Duunireissulle Qatariin

Ensimmäinen kerta uudessa kulttuurissa aiheuttaa aina hitusen enemmän perhosia vatsaan. Varsinkin kun lähtee duunireissulle. Viime metrien ikävä käänne oli jo lähettää minut yksin matkaan, mutta pari päivää ennen reissua saatiin järjestymään matkaseuraksi oma perhe. Mies ei meinannut uskoa että olen tosissani, kun kysyin että lähtisittekö mun kanssa reissuun. Ja olisittepa nähneet tyttären ilmeen, kun kerrottiin että kahden päivän kuluttua lähdetään yhdessä Qatariin.

Matkustaminen Dohaan

Lennettiin Oslon kautta, ja matka sujui joutuisaan. Mainostettu Qatar Airways oli ihan jees, mutta ehkä se todellinen ero tulee esiin businessluokassa. Toki ruoka ja juomat olivat kyllä keskivertoa paremmat turrepuolellakin.

Saavuttiin perille jonkin verran etuajassa, mutta se hyöty menetettiin passintarkastuksessa, jonne jonotettiin melkein kaksi tuntia. Millään kovin suurella tunteen palolla ei niitä leimoja passiin lyöty, ja vaikka samassa yhteydessä hankittiin viisumitkin (100 QR = n.26€/hlö), en tajua miten homma saattoi hoitua niin tehottomasti. Viimein päästiin läpi, ja suhautettiin taksilla (se virallinen turkoosi Karwa) hotellille. Ilta oli siinä jonottaessa jo pimennyt, joten päästiin heti näkemään Doha sellaisena kuin se googlen kuvahaussa enimmäkseen esitetään.

Majoitus Dohassa

Majoituttiin Doubletree by Hiltonissa, ja hotelli on hieno, mutta silti onnistuu toivottamaan tervetulleeksi tällaisen tavallisen tyypinkin. Sisään tullessa laukut toki läpivalaistaan (eka kerta tämäkin), ja tyypit availevat ovet, kantavat tavarat ja kumartelevat kohteliaasti.

Illalla ei jaksettu kuin käydä syömässä hotellin omassa ravintolassa. Ruoka oli erittäin hyvää, just sellaista kun olin etukäteen toivonutkin. Aamupala oli myös elämys. Tarjolla oli käytännössä aivan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Paikallista, aasialaista, munakkaita, kymmeniä kakkuja, hedelmiä, salaattibaari. Kuin brunssilla olisi ollut.

Alkoholia tarjoillaan lähinnä hotelleissa

Alkoholia Qatarissa myydään lähinnä hotelleissa (toki olin varmistanut että meidän hotelli on yksi niistä), joten se on aika kallista. Toisaalta joutuu sitä Suomessakin helposti liki kympin viinilasillisesta maksamaan, joten ei se 12€ nyt erityisen hintavalta tuntunut. Oslon lentokentällä olen maksanut talon viinistä 23€ ja Singaporessa lasillinen oli halvimmillaan parinkympin luokkaa. Illallisen jälkeen käytiin vielä katsomassa hotellin kattoterassi uima-altaineen. Siellä on iltaisin baari, johon alaikäisillä ei ole asiaa. Meidät vietiin siitä huolimatta opastetulle kierrokselle, jotta päästiin näkemään ensi vilkaisu kaupungista. 

Perhe jäi uima-altaalle lekottelemaan, minä lähdin tekemään niitä töitä, joiden vuoksi reissuun lähdettiin. Poikkeuksellinen homma tämäkin, kun tällä kertaa oman porukan sijaan osaston rakensi kokonaan paikallinen taho. Mutta oletpa missäpäin maailmaa tahansa, rakentamisen ääni on aina sama. Ja mitäs siitä, että ensimmäisenä päivänä olin varmaankin koko hallin ainut nainen. Kyllä ne tottuu!