En todellakaan ollut ostamassa itselleni mitään, ihan vaan työjuttujen vuoksi selailin lentotarjouksia. Mutta sitten osui silmään halvat lennot Dubliniin. Mua oli jo pitkään kiinnostanut matkustaa Irlantiin. Nähdä omin silmin kirjoissa kuvatut maisemat ja kuunnella omin korvin miten kiehtovasti englanti irlantilaisittain taittuu. Samaan aikaan halusin kokea millaista on matkustaa lomalla yksin. Yhtäkkiä edessäni oli ihan täydellinen tilaisuus kokea kaikki tämä.
Millaiset kolme päivää mä sitten vietin? Lyhyesti kuvattuna Dublin oli pitkälti sitä mitä odotinkin. Toisaalta matkaan mahtui paljon yllättävääkin. Ja paljon mielettömän hyvää ruokaa. Ja se yksin matkustaminen, se vasta kivaa olikin. Niin kivaa, että mies kysyi, että suostunko enää edes matkustamaan seurassa. Lupasin harkita asiaa.
FIILIKSET DUBLINISTA
Dublin ei todellakaan ole mikään Keski-Euroopan tunnelmallinen kylä, joista mä eniten viehätyn. Keskustaa hallitsee matalat Yrjöjen aikaiset talot, ja yleiskuva on melko harmaa ja osin rähjäinen. Kujakokoelmaankaan ei sieltä lisäystä tullut, sillä Dublinin kujat olivat usein mustuneita ilmalämpöpumppujen täyttämiä loukkoja, joissa myös ihmiselon nurjempi puoli tuli esiin. (Luulin, että suomalaiset on ainut eurooppalainen kansa, joka kuseskelee nurkkiin. Miten väärässä olinkaan.)
Toisaalta kaupunki on täynnä kutsuvia pubeja ja putiikkkeja, ja muitakin väriläiskiä löytyy kaikkialta. Ihania ovia ja kauniita rakennuksia. Katuja on elävöitetty valoilla ja koristeilla. Kaupungista löytyy puistoja, kanaaleja ja jokia. Ja palmuja, niitä on ihan kaikkialla. Helmikuussakin kaduilla myytiin kukkia ja markkinoilla tuoksui huumaava leivonnaisten ja kahvin tuoksu.
Yllätyin erityisesti siitä, miten paljon ihmisiä Dublinissa oli. Ja miten lujaa kaikki kävelivät. Kapeilla kaduilla haahuileva turisti ohitettiin niin oikealta kuin vasemmalta. Punaiset valotkaan eivät vauhtia pysäyttäneet, vaan kiireiset dublinilaiset juoksivat kadun yli heti kun autoletkan väliin tuli sekunninkin rako. Pyöräilijät puikkelehtivat kaksikerroksisten bussien väleissä, ja tietyöt lisäsivät tungosta. Ja silti, kaikesta edellä mainitusta huolimatta, vai sittenkin just siitä johtuen, kaupunki onnistui valloittamaan mut ihan totaalisesti, ja lähtisin sinne koska tahansa uudestaan.
MITÄ DUBLINISSA TEKEE YKSIN?
Suurimman osan ajasta kulutin kuljeskelemalla sinne tänne ympäri Dublinia. Olin varannut muutamia juttuja etukäteen, ja ne rytmittivät kivasti päiviä. Ekana päivänä kävin Guinness Storehouse -kierroksella ja toisena päivänä tutustuin Dublinin monipuoliseen ruokakulttuuriin Fab Food Trailsin ammattitaitoisella opastuksella. Piipahdin myös saamassa katsauksen Irlannin historiaan Dublinin linnassa. Näiden lisäksi haahuilin tuntitolkulla tutustuen kaupungin erilaisiin osiin: rosoisempaan pohjoispuoleen, vauraaseen St. Stephen’s Green -puiston ympäristöön, Temple Barin kulisseilta vaikuttavaan baarikeskittymään ja ydinkeskustan vähäisiin keskiaikaisiin kortteleihin.
YKSIN SYÖMISEN VAIKEUS?
