Puolasta, erityisesti Krakovasta, on tullut suosittu matkailukohde, jonne lähdetään viettämään edullista kaupunkilomaa. Yhä useampi matkustaa myös Zakopaneen Tatravuoriston jylhiin maisemiin. Mutta Małopolskan alueelta löytyy paljon muutakin kiinnostavaa, ja seuraavaa reissua pohtiessasi suosittelen lämpimästi tutustumaan eteläiseen Puolaan entistä laajemmin. Me vietimme alueella muutaman päivän kesän roadtripillä ja kävimme kolmessa kylpyläkaupungissa Krynica-Zdrój’ssa, Szczawnicassa ja Muszynassa sekä Niedzican linnassa. Lisäksi teimme melontaretken Poprad-joella.
Puolassa on pitkät kylpyläperinteet ja Etelä-Puolasta löytyy useita kylpyläkaupunkeja, jotka kukoistivat erityisesti 1800-luvulta aina sotavuosiin asti. Näiden erikoisuutena ovat mineraalilähteet, joiden vesi on sellaisenaan juotavaa. Koska lähteiden suola- ja mineraalipitoisuus vaihtelee, niiden uskotaan tepsivän erilaisiin vaivoihin. Me kävimme parilla lähteellä, mutta emme lopulta rohkaistuneet testaamaan yhtään. Paikalliset sen sijaan kävivät ahkerasti täyttämässä niissä vesipullojaan.
Juomapullojen täyttöä Muszynan mineraalilähteellä.
Viime vuosikymmenien aikana mineraalilähteiden ympärille rakentuneita vanhoja terveyskylpylöitä on kunnostettu ja niiden suosio on noussut tasaisesti erityisesti paikallisten, mutta myös ulkomaisten matkailjoiden keskuudessa. Enkä ihmettele, sillä kylpyläkaupunkien lisäksi tänne kannattaa matkustaa alueen luontokohteiden vuoksi. Kesällä täällä patikoidaan ja talvella lasketellaan.
Szczawnica
Ensisilmäyksellä ensimmäinen kylpyläkaupunki on pieni pettymys. Kymmenittäin turistikrääsää myyviä kojuja, valtava ihmismäärä eikä tietoakaan pitsihuviloista. Minne me oikein tultiin?
Koska kohta on lounasaika, päätämme kuitenkin jättää auton parkkiin ja lähteä katsomaan josko täältä saisi ruokaa. Yhtäkkiä silmiini osuu opaskyltti vanhaan kaupunkiin, ja lähdemme sen viitoittamaan suuntaan. Ja olen haltioissani. Sodassa ja tulipaloissa lähes kokonaan tuhoutunut 1800-luvun kylpyläkaupunki on kunnostettu entiseen loistoonsa. Enkä saa näkymistä tarpeekseni. Kunnostustöiden takana on Mańkowski-perheen, alkuperäisen kylpylän perustajan jälkeläisten, perustama säätiö, jonka tavoitteena on palauttaa kylpylä ympäristöineen arvoisensaan asemaan.
Kaupungin sijainti vuorten ja joen läheisyydessä on mainio. Me nousemme tuolihissillä lähimmälle huipulle Palenicalle. Myös lähistön muut luontokohteet ovat täällä upeat. Viereisessä sijaitsevan Pieninyn kansallispuiston reitit houkuttelevat. Lukemani mukaan Sokolican huipulta olisi parhaat näkymät Dunajec-joelle. Myös kolmen kruunun reitti on suosittu.
Eniten turisteja kuitenkin kiinnostaa Dunajec-joen rotko, jossa joki kiemurtelee korkeiden vuorenseinämien välissä. Täällä on järjestetty jo useita vuosia kuuluisia koskenlaskuretkiä, jotka juontavat juurensa 1800-luvun alkupuoliskolle. Puulautoille otetaan 12 matkustajaa, ja lauttojen ohjaajiksi pääsee vain lähiseuduilla varttuneet soutajat. Lisätiedot ja liput Flisacy.
Niedzican linna
Patikoinnin ja koskenlaskun sijaan me valitsemme päivän käyntikohteeksi Dunajec-joen varrella sijaitsevan linnan. Linna on rakennettu 1300-luvulla ja alkuperäisestä linnasta on jäljellä vielä muutama kellarihuone. Huonon ylläpidon vuoksi linna oli vuosisatojen saatossa useasti vaarassa rauniotua käyttökelvottomaksi, mutta aina löytyi uusi innokas omistaja, joka remontoi linnan taas kuntoon. Linnaa asutettiin poikkeuksellisen pitkään, aina vuoteen 1943 asti. Sen viimeisin omistajaperhe ehti onneksi muuttaa pois juuri ennen kuin linna sodan lopulla tuhoutui täysin. Mittavien korjaustöiden jälkeen se avattiin museona ja tänä päivänä linna on suosittu matkailukohde.
Englanniksi opastettuja kierroksia ei ole, joten lippuun merkittyä aikaa ei kannata turhaan odotella. Linnaan nimittäin saa tutustua myös ominpäin. Linna on aika pieni eikä sen kiertämiseen mene kovin kauan. Me kyllä tykättiin linnasta, vaikka vain muutamia huoneita on kalustettu eikä linnan kaikkiin osiin pääse. Eniten meitä hämmensi vanhaan kappeliin tuotu taulu, jossa paavi katselee linnaa lentokoneesta. Jotakin asioita on kovin vaikea ymmärtää.
Myös linnan ympäristö on kiinnostava. Järven toisella puolella on raunioitunut Chorsztyn linna, jonne pääsee helpoiten osallistumalla järviristeilylle. Järveä halkovalta padolta avautuu kauniit maisemat molemmille linnoille ja padon toiselta puolelta alkaa Pieninyn kansallispuisto. Tosin jostain syystä käyntimme aikaan tältä puolelta lähtevät reitit oli suljettu. Lähistöllä Slovakian puolella sijaitsee suosittu Red Monastery ja myös aiemmin mainitsemani Szczawnicaan tai Krościenkoon päättyvien koskenlaskureittien lähtöpisteet ovat samalla suunnalla.
Linna on avoinna ympäri vuoden. Sisäänpääsy 8.50zł eli vähän reilu 2€.
Krynica-Zdrój
Toinen kylpyläkohteemme Krynica-Zdrój nimittää itseään puolalaisen kylpyläkulttuurin helmeksi. Vastakunnostetun kävelykadun varrella kohoaa toinen toistaan kauniimpia huviloita, ja mainoslauseeseen on helppo yhtyä. Lapset ajelevat polkuautoilla, terassit houkuttelevat lasilliselle ja leppoisa tunnelma vetää puoleensa. Harmikseni me olemme vain läpikulkumatkalla.
Jos aikaa olisi enemmän, nousisimme funicularilla Parkowan laelle ihailemaan maisemia. Tai vieläkin korkeammalle, Puolan pisimmällä köysiradalla Jaworzyna-Krynican huipulle, josta lähtee kymmeniä patikointireittejä. Tai jäisimme sittenkin kuuntelemaan puistoon klassisen musiikin konserttia ja nauttimaan kylpylöiden hoidoista ja maistuvista ruuista. Mutta me jatkamme valtavien jäätelöannosten jälkeen matkaa, sillä yksi kylpyläkaupunki on vielä näkemättä.
Muszyna
Muszyna on kolmesta käymästämme kylpyläkaupungista vaatimattomin. Siitä huolimatta me vietimme siellä eniten aikaa, sillä majoituimme täällä. Kuvissa idylliseltä näyttävä keskusta on valtavan remontin kourissa, eikä sen pikkukaduille ole asiaa. Vaikka täällä ei muiden kylpyläkaupunkien kaltaista pitsihuvilakeskustaa olekaan, harmittaa silti. Lähikaduilla voi kuitenkin jo aistia kaupungin tunnelmaa. Pihamailla kukot komentavat kanalaumojansa ja pikkukaupugin elämä soljuu rauhallisena eteenpäin.
Vaikka ulkomaalaisille Muszyna ei ole tuttu, kotimaan matkailijoita täällä riittää. Seutu houkuttelee matkailijoita ulkoilumaastoillaan, mineraalilähteillään sekä tapahtumillaan ja lapsiperheet tulevat tänne liikunta- ja vesipuiston houkuttelemina. Me testasimme yhtenä iltana paikan erittäin hyväksi osoittautuneen ravintolan, ja pääsimme sattumalta osaksi puolalaisia lavatansseja.
Laajat jokivarren joutomaat, jotka toimivat vuosikymmeniä laittomana kaatopaikkana, on jo kunnostettu näyttäviksi puutarhoiksi ja viereisen kukkulan laella seisovan näkötornin huipulta aukeaa hienot näkymät laaksoon.
Vastapäisellä huipulla kohoaa 1300-luvun raunioitunut Piispanlinna, josta käsin vartioitiin aikoinaan Unkarin ylpeyden Tokajin viinin kulkua muualle Eurooppaan. Linnalle johtaa hyvin hoidettu ulkoilureitti ja kipuamalla molemmille kukkuloille peräkkäin saa päivän aktiivisuuden helposti täyteen.
Melomassa Poprad-joella
Kaupungin läpi virtaavalla Poprad-joella pääsee myös melomaan. Me kävelemme illansuussa katsomaan olisiko melontapaikalla joku vielä paikalla. Ja onhan siellä vielä yksi yrittäjä keräämässä viimeisiä kumiveneitään kyytiin. Yhteistä kieltä ei ole, mutta saamme siitä huolimatta varattua seuraavaksi aamuksi melonnan. Yhtään ei tiedä mikä meitä odottaa.
Elekielellä annetut ja osin paperille piirretyt ohjeet mielessämme lähdemme liikkeelle. Joessa on pieniä koskia ja muutamissa paikoissa on ymmärtääksemme tärkeää valita vasen reuna. Juutumme tietenkin jo ensimmäiseen kivikkoon. Meitä naurattaa. Hetken kuluttua homma alkaa sujua ja etenemme leppoisasti pitkin jokea. Mitään käsitystä matkan pituudesta ei ole, ainoastaan tieto, että mainoskyltin jälkeen rantaudutaan ja aikaa on 2h. Ja tarkalleen kahden tunnin kuluttua näemme reitin varren ainoan mainoskyltin ja siinähän tuttu lippu jo liehuukin. Saamme selville että matkaa tänne oli 10 kilometriä. Hyppäämme erittäin rämisevän pikkubussin kyytiin ja palaamme lähtöpisteeseen. Olipas mahtava retkipäivä!
Viimeinen ilta Małopolskassa päätetään minnekäs muualle kuin saunaan ja paljuun. Majapaikkamme Willa Trelan isäntä on panostanut kunnolliseen tynnyrisaunaan, jonka suomalaisissa löylyissä on hyvä pehmentää päivän aktiviteeteissa jumiutuneita lihaksiaan.
