Carcassonnen linnoituskaupunki on keikkunut mun matkahaavelistalla siitä asti, kun tajusin jokusia vuosia sitten että maailman paras lautapeli on nimetty ihan oikean kaupungin mukaan. Ja että siinä kaupungissa on muurien ympäröimä iso linnoituskaupunginosa. Eikä se ole missään maailman äärissä, vaan Etelä-Ranskassa.
Mutta kun keväällä kieriskelin ihan mahdottoman matkakuumeen kourissa, ja tein toinen toistaan lennokkaampia matkasuunnitelmia, kesti ihan luvattoman kauan ymmärtää, että mähän voisin mennä sinne Carcassonneen. Mutta sitten kun oivallus vihdoin iski tajuntaan, tuskin mikään enää olisi voinut estää mua lähtemästä.
Niinpä noin sekuntia myöhemmin olin ostanut lennot Barcelonaan, vuokrannut auton ja suunnitellut reitin Katalonian ja Andorran kautta Carcassonneen sekä varannut majoituksen, josta olisi näkymä linnoitukselle.
Ensifiilikset Carcassonnesta
Olin aamulla lähtenyt liikkeelle Andorrasta, ja kurvaillut pitkin upeita mutkateitä Pyreneiden vuoristossa ja pysähtynyt matkalla ihmettelemässä Niauxin tuhansia vuosia vanhoja luolamaalauksia. Saavuin Carcassonneen iltapäivällä, ja tiirailin tiukasti auton ikkunasta näkymiä samalla kun yritin pysyä perillä navigaattorin ajo-ohjeista ja seurata muuta liikennettä. Se se on yksin matkaamisen hankalinta hommaa.
Lopulta sain auton parkkiin oikeaan osoitteeseen, ja pääsin keskittymään ensinäkymään linnoitukselle. Siellä se oli, juuri niin upeana kuin olin kuvitellut. Tämä Aude-joen varrella sijaitseva kaupunki oli matkan varrella näyttäytynyt jo muiltakin osiltaan kiinnostavana, joten ensifiilis Carcassonnesta lupaili erittäin hyvää.
Majoitus jonkun kotona
Kävelin malttamattomana majapaikkaani (Chez Clo) ja häkellyin aika tavalla päästessäni perille. En ollut yhtään tajunnut varanneeni majoituksen jonkun omasta kodista. Kodista, joka oli vieläpä aika pieni. No, alkujärkytyksestä toivuttuani ratkaisu osoittautui erinomaiseksi. Talon emäntä ja hänen brittipuolisonsa olivat erittäin mukavaa seuraa. Ekana iltana istuttiin pitkälle yöhön viiniä siemaillen ja jutellen eri kielistä, kulttuureista ja matkailusta. Heidän vieraanvaraisuutensa ja rento suhtautumisensa sai mut tuntemaan oloni erittäin kotoisaksi, ja sitä paitsi seura toi mukavaa vaihtelua yksin reissaamiseen. Ehkä mä alan vihdoin lämmetä ajatukselle hostelleistakin.
Cite de Carcassonne
Olin varannut majoituksen kahdeksi yöksi, joten mulla oli hyvin aikaa tutustua niin linnoitukseen kuin muuhunkin kaupunkiin. Ensimmäisen illan pyhitin linnoitukselle La Citélle. Reitti majapaikastani linnalle kulki pitkin Rue Trivallea, jonka varrelta löytyi myös todella kivoja ruokapaikkoja. Puikkelehdin pikkukujille ja vihdoin näin linnan myös toisesta suunnasta. Ja taas oli järkytyksen aika.
Linnan Auden puoleinen sisäänkäynti oli kauttaaltaan teipattu keltaisten alumiinisoirojen peittoon. Teos on sveitsiläisen Felice Varinin, ja sen on tarkoitus juhlistaa Cité de Carcassonnen 20-vuotista taivalta Unescon maailmanperintökohteena. Voi jessus, mikä hirvitys. Onneksi kyseessä on vain väliaikainen teos, jonka pitäisi olla jo poistettukin.
Kyseessä ei siis ole mikään pelkkä linna, vaan kokonainen kaupunginosa, joka on muurien sisällä. Sisäänkäyntejä on kaksi, Porte Narbonnaise ja Porte d’Aude, joista jälkimmäinen oli se keltaiseksi teipattu. Porte Narbonnaisen luota löytyy myös hautausmaa, jossa kannattaa myös pistäytyä.
Alueella on paljon turistikrääsää ja ravintolavalintojen kanssa saa olla tarkkana, jotta hinta ja laatu kohtaavat. Kaikesta markkinahumusta ja väkijoukoista huolimatta mä tykkäsin La Citén tunnelmasta tosi paljon, ja palasin sinne viikonlopun aikana monta kertaa.
Vaikka alue on muuten ilmainen, varsinaiseen linnoitukseen on sisäänpääsymaksu ja samalla lipulla pääsee kulkemaan muureilla. Ilmoitetut aukioloajatkin koskevat siis tätä maksullista osaa, muutenhan alue ei ole mitenkään suljettu. Lippuluukulle joutui jonottamaan aika pitkään, joten siltä välttyäkseen kannattaa käyttää vähän pelisilmää mihin aikaan sinne tulee. Ylipäänsä koko paikka oli keskipäivällä sesongin ulkopuolellakin täynnä.
Vinkki: jos olet Carcassonnessa autolla, maksutta sen voi jättää läheiselle Avenue du Général Leclercin varrelle.
Muuta nähtävää Carcassonnessa
Audejoen ylittävä 1500-luvulta peräisin oleva kävelysilta vie Carcassonnen ”uuteen” keskustaan. Sen ytimessä Place Carnotilla torikojuja kasattiin juuri pois aamun markkinoiden jäljiltä. Kuljeskelin katuja ristiin rastiin, mutta parin kävelykadun lisäksi siellä ei ollut erityistä nähtävää. Kivoja kauppoja, kutsuvia terasseja ja tavallista elämää, eli kyseessä on perin viihtyisä pikkukaupunki.
Jatkoin matkaa pääkadun toiseen päähän, jossa vastaan tuli kaupungin toinen maailmanperintökohde Canal du Midi, kanaali joka yhdistää Atlantin ja Välimeren. Vaikka sen kauneimmat kolkat ovat selvästi jossain muualla kuin Carcassonnen keskustassa, oli kanavan rannoilla mukava kävellä.
Kanavaristeilyllekin täällä voisi osallistua, mutta mä halusin palata takaisin linnoitukselle. Sillä siellä piilee kaikesta turistisuudesta huolimatta Carcassonnen lumo. Sen mukulakivillä kaikuu satojen vuosien askeleet, sen muurien suojissa matkaa keskiajan tunnelmiin.