Haahuilun lisäksi keskityin syömiseen. Päätin, että selätän kertalaakista sen yksinmatkailun ikävimmältä tuntuvan puolen, ja kävin joka ilta syömässä kolmen ruokalajin illallisen viineineen. Kertaakaan en tuntenut oloani kiusaantuneeksi, ja kirjakin oli enimmäkseen mukana ihan turhaan. Muistikirjaan sen sijaan ilmestyi yllättävän paljon tekstiä. Palvelu oli kaikissa käymissäni paikoissa mukavaa ja tehokasta. Ekana iltana pyysin jopa etteivät pitäisi ihan niin kiirettä, kun en halunnut että kokemus loppuu liian nopeasti. Pubeissa sen sijaan kävin ihan liian vähän. Sinne olisin kaivannut seuraa. Varsinaista lounastakaan en syönyt kertaakaan, sillä runsas aamiainen ja pienet välipalat pitivät nälän loitolla aikaiseen illalliseen asti.
Mä olen tämän vuoden puolella käynyt viisi kertaa yksin syömässä illallisen ravintolassa (Helsinki, Tallinna ja 3x Dublin) ja voin todeta että yksin syöminen on ihan ok. Ja kun on yksin liikkeellä, ei ravintolan valintakaan ole niin vaikeaa. Voi mennä sinne minne haluaa välittämättä tekeekö muun seurueen mieli samaa ruokaa samaan hintaan.
PÄIVÄRETKIÄ DUBLINISTA
Yhdeksi päiväksi suuntasin sateesta välittämättä DART-junalla kaupungin vilskeestä rannikolle. Yövyin Dun Laoghairessa. ja sieltä jatkoin varhain aamulla Greystonesiin, josta palasin Cliff Walk -nimistä patikkapolkua pitkin raekuurojen ja huumaavan tuulen saattelemana Brayn pikkukaupunkiin. Pubitauon jälkeen hyppäsin taas junaan ja kävin 1100-luvulta peräisin olevassa Malahiden linnassa. Ihalin pikkukylien kiireettömämpää tunnelmaa, ja haaveilin että niiden tutkimiseen olisi ollut enemmän aikaa.
MAJOITTUMINEN DUBLINISSA
Lennot Dubliniin sain muutamalla kympillä, mutta majoitus ei sitten ihan niin edullista ollutkaan. Päädyin lopulta ravaamaan paikasta toiseen kahdesta syystä: halusin ehdottomasti yhteen tiettyyn paikkaan, ja siellä ei ollut vapaana kuin yksi yö. Lisäksi halusin olla yhden yön rannikolla. Lopulta nukuin siis joka yö eri paikassa. Hinnaltaan kaikki paikat olivat majoituksen yleiseen hintatasoon nähden edullisia, ja vastasivat ennakkokuvauksia. Ja kaikissa oli mukava palvelu (ja tietenkin kokolattiamatot).
Perushotelli Dublinissa
Harding Hotel (109€/yö) oli sijainniltaan kiva. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta ihan perussiisti. Samassa yhteydessä olevassa pubissa en jaksanut uupumukseltani käydä, vaikka hyvä meno siellä perjantai-iltana kuului olevan. Huoneesiin asti ei kantautunut kuin kadulta kirkonkellojen ja satunnaisten humalaisten huuteluja. Aamupala (ei sisältynyt huonehintaan) tarjoiltiin viereisessä Copper Alley Bistrossa, ja se oli erinomainen. Ei buffettia, vaan listalta tilattiin lämmin aamiainen omien mieltymysten mukaan. Maistuvaa kahvia sai santsata niin paljon kuin halusi.
Ylellisyyttä etsimässä Dun Laoghairessa
Dun Laoghairen ylelliseltä vaikuttanut Royal Marine (138€/yö) ei jostain syystä ollut mun makuuni. Siellä oli ison hotellin meininki, ja tuntui ettei kukaan ole oikeastaan kiinnostunut. Varsinkin yksin reissatessa olisi kiva, että olo tuntuu tervetulleelta. Kutsuvan oleskelutilan kaikki paikat oli merkitty varattu -kyltein, mutta paikoilla ei istunut juuri kukaan. Hotellin tarjonnasta ei saanut selkeää käsitystä, kun osa tiloista oli yksityistiloja kokous- ja juhlakäyttöön, eikä oikein tiennyt minne saa mennä ja minne ei. Kylpyläosastoa en päässyt testaamaan, koska en ollut pakannut uikkaria mukaan. Ja ärsyynnyin myös siitä, että olisi pitänyt olla tohvelit ja suihkumyssy, jotka eivät kuitenkaan kuuluneet huoneen varustukseen. Aamiainen (15€) oli sen sijaan erinomainen. Tykkään tosi paljon siitä, että kahvia tullaan kaatamaan pannusta ja buffetin lisäksi voi tilata jotain lämmintä keittiöstä. Ehkä tästä paikasta olisi saanut enemmän irti jonkun kanssa kuin yksin.
Ariel House on kodikas majapaikka Dublinissa
Viimeiseksi yöksi valikoitunut Ballsbridgessä sijaitseva Ariel House (89€/yö) sen sijaan valloitti mut ihan perinpohjaisesti niin tunnelmallaan kuin tarjoiluiltaan. En ollut turhaan hinkunut juuri sinne.
Olin koko päivän kolunnut sateista rannikkoa, kun saavuin alkuillasta perille majapaikkaani. Mut ohjattiin saman tien istumaan upottavaan nojatuoliin, ja tarjoiltiin kahvia sekä ihania skonsseja ja leivonnaisia. Samalla kyseltiin kuulumiset just sopivalla kiinnostuksella. Sain suositukset hyvistä illallispaikoista ja vinkkejä seuraavalle matkalle. Siellä tuli ihan mielettömän tervetullut fiilis. Ja se aamiainen minkä perässä sinne majoituin, se vasta hyvä olikin. Tänne tulen uudestaan!
Tässä katsaus mitä kolmen päivän aikana ehdin Dublinissa ja sen lähistöllä nähdä ja kokea. Tarkempia juttuja ja käytönnön vinkkejä retkistä sekä majoitukseen ja syömiseen liittyen tulossa blogiin lähiaikoina. Ja jos Irlanti kiinnostaa enemmänkin, kannattaa käydä tutustumassa bloggaajakollegojen juttuihin, jotka löydät kootusti mm. Irlanti-viikon Facebook–sivuilta.
60 comments On Ensikertalaisen Dublin
Voi vitsi, oon niin kauan odottanut Irlantiin menemistä ja pääsiäisen vihdoin sinne menen! 🙂 Mutta mun on tarkoitus myös käydä Corkissa, jossa mun ystävä asuu ja nyt onkin alkanut epäilyttämään, ehdinkö nähdä Dublinia yhtään! Onko ihan kuollut idea viettää siellä yksi päivä ja yö?
Mun mielestä Dublinista saa jo ihan hyvän kuvan päivässäkin. Kunhan ei ahnehdi siihen liikaa ”pakollisia” nähtävyyksiä, vaan antaa myös aikaa kahviloille, pubeille ja ihmisvilinän seuraamiselle.
Hieman hymyilytti tämä lause ”Mikä vimma briteillä ja irlantilaisilla on näihin palmuihin? Tajuatteko, on helmikuu eikä palmut sitä muuksi muuta.”, kun on itse juuri kirjoittanut Euroopan laajimmista palmumetsiköistä.
Palmut muuten kasvavat kohtuu hyvin kosteassa ilmassa, jossa kylmimmät lämpötilat eivät lakse –10 °C, ja vuoden keskilämpötila on yli 10 °C.
Mua hymyilytti lukea sun juttua palmuista. Palmut yhdistyy helpommin lämpimiin kohteisiin, ja näyttivät raukkaparat aika surkeilta tuolla sateessa ja tuulessa.
Mua hymyilytti tuossa Keski-Eurooppa -vertauksen kohdalla erityisesti, ehkä siinä on se syy, miksen mä olen tuolla vielä käynyt 😉 No mutta, kuulosti siltä, että pidennetyssä viikonlopussakin ehtii paljon ja syödäkin rennosti ja hyvin 🙂
Ei ole Keski-Euroopan kylien voittanutta. Mutta Irlannin kyliäkin vois kyllä tutkailemassa lisää.
Matkan pituus oli oikein sopiva, seuraavaksi olisin alkanut jo kaivata tuttua matkaseuraa.
Dublinista tuli kolmannen vierailun jälkeen mun yks suosikki kohteista Euroopassa! <3 Olin kanssa yksin liikenteessä, ja tonne se sopi erittäin hyvin!
Oli kyllä tosi helppo paikka olla itsekseen.
