteä?
Ainakin Lofooteilla leirintäalueet täytetään tulojärjestyksessä – ei varauksia. Asuntovaunu kaipaa välillä sähköä ja kemiallisen wc:n tyhjennystä, joten infran päähän olisi hyvä välillä päästä. Kenkkua lähteä “katselemaan” ilman varausta.
Heinäkuu on toki kovin suosittu ajankohta, varsinkin näillä kolmella alueella. Väkimäärätkin ovat tuosta kolmen vuoden takaisesta reissustani taatusti kasvaneet ja moni asia varmasti muuttunut.
Vinkkinä voisi olla tähdätä leirintäalueelle mahdollisimman aikaisin, tai sitten suosiolla suunnata vähemmän ruuhkaisille Pohjois-Norjan alueille.
Mun suunnitelmissa on tänä kesänä kierrellä just noilla muilla alueilla, sillä kaunista katseltavaa siellä kyllä riittää.
Sinulla on ollut mahtavan kuuloinen reissu! Hienoa, että lähdit, vaikka matkaseuraa et miehestä saanutkaan. Paljon ehditkin näkemään. Yllätyin, että Senja oli ruuhkaisempi kuin Lofootit. Tuo autojuna on kyllä varmasti kätevä, kun voi levätä ja samalla matka etenee.
Mä olen nykyisin aika tottunut yksinmatkailija, joten eipä siinä juuri ollut mietittävää. Vaihtoehto kun olisi ollut olla menemättä. Senjan väenpaljous yllätti myös minut, mutta kuulemani mukaan elokuu on siellä ollut jo rauhallisempi. Autojunalle peukku, se oli varsin miellyttävä tapa matkustaa.
Hieno reissu sulla, tekis mieli heti lähteä takaisin. Alun perin mietin minäkin Senjalle menoa, mutta vaikutti niin täydeltä, että me tyydyttiin pyörimään Lyngenissä. Hienoa oli sielläkin, joka paikassahan tuolla on😍
Mä olin alunperin menossa nimenomaan Senjalle, mut lopulta olin siellä vain sen yhden kokonaisen päivän. Mutta sen ansiosta ehdin Lyngenille, johon ihastuin täysin. Joten hyvin siinä lopulta kävi. Ja kieltämättä tästä syntyi sellainen reissukuume, ettei koskaan ennen. Lähtisin vaikka heti uudestaan.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja