Blogihaaste: Kymmenen matkailufaktaa minusta

Blogihaasteet on kivoja lukea ja mukavia osallistua itse. Kiitos siis haasteesta Unelmatripin Jenni ja Kerran poistuin kotoa -blogin Noora. Mä olen vuosien varrella paljastanut itsestäni ennenkin kaikenlaista, mutta yritän löytää tähän myös uusia puolia minusta matkailijana. Siis jotain muuta kuin että rakastan roadtrippailua, ristikkotaloja, linnoja, vesiputouksia ja patikkapolkuja. Enkä välitä ketjuhotelleista, hiekkarannoista, takseista, väkijoukoista tai isoista kaupungeista. Enkä haaveile kaukomatkoista, talviurheilusta tai luksusristeilyistä. Vaan pienistä vuoristokylistä, säänpieksemistä saarista ja vaatimattomista majataloista.

1. Matkustan mielelläni yksin

Aloitetaan isoimmasta muutoksesta, joka viime vuosien aikana on mun matkustamiseen vaikuttanut. Viisi vuotta sitten en pitänyt yksin matkustamisesta yhtään, se oli vain työn mukanaan tuoma välttämätön paha. Nykyään mun tekisi mieli jopa sanoa, että matkustan mieluiten yksin. En kuitenkaan sano, sillä pidän matkustamisesta kaikessa seurassa, jossa sitä olen päässyt tekemään.

Alunperin motivaatio lähteä muuttamaan asennettani yksin matkustamiseen sai alkunsa siitä, että harmittelin hukkaan heitettyjä tilaisuuksia käydä työreissulla syömässä hyvin. Työkaverit eivät ole varsinaisia kulinaristeja, joten heidän kanssaan illallisiin ei panostettu eikä siihen olisi ollut aikaakaan. Yksin ollessani aikaa useimmiten oli, mutta ravintoloihin meneminen tuntui liian hankalalta ja vaivaannuttavalta. Ja voi miten mä inhosinkaan sitä hotellihuoneessa syötyä noutosafkaa, johon ilta toisensa jälkeen sorruin. Joten päätin, että asian on muututtava.

Ensin kävin testimatkalla Tallinnassa. Sitten vietin kolme päivää Dublinissa. Seuraavana vuonna vuokrasin auton ja lähdin viikoksi Pyreneille Espanjaan, Andorraan ja Ranskaan. Sitten viikoksi autoillen Kroatiaan ja Sloveniaan. Viime vuonna viipyilin Saariston Rengastiellä, ajelin tuhansia kilometrejä Pohjois-Norjaan ja syksyllä kiersin toista viikkoa kotimaan kansallispuistoja. Tosin tuon viimeisimmän matkan jälkeen oli fiilis, että nyt saa yksin reissaaminen hetkeksi riittää. Mutta nyt kyllä jo kuumottaa ajatus siitä, mihin sitä seuraavaksi lähtisi yksin.

teltta skibotn
Yksinmatkailuun jää koukkuun. Yläkuva on Yykeänperästä Pohjois-Norjasta, naamakuva Rupitin vesiputoukselta Espanjasta ja kuksaskumpat nautin Oulangan kansallispuistossa Ristikallion kauniissa maisemissa.
2020-01-02_10-02-21
Skumppaakuksasta Oulanka

2. Ostan päivittäiskosmetiikan useimmin ulkomailta

Otsikkona tässä voisi myös olla etten koskaan meikkaa matkoilla. Enkä kyllä juuri kotonakaan. Mutta sen vähäisen käytössä olevan päivittäiskosmetiikan hankin yleensä ulkomaanmatkoiltani. En todellakaan mistään taxfreestä, vaan ihan sieltä paikallisten markettien ja kemppareiden kosmetiikkaosastoilta. Nyt kun viimeisimmästä ulkomaille suuntautuneesta matkasta on jo aikaa, varastot on jo ihan tyhjät. Ja on niin ikävä Rossmannia!

3. En tuo tuliaisia matkoiltani

Aloitin työmatkat, kun lapsi oli alle 2-vuotias. Samaan aikaan Iiro kiersi työkseen Itä-Suomea. Päätettiin heti alussa, ettei tuoda matkoilta tuliaisia, sillä ei pienelle lapselle ollut eroa onko äiti Pariisissa vai isä Kuopiossa. Ja kun matkustaa paljon, mutta inhoaa shoppailua, niin olen tuosta päätöksestä ollut hyvin onnellinen. Ei ole viime hetken paniikkihankintoja lentokentältä tai joudu kiertämään kauppoja tuntitolkulla jonkin tarkan tuliastoiveen kanssa.

Lomareissuilta kotiin kulkeutuu joskus jotain ruokajuttuja ja satunnaisia, useimmiten hyvin käytännöllisiä, matkamuistoja kuten villapeitot Meksikosta ja viimeisimpänä puinen lasta Virosta. Jääkaappimagneetteja me sentään kerätään, ettei nyt ihan kelvottomia turisteja olla 😄.

4. Rakastan luontokohteita, mutta en ole kiinnostunut eläimistä

En siis haaveile safarimatkoista, valasretkistä tai issikkavaelluksista. Mun mielestä eläimet on lähinnä pelottavia, varsinkin linnut, oravat, sudenkorennot ja hevoset. Kauheimpia hetkiä on ollut, kun Meksikossa mentiin lintupuistoon, jossa reitti meni niin, että jouduttiin niiden hirveiden lintujen kanssa samaan häkkiin. Norjassa patikkaretki meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun huomasin että reitti alkaa hevosaitauksesta. Siis piti kiivetä sisälle sinne aitaukseen. Oravat (puu-rotat, niin kuin yksi tuttavani niitä kutsuu) on kaiken kaikkiaan aivan liian tunkeilevia ja sudenkorennot, ne vasta hirveitä ovatkin. Aivan varmaan niiden ainut tavoite on purra pala pois mun käsivarresta tai säärestä. Hyi.

Totta puhuakseni eläimet eivät häiritse mua, kunhan tajuavat pysyä riittävän kaukana minusta. En siis pelkää kulkea tai yöpyä yksin metsässä, mutta kuukkelille en antaisi leipää kädestä. Ja joutsenia väistän aina. Mutta aasit, niin mä olen sen sijaan ihan hullaantunut.

2020-01-01_02-39-10
joutsen

5. Tykkään matkustaa pieniin tuntemattomiin paikkoihin

Mun matkakohteet on usein pikkupaikkoja, joista monikaan ei ole aiemmin kuullut. (Paitsi tietty te muut pikkukyliin hurahtaneet.) En kaipaa maailmankuuluja nähtävyyksiä, vaan nautin elämyksistä, joita löytää ihan tavallisista paikoista. Toki Eiffelistä oli oikeasti upeat näkymät ja olihan se Pantheon ihan mieletön. Mutta niin vain muistelen samalla, tai jopa suuremmalla, kaiholla puolalaista Muszynan kylää, Slovakian Bardejovia, Kreikan Papingoa, Espanjan Tavertetia, Saksan Goslaria ja Kroatian Oprtaljia. Ja kymmeniä muita pikkukyliä, joihin olen vuosien varrella hullaantunut.

2020-01-11_09-24-02

2019-06-09_04-46-21

6. Parhaat matkapäivät tarkoittavat ainakin 20 000 askelta

Matkoilla parasta on kun pääsee kuljeskelemaan ja haahuilemaan pitkin kaupunkien ja kylien katuja. Tuhansia askelia kertyy kuin huomaamatta. Parhaimpana päivänä melkein 30 000. Kuten vuosi sitten Edinburghissa. Ja kelpaa ne askeleet kerryttää myös patikkapoluilla. Upeissa maisemissa mieli rentoutuu ja arki unohtuu. Rannoilla löhöily ei kertakaikkiaan ole mun juttu, ja matkalla ylenmääräinen paikoillaan olo tuntuu ajan haaskaamiselta. Joskus on toki otettava rennommin, mutta kyllä kai sellaisenakin päivänä nyt muutaman kilometrin ehtii kävellä.

2020-02-22_09-10-35

7. En pysty tekemään matkasuunnitelmia, vaan päädyn useimmiten pelkkien suunnitelmien sijaan varaamaan jotain

Onhan mulla toki sellaisia suuntaa antavia suunnitelmia olemassa. Muutama pikkuisen tarkempikin reitti mietittynä. Mutta useimmiten käy niin, että kun alan vähänkin enemmän suunnitella, niin hetken kuluttua liput on hankittu ja majoitukset varattu. Vaikka piti vasta vähän katsoa.

En myöskään ole ollenkaan hyvä antamaan muiden suunnitella tai varata matkoja. Siskoa pyysin kerran tekemään matkavaraukset, mutta ennen kuin päivä oli puolessa, olin jo varannut majoituksen ja etsinyt lennot. Vaikka piti taas vain vähän katsoa. Ystävien kanssa matkustettaessa sama tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Yhtäkkiä mä olen varannut mökit, buukannut lennot ja valinnut ravintolat. Muistakaa siis sanoa, jos haluatte järjestää joskus jotain itsekin.

8. Korvaan reissussa usein lounaan ruokakaupan parkkiksella pidetyllä evästauolla

Yksin reissatessa syöminen on kaikesta huolimatta edelleen välillä mitä sattuu. Varsinkin lounas tulee usein korvattua vain hätäisesti kaupasta haetuilla eväillä, jotka syön autossa. Aika usein tämä taukopaikka sattuu Lidlin parkkikselle. Joskus se on keskellä teollisuusaluetta, mutta toisinaan parkkipaikalta aukeaa ihan huikeat maisemat.

slovenia parkkis
2019-06-13_08-15-12

9. Haaveilen matkustavani jokaiseen Euroopan maahan

Lentäminen on mun mielestä aina ollut matkanteon turhin osuus. Ja nykypäivänä se on asia, joka saa omatuntoni kolkuttamaan kerta toisensa jälkeen. Joten mä olen tietoisesti päättänyt pitää katseeni matkailun osalta Euroopassa ja pitää suhteeni kaukomatkailuun, no kaukaisena. Ei sillä, että ne jatkuvat lyhyet Euroopan pyrähdykset olisi juurikaan sen parempia.

Koska rakastan automatkailtua, olen alkanut haaveilla Euroopan kiertämisestä autolla. Aikaisemmin pitkät yhtenäiset lomat eivät ole olleet mahdollisia, mutta lähivuosina sen pitäisi olla mahdollista. Joten olispa pian jo aika ottaa auto alle ja suunnata nokka kohti Baltiaa ja siitä pitkin Itä-Eurooppaa aina Pohjois-Kreikkaan asti. Tällä matkalla pääsisi askeleen lähemmäs sitä tavoitetta, että olisin käynyt jokaisessa Euroopan maassa vähintään kerran.

telttailu senja

10. Kuvaan ravintoloissa ruoka-annoksiani, mutta en julkaise ruokakuvia juuri koskaan

Ruoka on oleellinen osa niin mun matkailua kuin arkea. Kuten noi Lidlin parkkiseväät vakuuttavat 😄. Tykkään kokkailla kotona ja tykkään käydä ravintoloissa. Pystyn käyttämään satasia fine diningiin, mutta nautin ihan yhtälailla lounaskuppilan hyvin tehdystä konstailemattomasta kotiruuasta. Oon myös vuosien mittaan tuskaillut tuhansia kertoja kotimaan mauttomien ja tylsien, suorastaan mitättömien ravintola-annosten järkyttäviä hintoja. On suorastaan rikos tarjota huonoa ruokaa. Hyvästä ruuasta sen sijaan on ilo maksaa.

Onneksi viime vuosina ravintolakokemukset on olleet myös täällä kotimaassa enimmäkseen positiivisia. Ja ihan parasta on kun annoksen ulkonäkö houkuttelee kuvaamaan sen. Harmi vaan, että ne kuvat ei oo juuri koskaan julkaisukelpoisia. Mutta nyt me kehitettiin ystävieni kanssa tähän oiva ratkaisu: perustettiin insta-tili @100retkireseptia, johon kerätään nimensä mukaisesti retkireseptejä. Kauniista kuvista viis.

Tällaisia paljastuksia tällä kertaa. Lisää faktoja minusta löytyy tästä 2,5 vuoden takaisesta jutusta Puhutaanko vähän minusta: 8 jymypaljastusta


10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi tähän alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

8 comments On Blogihaaste: Kymmenen matkailufaktaa minusta

  • Paljon oli samoja, mutta myös eroavaisuuksia. Me tosiaan rakastetaan luontokohteiden lisäksi myös niitä eläimiä. Aika monet hyönteiset tosin häiritsevät todella paljon. Kivoihin matkapäiviin kuuluu usein paljon askelia, joskin useimmiten kaupunkien tai kylien sijaan patikkapoluilla. Toisaalta itse taas esimerkiksi suunnittelen reissut todella tarkasti.

    • Mäkin kyllä suunnittelen paljon, mutta vasta sitten kun tiedän mihin ollaan menossa ja milloin. Sellaisia reissusuunnitelmia mulla ei juuri valmiina ole, jotka ei olis oikeasti toteutumassa lähiaikoina.

  • Paljon on meissä matkailijana samaa, näköjään! Pienet tuntemattomat kohteet on ihan parasta! Ja yksin matkustaminen kivaa, eikä matkoja nyt vaan voi suunnitella kuukausia etukäteen. Mitähän uutta mä nyt keksin omaan faktalistaani?

    • Mä mietin kans alkuun mitä sitä osaisi kertoa. Mutta näitähän olikin yllättävän helppo oli keksiä, kunhan vaan aloitti kirjoittamaan. Jään odottamaan mitä sun faktoihin lopulta kertyy!

  • Jes, tartuit tähän!

    ”Lomareissuilta kotiin kulkeutuu joskus jotain ruokajuttuja ja satunnaisia, useimmiten hyvin käytännöllisiä, matkamuistoja kuten villapeitot Meksikosta ja viimeisimpänä puinen lasta Virosta. Jääkaappimagneetteja me sentään kerätään, ettei nyt ihan kelvottomia turisteja olla.” Olisin voinut kirjoittaa tämän itse, siis sanatarkasti. Villapeitto Meksikosta ja viimeisimpänä puinen lasta Virosta pitävät paikkansa tässäkin osoitteessa! 😀 

    En ole mitenkään yllättynyt, että muitakin yhtäläisyyksiä tekstistäsi löytyy minuun verrattuna aina sudenkorentojen kammottavuudesta Rossmannin mahtavuuteen. 😀 Mä kyllä pidän eläimistä, mutta en hyönteisistä, hhhrrrr.

    Ja pitkät automatkat: parasta ikinä. Toivottavasti sulle tulee mahdollisuus toteuttaa sellaisia reissuja!

    • Hauska yhteensattuma, erityisesti tuo lasta. Me ollaan kieltämättä samantyyppisiä, joten ei se nyt sittenkään ihan niin suuri ihme ole, että matkamuistotkin on samaa sorttia 😄

      Pidetään peukkuja että viimeistään kesällä ollaan molemmat päästy automatkalle ja ostoksille Rossmanniin!

  • Etenkään kohta 7. ei haittaa lainkaan ❤ Voi kun pian päästäisiin toteuttamaan roikkuva suunnitelmamme. Kiva kirjoitus, jonka ansiosta matkakuume nousi jälleen…

    • Jospa kesällä uskaltaisi edes vähän jo matkustella. Ja sit pitää kehitellä vaan uusi suunnitelma, jos sitä roikkuvaa ei päästä toteuttamaan!

Leave a reply:

Your email address will not be published.