Mahtavaa, että uskalsit lähteä spontaanisti yksin reissuun! Luonto on se, joka minua Irlantiin vetää. Koskaan en ole käynyt, mutta jonkinlainen patikointireissu sinne kyllä täytyy vielä joskus tehdä. Mielummin porukalla kuin yksin.
Mulla on jo katsottuna Irlannissa monta paikkaa, jonne on päästävä. Luontokohteita ja pieniä kyliä, tottakai!
Irlanti! Mä niin haluun sinne vielä ja mahdollisimman pian. Ihme että se on vielä edes käymättä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Dublin olisi varmasti se ensikosketus maahan myös minulla. Toivottavasti saisi sen verran kuitenkin aikaa, että pääsisi tutustumaan Irlantiin myös Dublinin ulkopuolelle.
Ensikosketukseen Dublin oli hyvä, mutta jo seuraavalla reissulla mun on päästävä muuallekin. Nytkin kävi jo muutamaan kertaan mielessä, että ehtiskö sitä kuitenkin vähän pidemmällekin. Mut en onneksi lähtenyt, kun sitten ei olis ollut oikeasti aikaa Dublinille.
Dublin on itselle kaksiteräinen miekka: jossakin muussa maassa se olisi aivan mahtava paikka, mutta Irlannissa tekee mieli olla aina sieltä kaukana 🙂 No viikon päästä olisi yksi Dublin-päivä taas ajankohtainen ja odotan sitä innolla, mutta vielä enemmän odotan reissun hetkiä kaukana länsirannikon pienissä kylissä. Vaikka väitetään, että mahdollisimman lähellä Liffey-jokea, mutta ei pidä paikkaansa -> kyllä se parhaalta maistuu syrjäisissä Irlannin rantakylissä 🙂
Yksin kun on reissussa, ehtii muuten näkemään huomattavasti enemmän kuin matkaseuran kanssa. Ei ole ”hidastavia tekijöitä”, joskin itselle ne on parasta antia reissatessa, se jakamisen ja kokemisen ilo 🙂
Siis, että väitetään, että Guinness maistuu parhaimmailta lähellä Liffey-jokea 😀
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Mä en ole mikään isojen kaupunkien ystävä, ja hingun aina pienempiin nurkkiin. Nytkin jo matkan suunnitteluvaiheessa tiesin, että haluan päästä edes vähän näkemään muutakin. Pieni piipahdus rannikolle vakuutti, että Irlantiin pitää päästä kunnolla. Ja tiedän jo, että nuo teidän Irlanti-viikon jutut tulevat tätä hinkua vaan kasvattamaan.
Mutta mitä tulee tuohon Guinnessiin, en tiedä uskaltaako tätä edes sanoa – mun mielestä se oli vähän vetistä. Apua.
Minäkin haluan Dubliniin! Tässä oli hyviä vinkkejä sinne ja toivon todella, että reissu toteutuisi lähiaikoina. Viime kesänä piti mennä, mutta suunnitelmat menivät harmittavasti pieleen. Yksinsyömistä arastellaan turhaan. Toki seurassa on kivempaa, mutta yksinkin siitä voi nauttia.
http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa
Mä en ollut ennen käynyt Irlannissa, joten tämä oli senkin takia tosi kiva matka. Tykkäsin jopa enemmän kuin odotin.
Minä rupean yhä enemmän näkemään nimeni Irlannin päällä, kun luen näitä juttuja. Vuodenaika ja vuosi ovat tosin epäselviä. Erityisesti kiinnostaa pääsy kaupungista hevon kuuseen juuri tuonne rannikolle tuulettumaan, oli sitten helmikuu tai mikä kuu tahansa. Kaupungissakin eniten kiinnostavat ne viheralueet. Yksin syömistä raflassa arastelen, koska arastelen syömistä muutenkin.
Seuraavalla reissulla mäkin haluan kiertämään Irlantia. Siellä on niin paljon hienoja paikkoja nähtävänä.
Minulle on tuttua yksinkin matkustaminen. Jos kaikki muut ovat töissä ja minulle sopii matka niin silloin vain lähden yksin. Yksin haahuilu kaupungilla ja vaikkapa taidemuseo ovat juuri sitä parasta, saa pitää juuri sen tahdin minkä haluaa ja mennä niihin paikkoihin minne haluaa. Yksin syömisestä en pidä, lounas on vielä aivan ok, mutta kolmen ruokalajin illallinen ei tunnu kivalta yksin. Sitä vain haluaisi jotakin keskusteluseuraa.
Mulle tuo reissussa hyvin syöminen on yksi kohokohdista, joten en halunnut että joudun siitä tinkimään vain siksi, että olen matkalla yksin. Varsinkin, kun duunireissuilla tuo on asia, joka mua eniten harmittaa. Meillä kun ei työkavereiden kanssa ole ihan sama käsitys hyvin syömisestä :).
Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut ihan super mukavat kolme päivää. Erityisesti tämä päiväretki Dublinista vaikutti niin kivalta. Irlanti on ollut minullakin mielessä jonkin aikaa. Katsotaas, saanko raivattua sille kalenterista tilee.
No niin oli. Olen niin tyytyväinen, että tartuin lentotarjoukseen, vaikka ei ollut mitään varmuutta pystynkö edes lähtemään koko matkalle.
Olitpa ahkera, ehdit niin paljon. Dublinissa en ole ollut, mutta Irlannissa muuten – kaunista, mukavaa ja aika sateista ?.
Yksin ehtii, ja haluaakin ehtiä. Mä kun en jaksa olla paikoillaan seurassakaan, saati yksin.
Vaikuttaapa kivalta reissulta ja Dublin ihanalta kaupungilta! Jännä että nuo palmut pysyvät sinnikkäästi hengissä talven yli.
Mun ongelmat yksin reissatessa ovat kyllä juuri päinvastaisia: yksin syöminen ei niinkään haittaa, kun samalla voi uppoutua vaikka kirjaan tai selata nettiä kännykällä, mutta kaduilla haahuileminen ilman päämäärää tuntuu yksinään epämukavalta. Ehkä mun pitäisi vaan aikatauluttaa mahdolliset tulevat sooloreissuni melkeinpä minuutilleen etukäteen, ettei menisi sormi suuhun. 🙂 Helpompaa olisi skipata jotain suunniteltua kuin miettiä, että mitäköhän tässä nyt sitten…
Joo, ei se ehkä ihan niin päämäärätöntä vaeltelua ollut miltä tekstissä vaikuttaa. Mulla oli etukäteen katsottuna tosi monta paikkaa minne mennä. Bongailin instakuvista ihan katutasollakin niitä. Aina jos tuntui, että alkaa mennä paikoillaan junnaamiseksi, etsin mapsista seuraavan tähdellä merkityn paikan, ja suunnistin sinne. Olin lisäksi varannut muutaman jutun etukäteen, ja yhdeksi päiväksi olin katsonut valmiiksi erilaisia retkikohteita lähistöltä.
Oi Dublin… Käsittämätöntä ja suoraan anteeksiantamatonta ettei ole tullut siellä vielä käytyä. Vaikuttaa kaupungilta minun makuuni!
Noh, nuo palmut on ehkä vähän liikaa. =D
Kiva kaupunki, kyllä! Ehkä kesällä palmut eivät pomppaisi niin silmille.
Mahtava kuulla, että Dublin valloitti ja siellä viihtyy yksikseenkin! Minulla kun on haaveena tänä vuonna vihdoin päästä käymään siellä, ja voi olla, että tulee olemaan sooloreissu 🙂
Dublin oli tosi helppo paikka matkustaa yksin. Ja sullahan oli kokemusta sooloreissaamisesta jo aiemminkin, jos en väärin muista.
Ai mä niin repesin tuolle nurkkaan kuseksimiselle! 😀 Irkut on muuten todella järjettömiä kännipäissään, siinä jää suomalainen todella kauas, kauas taakse, kun tämä kansa vetää viinaa. Kanarialla näitä hulluja näin, kun olin siellä töissä ja vielä ihan päiväduunissa.
Mulla on yksin matkustaessa ollut tapana tehdä muistiinpanoja päivän riennoista sillä aikaa kun odotan ruokaa. Kreikassa yhden pikkuravintolan omistaja esitteli mut vakkariporukalleen: ”hän on Suomesta, hänestä tulee kirjailija”. Ehkä vielä joskus? 😉
Moi ehkä tuleva kirjailija!
Mäkin tein muistiinpanoja. Ja ihmettelin jälkeenpäin lukiessani, että miten mun käsiala saattoikin olla niin sotkuista 🙂
Mukavia nämä maisemat ja tekemiset, ja noinhan sitä usein reissuun päätyy – vahingossa ja yllättäen. 🙂
Yksinsyöminen on omasta mielestäni kyllä ehkä maailman tylsintä puuhaa koskaan. Muutaman kerran päätynyt paremmallekin illalliselle yksin reissussa ja miettinyt että olisipa tuossa joku kenen kanssa keskustella. Toki, meneehän se nyt niinkin, mutta mielummin ei. 🙂
Mä viihdyn muutenkin yksin, ja siinä syödessä ehti hyvin harrastaa naapureiden tarkkailua. Joka sekin on mun mielestä viihdyttävää puuhaa.
Ja mieluummin syön yksin kuin ainakaan niin, että mun pitäisi siinä samalla tutustua johonkin toiseen tyyppiin.
Me olimme ensimmäisen kerran Dublinissa taisi olla elokuuta ja silloin to St. Stephens Green oli kyllä satumaisen kaunis. Toisen kerran poikkesimme kaupungissa risteilyllä, mutta silloinkin oli kesä – ja siis kaikkialla kaunista ja vihreää. Taidanpa yrittää kolmannenkin kerran kaupungissa yrittää sijoittaa vaikka loppukesään 🙂
Nytkin puisto oli kaunis, vaikka aika karu tietenkin näin helmikuussa.
Huvittavia nuo palmut harmaassa säässä 🙂 Olispa kivaa pitkästä aikaa tehdä joku pieni reissu yksin, mukavaa vaihtelua. Eikä se yksin syöminenkään tosiaan niin kauheeta ole, siihen tottuu nopeasti. Kuselta haisevia kujia taitaa olla vähän joka suurkaupungissa, valitettavasti 🙂
Mä en tajua miten nuo palmut pysyy tuolla hengissä. Nytkin oli yöllä vähän pakkastakin, tuskin se kovin harvinaista on.
Yksin syöminen ravintolassa on kyllä taitolaji. Paljon se tosin riippuu myös ravintolan henkilökunnasta. Minulta on kerran Kreikassa kysytty useampaan otteeseen, etteikö seurakseni tosiaan ole tulossa muita. Se se vasta kiusallista onkin.
Joo, tarjoilijoiden asenne on ylipäänsä merkittävä osa ravintolakokemusta.
Ennakkoon varaaminen tuntui kivalta senkin vuoksi, että silloin myös ravintola voi varautua, että tuo tyyppi tulee yksin. Katsoa sopivan pöydän, eikä kysellä seuralaisen perään jne.
Ja voin hyvin kuvitella ettei kreikkalaiseen mentaliteettiin oikein sovi ajatus yksin syömisestä 🙂
Fab food trailsista kuulisin mieluustin enemmänkin. Onko juttua tulossa?
Yksin syöminen ei ole minulle mikään ongelma, vaikka tietysti mieluummin syön hyvässä seurassa. Mieluummin kuitenkin haluan maistaa uusia makuja, vaikka yksin.
Kirjoittelinkin jo ruokajutun Dublinista, siinä myös Fab Food Trailsin kierroksesta. https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2017/02/21/dublinissa-syodaan-muutakin-kuin-perunaa/
Pitää palata tähän kun Dublinin matka lähestyy. Mielenkiintoinen analyysi yksin matkustamisesta. Itse käyn työmatkojen ohessa välillä syömässä yksin. Mielestäni se on ok. Viimeksi kun olin iltapäiväteellä taisi ennemmin henkilökunnalle se olla vaikea asia. Ainakin kolme kertaa varmistettiin, että olenko yksin. Joskus on ihan kiva nauttia yksinäisyydestä.
Henkilökunta on mun kohdalla osannut hienosti suhtautua yksin syövään. Suosittujen paikkojen kohdalla etukäteen tehty varaus on myös taannut, että on päässyt pöytään, jossa ei ole ihan framilla.
Mä en nähnyt sillon marraskuussa palmuja ollenkaan 😀 Dublinissa oli kyllä ihania ravintoloita!
Ruoka oli mielettömän hyvää. Kirjoittelinkin just erillisen jutun ruokamatkasta Dubliniin.
Hehe, sä oot tehnyt jänniä huomioita! Mä en muista esim. ollenkaan kiinnittäneeni huomiota palmuihin! 😀 Mutta tosi kiva lukea siis myös tunnelmista, huomioista ja fiiliksistä eikä pelkästään nähtävyyksistä 🙂
Mun mielestä pieniä palmuja oli joka paikassa.
Mä en ole kovin ahkera nähtävyyksien kävijä, joten kaupungin tunnelmalla on mulle aina suuri merkitys.
Yksin kun on reissussa, voi tehdä juuri sitä mitä haluaa! Eikä tarvitse tehdä kompromisseja. 🙂
Kovin oli tutun näköistä, ilmakin näytti samalta kuin siellä käydessäni. Onkohan siellä koskaan poutasäätä? ;D
Loppujen lopuksi sää haittasi aika vähän. Mitään kunnon sadetta ei ollut lainkaan, ja aurinkokin välillä pilkahteli.
Hienoa, että viihdyt yksin reissussa. Mun mielestä yksin paikan aistii eri tavalla, ja siihen keskittyy kokonaisvaltaisemmin, kun kaverin kanssa. Kuljeskelu ja ihmettely on just parasta…
Mun on pitänyt käydä Dublinissa joskus vuosia sitten, mutta silloin kaatui sairastumiseen, joten nyt tuli tunne että täältä tullaan Dublin.
Dublin oli tosi helppo paikka olla itsekseen. Tarvittaessa pääsi helposti juttusille, mutta halutessaan sai olla rauhassakin.
Kuljeskelu juuri on niin ihanaa! Oletpa saanut upotetuksi kolmeen päivään paljon.
Mukava kuulla, että kokemus yksinmatkailusta oli mieluinen. Tiedätkin, että kirjoitin siitä äskettäin: https://www.rantapallo.fi/ananas2go/2017/02/12/soolosielu/
Dublinissa olisi ihana käydä. Vaan eikös tullut moneksi viikoksi ylimääräinen tuuraus, joka sitoo alkuviikon arjen. No, onpahan, mistä haaveilla. Maaliskuussa olisi yksi kokonaan vapaa sunnuntai, minnehän sitä lähtisi? AirBerlinin kortti tuli just postissa mutta kun ma klo 6.00 on tartuttava arkeen, otanko lentoriskin? Avaimet mulla niin kukaan ei pääsisi myöhästyjää tuuraamaan…
Aai niin. Sehän se piti vielä jakaa, muisto varmaan parinkymmenen vuoden takaisesta Berliinin-reissusta:
Hihittelin siellä postikortille, jonka mukaan miehet ja koirat ovat samanmoisia reviirinsä merkkailijoita. Ja mitä näenkään, kun palaan Helsinki-Vantaalle. Hesarin mainos kioskissa julistaa, että Helsinki kaavailee sakkoja lorottelijoille.
Kuljeskelu on mukavaa. Mä olen tosin huomannut, että mulla on hyvä olla pari etukäteen suunniteltua juttua hoidettuna, että pysyy hyvä haahuilufiilis. Muuten kynnys asioiden tekemiseen nousee korkeaksi, ja haahuilu ei tunnu enää niin kivalta.
Olipa hyvä ja rohkaiseva kirjoitus. Ihailen kyllä sua, miten paljon sait aikaan Dublinissa ja lähialueilla. Oikein onnistuneen kuuloinen reissu. Tämän jälkeen odotan entistä kovemmin keväistä Kööpenhaminaani!
…mutta kyllähän meidän pitää pieni palaveri pitää piakkoin ja saat vähän mentoroida minua. 🙂
Jees, sovitaan mentorointitreffit ihan lähiaikoina. Laitan sulle viestiä myöhemmin tänään.
Kiva kuulla, että Dublin valloitti! Mun mielestä se on Ljubljanan ohella yksi Euroopan mukavimpia pääkaupunkeja. Nuo lähistön pikkukylät on tosiaan mukavan lähellä, hyviä ja helppoja retkikohteita riittää. Ensi kerralla sitten Irlanti laajemmin haltuun, suosittelen esimerkiksi länsirannikkoa! Kiitos Irlanti-viikon linkkauksesta, tehdään parhaamme Irlanti-kuumeen nostattamiseksi 🙂
Hauskaa, Ljubljana on nimittäin mun ykkössuosikki. Ja jäi kyllä palo päästä näkemään maata paljon enemmän. Ensi kerralla taidan ottaa kyllä perheen mukaan.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja