Evo on vilahdellut monesti mielessä, mutta jostain syystä se on aina tuntunut hankalasti haltuun otettavalta paikalta, eivätkä mediassa vilahdelleet uutiset alueella suoritettavista hakkuista tehneet asiasta helpompaa. Niinpä retkikohteeksi on aina valikoituneet muut paikat. Mutta viimein oli aika lähteä tutustumaan Evoon. Tosin tälläkin kertaa alkuperäinen retkisuunnitelma olisi johdatellut kohti merenrantaa, mutta sääennusteiden tuulilukemat pakottivat miettimään muita vaihtoehtoja, ja yhtäkkiä sisämaan kohde vaikuttikin oikein kiinnostavalta. Joten vappuaattona pakkasimme retkikamat autoon ja otimme suunnaksi Evon.
Evon retkeilyalue on iso ja sen reiteille pääsee monesta eri paikasta. Merkittyjä reittejä on noin 70km ja alueella risteilee myös merkitsemättömiä polkuja. Koska kyseessä on retkeilyalue, niin alueen säännöt ovat kansallispuistoja väljemmät. Liikkuminen ja leiriytyminen on sallittu jokamiehenoikeudella, mutta leiriytymistä suositellaan laavujen läheisyydessä ja telttailuun varatuilla alueilla. Evoa ollaan kuitenkin valmistelemassa kansallispuistoksi, joten tilannetta kannattaa seurata Luontoon.fi -sivustolta. Samasta paikasta löytyy muutenkin paljon hyödyllistä tietoa, niin Evosta kuin sadoista muista retkikohteista kansallispuistoista luonnonsuojelualueisiin.
Me valitsimme retkikohteeksemme Evon Niemisjärvet, sillä karttojen tutkailu näytti alueella olevan useita laavuja, nuotiopaikkoja ja pieniä järviä kiertäviä polkuja. Lisäksi uskalsimme toivoa, että mitään suurta väenryntäystä siellä ei olisi.
Kierros Niemisjärvien ympäri
Evon Niemisjärvet ovat erityisesti kalastajien suosiossa, mutta sieltä löytyy sopivia reittejä päiväpatikointiin ja upeat puitteet yöpymiseen niin laavuilla kuin retkeilyautoilijoille varatulla alueella. Vuokrattavia mökkejäkin löytyy pari. Riippumattoretkeilijä löytää helposti sopivia puita mattonsa ripustamiseen, mutta telttailija joutuu etsimään sopivaa paikkaa pidempään. Edes erikseen telttailualueeksi merkitty niemen nokka ei tarjoile kovin kummoista alustaa teltalle (parhaat telttapaikat löytyvät rannan tuntumasta vähän kyseisen merkityn alueen ulkopuolelta, heti ajopuomin takaa). Karavaanareita täällä sen sijaan hellitään, sillä Niemisjärvellä on erillinen, aiemmin leirintä-alueena toiminut matkailuautoparkki. Tällä hetkellä leirintäalueella ei ole yrittäjää, joten paikat ovat maksuttomia. Toki samasta syystä alue on myös ilman palveluita.
Saavuimme Niemisjärvelle vappuaattona alkuillasta ja iloksemme parkissa ei ollut kuin muutama auto. Lähistöllä oli pari porukkaa kalastamassa ja vain yksi seurueista vaikutti olevan iloisissa vapputunnelmissa. Nakkasimme eväsreput selkään ja lähdimme kiertämään järviä myötäpäivään. Koukkasimme polulle matkailuautoalueen kautta, sillä rannan tuntumassa olevalla vuokramökillä näytti olevan väkeä, eikä haluttu häiritä heitä. Ensimmäinen nuotiopaikka tuli vastaan melkein heti. Se oli jo varattu, joten me istahdimme lähistölle rantakalliolle kahville, sillä lounaasta oli jo aikaa. Evästauon jälkeen matka jatkui järveä kiertävää polkua ja pitkospuita pitkin Niemilaavulle, joka oli rakennettu hienoon paikkaan kallion päälle. Mikä upea yöpymispaikka tämä olisikaan. Paitsi että vastarannalla meno oli yltynyt ja kotimainen iskelmä raikasi. Todettiin, että taitaa olla parasta etsiytyä mahdollisimman kauas tästä seurueesta.
Niemisjärviä kiertävä reitti kulki koko ajan järven rantoja myötäillen. Kiersimme ensin Alisen Niemisjärven ja siirryimme Keskisen Niemisjärven kautta Yliselle Niemisjärvelle. Pikkuhiljaa vappua viettäneen seurueen äänimaailma jäi taakse ja patikkaretkemme jatkui tyyntä järveä ja hiljaisuutta ihaillen.
Huonokuntoisia pitkospuita oltiin parhaillaan uusimassa, mutta hyvin pääsimme etenemään kuivin jaloin. Laavuja järvien rannoilla on kolme ja laavuttomia tulipaikkoja näiden lisäksi neljä. Järviin on istutettu runsaasti kirjolohta (muistathan hankkia kalastukseen tarvittavat luvat: Niemisjärvi eräluvat.) Alueella on aloitettu uuden Ylisen Niemisjärven ja Vähä-Koukkujärven välisen esteettömän reitin rakennustyöt ja se haittaa jonkin aikaa retkeilyä. Meidän käyntimme aikaan pohjia oli alettu tehdä, mutta alueella kulkua ei oltu vielä rajattu. Aikaa järvien kiertoon meillä meni suunnilleen tunti.
Yöpyminen Ylisen laavulla
Kierroksen loppupuolella saavuimme Ylisen laavulle ja totesimme, että tämä on meidän paikkamme. Tilava ja siisti laavu, hienot näkymät järvelle ja sijainti kallioisella niemellä tekivät paikasta erityisen. Bonusta siitä, että autolle ei ollut kuin muutama sata metriä, laavun läheisyydessä on vessa ja puuliiteristä löytyy puiden lisäksi hyvä saha ja ilveskirves. Patikoimme siis autolle, nostimme rinkat selkään ja palasimme takaisin laavulle. Oli ihana sytyttää nuotio pitkästä aikaa kunnollisista kuivista puista, kun takana oli monen kuukauden talviretkeilyaika, jolloin puut olivat olleet milloin jäässä ja milloin homeessa, jos niitä puita nyt ensinkään löytyi. Ilta kului kokkaillen ja nuotiota tuijotellen. Ei ole tämän tunteen voittanutta.
Näidenkin retkiruokien reseptit löydät tutusti osoitteesta @100retkireseptia.
Patikointia Niemisjärviltä Kalliojärvelle
Aamu valkeni viileänä, sillä yöllä oli ollut hieman pakkasta ja nyt tuuli osui suoraan laavulle. Yöllä makuupussin suojissa ei tuntunut kylmältä, mutta aamupalan siirryimme kokkaamaan niemen toiselle reunalle tuulen suojaan. Pieni lumisade osui hiljalleen järven pintaan ja aamukahvi luonnon keskellä maistui jälleen kerran ihan parhaalta. Vatsat täynnä pakkasimme kamat kasaan ja hipsimme viemään rinkat autolle.
Mutta vielä olisi aikaa yhdelle patikkalenkille. Lähdimme liikkeelle Niemisjärven luontopolkua pitkin läpi aarnimetsän, mutta koukkasimme melko nopeasti takaisin tutulle rantapolulle. Ylisen Niemisjärven pohjukasta käännyimme kohti Lastenlampena tunnettua Vähä-Koukkujärveä (jonne siis jatkossa tulee olemaan esteetön kulku). Järveä peitti ohut jääpeite ja luonnon rauha oli rikkumaton. Täältä kuljimme hetken matkaa tietä pitkin, kunnes saavuimme Kalliojärven laavulle. Aurinko lämmitti jo mukavasti, ja tästä edes Kalliojärven laavu tunnetaankin kalsari-laavuna, eli paikkana jossa voi vähentää vaatetusta. Kalliojärven päässä oli vielä yksi nuotiopaikka keittokatoksineen ja en voi kuin hämmästellä miten siistiä kaikissa näissä oli. Ja miten hiljaista. Ei ollut pääkaupunkiseudulta tuttua jatkuvaa liikenteen taustahuminaa, eikä juuri muita ihmisiäkään. Vai me ja luonnon rauha. Paluumatkan kuljimme Ilvesreitin merkintöjä seuraten ensin Kalliojärven itäistä rantaa ja siitä metsäreittien kautta takaisin Niemisjärville. Matkaa tälle reitille tuli yhteensä noin 6km ja aikaa meni parisen tuntia.
Evon Niemisjärvet osoittautui upeaksi retkikohteeksi. Evon laajalta alueelta löytyy vielä paljon tutkittavaa, eikä mikään estäisi palaamasta uudelleen myös näihin samoihin maisemiin. Evokeskukselta lähtisi sopiva noin 20km mittainen Niemisjärven kierros, jonka puolivälin tietämille alue sopivasti osuu. Hei, kuka lähtee mukaan?
2 comments On Evon Niemisjärvet: pitkospuita, kalaisia vesiä ja siistejä laavuja
Evo kiinnostaa kovasti. Vaikka se sijaitsee hyvinkin lähellä, niin emme vielä ole siellä käyneet. Viime syksynä olin suunnitellut käyntiä siellä, mutta syksy oli niin täynnä ohjelmaa, että kaikkia ei vain ehtinyt. Toivottavasti menin ehditään tuonne sitten tänä vuonna.
Jostain syystä itselläkin Evo on jäänyt pahasti muiden kohteiden varjoon. Puitteet ainakin olivat sen verran hyvät, että sinne voisi hyvinkin palata.
Hyviä retkiä myös teille niin Evoon kuin muihinkin kohteisiin!