Évoran luukappeli ja muut Alentejon ihmeet

Jos tykkäät historiallisista pikkukaupungeista, Portugalin sisämaassa sijaisetseva Évora on ihan ehdoton käyntikohde. Sinne voi tehdä päiväretken Lissabonista, mutta vielä parempi olisi jäädä ainakin yhdeksi yöksi.

Évora on Alentejon alueen suurin kaupunki, ja matkalla pääsee näkemään portugalilaista maaseutua parhaimmillaan. Ajomatka Lissabonista kestää reittivalinnasta riippuen reilusta tunnista pariin. Moottoritietä matka etenee hujauksessa, mutta maksuttomat pikkutiet kiemurtelevat läpi kiinnostavien lähikylien. Maisema muuttuu nopeasti Lissabonin jälkeen savannimaisiin korkkipuumetsiin, jossa lehmät laiduntavat ja kuumuus huokuu.

Matkustusajankohtaa valitessa kannattaakin vilkaista säätietoja, sillä sisämaassa on kesällä todella kuuma. Meillä eka suunniteltu päiväreissu peruuntui, kun sääennusteet lupailivat +42 asteen lukemia ja armotonta auringonpaistetta. Käyntipäivänä oltiin enää huomattavasti mukavammissa +29 asteen lukemissa.

Évoran historiallinen keskusta

Évora on roomalaisten perustama, myöhemmin maurien valloittama kaupunki, jonka historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Vanhaa keskustaa ympäröivät osittain muurit, ja korkeimmalla kohdalla on koko Iberian niemimaan parhaiten säilyneet roomalaistemppelin Diana Templen rauniot.

Raunioiden vierestä löytyy mahtava Sé Catedral de Évora sekä yksi Portugalin upeimmista ylellisistä majoituspaikoista, Pousada Convento de Evora. Harmittaa, että aikataulusyistä jouduin perumaan täältä alunperin varaamani yön.

Kapeat kadut ja keltaisella reunustetut valkoiset talot saavat kaupungin muistuttamaan Andalusian helmeä Rondaa. Kaupunki onkin kapeiden kujiensa ansiosta oiva lisä alati kertyvään kujakokoelmaani.

Keskusaukio, Praça do Giraldo, on nykyään täynnä varjojen alla viileitä juomia tarjoavia kuppiloita, mutta aikoinaan se on todistanut niin Espanjan inkivisaatioita kuin sen jälkeistä Portugalin itsenäistymisaikojen kuohuntaa.

Muurien suojasta löytyy myös kaupungin vehreä keidas – Jardim Publico, jossa vierailumme aikaan vietettiin Èvoran São João -juhlaa. Me onnekkaat vältyimme tällä kertaa sardiinin löyhkältä, siitä kun oltiin jo päästy nauttimaan niin Lissabonissa kuin Portossakin.

Mutta edellä mainittujen lisäksi Évorasta löytyy jotain vieläkin erikoisempaa, ja siksi mekin kaupunkiin päädyimme.

Capelo dos Ossos – Chapel of Bones – Luukappeli

Évorassa sijaitseva luukappeli on 1500-luvun fransiskaanimunkkien muistutus elämän kiertokulusta ”We bones are here waiting for yours”.

Kappeli sijaitsee Igreja de São Franciscon kätköissä. Kirkkoon pääsee tutustumaan maksutta, mutta kappeliin on pääsymaksu (perhelippu 10€ ). Kappelin sisäänkäynti on kirkon pääovien oikealla puolella. Lippuluukulta sinut ohjataan määrätietoisesti kohti museokierrosta. Opas ei luovuta, vaan seuraa kuin liimattuna perässäsi, kunnes ymmärrät antaa periksi. Hoidetaan siis tämä museokierros ensin.

Museossa esitteellään Évoran tarina patsain, maalauksin ja uskonnollisin esinein. Opas ei enää ahdistele, vaan näyttelyyn tutustutaan ominpäin. Tekstit sentään ovat englanniksi. Perusnäyttelyn lisäksi museon ylemmissä kerroksissa on esillä erilaisia koristeseimiä, osa samantyyppisiä kuin nykyäänkin myydään Keski-Euroopassa joulumarkkinoilla.

Vihdoin pääsemme kappeliin. Se on karmivalla tavalla kaunis. Kappelin sisäseinät ja pilarit on vuorattu noin 5 000 ihmisen luilla ja kalloilla. Ne muodostavat koristeellisia kuvioita ja reunustavat ovi- ja ikkuna-aukkoja.

Luut ovat peräisin läheisiltä hautausmailta, jotka piti kaupungin kasvaessa siirtää. Munkit halusivat kunnioittaa kuolleiden muistoa, ja samalla muistuttaa ihmisiä elämän katoavaisuudesta. Onnistuivat siinä mun mielestä aika hyvin.

Évoran oma Stonehenge

Évoran seutu on ollut merkittävä kaupallinen ja uskonnollinen keskus jo paljon ennen fransiskaanimunkkeja. Tästä todisteena alueelta löytyy lukuisia esihistoriallisia kivimuodostelmia, megaliitteja, joiden lopullisesta merkityksestä ei olla päästy varmuuteen. Kuulostaako tutulta?

Évoran oma Stonehenge, Cromeleque dos Almendres, on Euroopan vanhin tunnettu megaliitti. Tämä yhteensä 95 kivipaasin muodostama kokonaisuus sijaitsee keskellä kumpuilevaa korkkipuumetsää, ja sen ensimmäiset osat on pystytetty käsittämättömän kauan sitten, noin 6000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eikä ne uudemmatkaan mitään eilisen teeren poikia ole, sillä nekin ovat olleet nykyisillä paikoillaan jo 3000 eaa. Lisäksi noin kilometrin päässä näistä järkäleistä seisoo vielä yksi aikakauden merkittävä kivi, yksittäinen menhir eli korkea pystykivi.

Perille vie loputtomalta vaikuttava hiekkatie, jonka varrella paikalliset korkkiviljelijät katsovat ohikulkevia autoja epäuskoisin ilmein: ”Miksi nuo tänne tulevat?” Emme me olisi tulleetkaan, jos ei olisi ollut ylimääräistä aikaa. Mutta jos aikaa on, niin kannattaa käydä. Toisin kuin sen yksittäisen Menhir dos Almendresin kivipaasin luona. Sen luokse ei kannata kulkea läpi pusikoiden, jos ei oikeasti ole kiinnostunut aiheesta.

Matkan varrella Montemor-o-Novo

Alentejo on täynnä vanhoja linnoitusten ympärille rakennettuja pikkukyliä. Pysähdymme yhdessä suurimmassa, Montemor-o-Novossa. Tällä kertaa emme jaksaneet mennä tutkimaan linnan raunioita tarkemmin, mutta linnoitusta kiertävä tie on mukavan korkealla. Upeat näkymät palkitsevat laiskan kulkijan.

Kylän vanhassa keskustassa aika on pysähtynyt. Kovaääninen miesseurue huutelee hyväntahtoisesti tuopillisten ääreltä ohikulkijoille, ja paikallisessa kuppilassa turistin on turha kuvitella saavansa ruokaa lounasajan jälkeen. Kaupungin kaduilla ei näy ristin sielua. Illallisaikaan on vielä kovin pitkä aika. Mekin päätämme jatkaa matkaa.

Kiersimme Portugalin keski- ja pohjoisosaa 12 päivän ajan kesäkuussa 2017. Majoituimme Lissabonissa (1), Sintrassa (5), Portossa (3) ja Setubalin viinialueella (2), sekä teimme päiväretket Obidoksen ja Évoran historiallisiin kaupunkeihin. Tarinoita kohteista löydät Portugal -tunnisteen alta.