Kesän perinteistä on taas onnistuneesti pidetty kiinni, kun ystäväni Live now – dream later -blogin Saanan kanssa toteutettiin järjestyksessään kolmas #satakuntamaailmankartalle retki. Reissukohteeksi meillä valikoitui tällä kertaa Eurajoki. Etukäteen kävi kieltämättä mielessä mitä tekemistä me voisimme keksiä sinne kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, varsinkin kun olimme sopineet, että Luvian puolelle ei tällä kertaa mennä. Omat neljännesvuosisadan takaiset lukioaikaiset muistikuvat kun eivät nyt mitään kovin kummoista nähtävää tuoneet mieleen.
Mutta niin vaan olin jälleen väärässä, ja reissu antoi niin paljon kerrottavaa, että joudun jakamaan jutut kahteen postaukseen (eihän niitä muuten jaksa kukaan lukea). Samalla sain todella tarpeellisen muistuksen siitä, että tuttukin ympäristö näyttää ihan toiselta, kun sitä katsoo tarkemmin. Sillä Eurajoki on ihan mahtava kotimaan matkailukohde, jossa pääsee kokemaan monenlaista aina kartanotunnelmista ydinvoimaan ja upeisiin retkeilymaisemiin.
Käännyttääkö vierailu ydinvoimalaan vastustajansa puolelleen?
Aloitetaan rohkeasti ydinvoimalla. Aina kun puhutaan ydinvoimasta, alkaa päässäni soimaan Eppu Normaalin ”Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa, eikä millään muilla mailla, kuin Suomella, se ole riskiä vailla”. Totta vai tarua, siihen voi etsiä vastausta Eurajoelta, Olkiluodon ydinvoimalasta.
Olkiluodon vierailukeskuksen Sähköä uraanista -näyttely on harvinaisen kiinnostavasti toteutettu katsaus suomalaiseen ydinvoimaan, sen turvallisuuteen ja ydinjätteen loppusijoitukseen. Äläkä anna näyttelyn ensimmäisen tiukan tietopaketin hämätä, sillä mitä pidemmälle näyttely etenee, sitä paremmaksi se muuttuu.
Mun mieltäni on askarruttanut ydinvoiman kohdalla erityisesti kaksi asiaa: vähentääkö ydinvoimaan panostaminen kiinnostusta vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen ja voiko ydinjätteen loppusijoitus oikeasti olla turvallista, kun puhutaan kymmenien ellei satojen tuhansien vuosien ajanjaksosta.
Jälkimmäisen asian osalta näyttely toi laajasti esille miten paljon loppusijoituksen turvallisuuden selvittämiseen on panostettu. Ainut asia, mihin näyttelyssä ei selkeästi otettu kantaa, on aika mikä ydinpolttoaineen kokonaan vaarattomaksi muuttumiseen kuluu. Eri lähteissä puhutaan 100 000 – 250 000 vuoden ajanjaksosta. Kaikkein konkreettisin esimerkki löytyi lopulta tästä Suomen Kuvalehden parin vuoden takaisesta jutusta: Kun on kulunut 10 000 vuotta, polttoainenipun säteily tunnissa vastaa yhden röntgentutkimuksen säteilyannosta. Kai se on sitten ihan ok.
Tunnustan, että näyttely onnistui kuin onnistuikin lieventämään epäluuloisuuttani loppusijoitusta kohtaan ja lisäämään uskoa ydinvoiman turvallisuuteen. Mutta ei minusta ydinvoiman kannattajaa silti taida tulla.
Olkiluodon havaintopolku
Mutta luonnonystävä minusta on tullut, ja pienikin mahdollisuus tutustua luontoon on enemmän kuin tervetullutta. Olkiluodossa tämä onnistuu helposti, sillä vierailukeskuksen ympäristöön rakennettu reilun kilometrin mittainen luontopolku kiertää aluetta luonnonsuojelualueita myötäillen, ja esittelee Olkiluodon luonnon erityispiirteitä sekä ympäristötutkimusta. Reitiltä pääsee samalla hieman kurkistelemaan varsinaista ydinvoimala-aluetta. Reitti olikin minusta kiva päätös tiedontäyteiselle vierailulle.
Olkiluodon vierailukeskus on maksuton ja avoinna joka päivä. Kesäaikaan vierailukeskukseen voi tutustua yleisöopastuksilla, jolloin pääsee tutustumaan ydinvoimalan ympäristöön laajemmin. Lisätiedot TVO
Pinkjärven kauniit retkimaisemat
Jatketaan luontoaiheella. Vaikka Eurajoki on meren rannalla, sieltä löytyy myös kiinnostava järvi. Pinkjärvellä onkin erityinen paikka muistoissani. Lapsuuden kesinä fillaroitiin sinne uimaan (tietenkin Luvian puolelle) ja hääyökin on tullut vietettyä Metsähallitukselta vuokratussa Saukonniemessä. Joo, ei ollut luksus mielessä silloinkaan.
Mutta munhan piti kertoa Pinkjärven retkeilymahdollisuuksista, eikä jaaritella asiaan kuulumattomista historiallisista yksityiskohdista.
Metsähallituksen maille on tehty 5km mittainen rengasreitti, jonka varrelta löytyy peräti kaksi hyvää laavupaikkaa ja mielettömän upea uimapaikka hiekkarantoineen. Ja minä hölmö kävin täällä ensimmäisen kerran vasta tänä vuonna. Ensin hiihtoloman aikoihin talviretkellä ja nyt yön yli retkellä nukkuen riippumatossa ihanassa kuulaassa kesäyössä ilman yhtään itikkaa. Mutta sitäkin enemmän mukana oli herkullista ruokaa ja tietenkin, kuten aina näillä retkillä, #skumppaakuksasta.
Iloa Eurajoesta
Kun kunnan nimi kantaa samaa nimeä kuin sitä halkova joki, on jokeen ihan pakko tutustua edes vähän. Me ehdimme kurkkia sitä muutamaan otteeseen niin Tiironkosken riippusillalla, Irjanteen Faltunkoskella kuin Vuojoen Kartanolla. Ja haaveilimme kanoottiretkistä. Osaisiko joku kertoa, missä joella kannattaisi meloa?
Lahdenperän saunavuorolla kuulee kylän parhaat jutut
Voiko olla suomalaisempaa kuin saunomisen jälkeen pulahtaa luonnonvesiin ja illan päätteeksi grillailla avotulella kunnon notskimakkarat? Eurajoella tämä onnistuu vallan mainiosti, ja Lahdenperän virkistysalueen yleisösaunat ovat sitä paitsi maksuttomat. Ja saunaseura kertoo samalla kylän parhaat juorut.
Pihapiiristä löytyy yleisösaunan lisäksi lukuisia pelejä, frisbeegolf-rata ja beachvolley-kenttä. Saunassa oli hyvät löylyt ja uimaranta osoittautui mukavaksi hiekkapohjaiseksi, mutta melko matalaksi. Ja illan päätteeksi me keskityimme pihapelien sijaan siihen perinteiseen makkaranpaistoon.
Seuraavissa jutuissa keskitytäänkin ydinvoiman ja retkeilyn sijaan historialliseen Eurajokeen. Kunnasta löytyy nimittäin niin muinaislinnan jäännökset, hämmästyttävän upea Vuojoen kartano kuin todella kaunis Irjanteen kulttuurimaisema museoineen ja puukirkkoineen. Kuulumisiin!
Satakunta maailmankartalle -sarjan muut osat löydät täältä:
