Kesän autolomalla reitti Sloveniasta Itävaltaan kulki yli Alppien. Ylityskohdaksi Bledistä Zell am Seehen valikoitui mahtava Grossglocknerin alppitie, josta odotettiin yhtä reissun kohokohdista. Harmiksemme kelit olivat olleet hieman vaihtelevia, eikä sääennuste luvannut aiotulle ylityspäivälle kovin hyvää. Päätettiin kuitenkin lähteä määrätietoisesti kohti Grossglockneria, ja pohtia sitten matkalla uusia reittivalintoja, jos näyttäisi että taivas olisi aivan pilvessä.
Winklernin torni
Matkan edetessä alkoi vihdoin näyttää, että pilvet kiertävät meidät, ja Grossglocknerille kannattaisi mennä. Lounastettiin ensin Winklernin pikkukaupungissa. Kylä itsessään ei ole kovin kummoinen, mutta sieltäkin löytyi oma torni. Yllätys yllätys, totta kai me kiivettiin ihailemaan maisemia. Itävallassa osataan huomattavasti naapurimaata Sloveniaa vähemmän englantia, joten ei ihan saatu auttavilla saksantaidoillamme selville miksi tornin sisäänpääsy maksoi yllättävän paljon (6€/aikuinen). Torniin kiivettiin ulkokautta, ja ylhäältä oli melko vaatimattomat näkymät. Maksun syy kuitenkin selvisi, kun lähdettiin laskeutumaan tornin sisällä olevaa portaikkoa alaspäin: torni toimi samalla vuorikristallinäyttelynä. Näyttelyssä oli esillä isoja vuorikristalleja ja siitä tehtyjä esineitä ja kerrottiin kristallinetsijöiden vaarallisesta työstä. Ei nyt mitään älyttömän mielenkiintoista, mutta voihan siellä pistäytyä, jos seudulle osuu ja on aikaa.
Grossglockner High Alpine Road
Ja sitten viimein kohti päivän päämäärää. Varsinainen 48 kilometrin mittainen Grossglockner High Alpine Road alkaa Heiligenblutista ja päättyy Fuschiin (tai päinvastoin). Tien käytöstä veloitetaan 35€ henkilöautolta, ja reitti on joka euron arvoinen. Maisemat ovat hätkähdyttävän hienot, ja matkalla pysättiin monen monta kertaa ottamaan kuvia, kuten moni muukin. Yhden putouksen luona nuoripari pyysi miestäni ottamaan heistä kuvan. Yleensähän kuvattavat ovat tyytyväisiä pariin räpsäisyyn, mutta tämä pariskunta laittoi ottamaan useita kymmeniä kuvia ennen kuin olivat tyytyväisiä otokseen. Mulla meinas palaa jo käämi, kun halusin jatkaa matkaa eikä päästy siitä mihinkään.
Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa Kaiser-Franz-Josefs-Höhen näköalatasanteelle, josta lähtee jäätikköreitti Grossglocknerin huipulle (3.798m). Ja ne maisemat, ne olivat todellakin katsomisen arvoisia. Niin kaunista. Tästä eteenpäin maisema muuttui karummaksi ja lumisemmaksi. Pysättiin kahville Fuscher Lackelle, ja tauon aikana hieman sateli. Muuten sää pysyi oikein hyvänä. Ylhäällä oli aika viileä, mutta ilman takkia pärjäsi jotenkuten. Korkeimmillaan käytiin 2.369m korkeudessa, sillä vielä ylempänä oleva Edelweiss jäi käymättä. Ei jotenkin tajuttu, että sinnekin olisi pitänyt kääntyä erikseen, eikä se tullutkaan vastaan automaattisesti päätiellä. Ens kerralla sitten.
Meidän mielestämme tie ei ollut mitenkään erityisen hankala ajettava. Ylöspäin päästiin nousemaan mukavaa tahtia, tie oli hyväkuntoinen ja ohituspaikkoja löytyi hyvin. Pysähdyspaikkoja oli usein, ja taukopaikkojakin jonkin verran. Moottoripyöriä oli paljon, ja yllättävän monta hullua ajoi reittiä polkupyörällä. Alaspäin lähdettäessä eteen sattui todellinen arkajalka-autoilija, jonka taakse muodostui pitkät jonot. Ohi päästiin lopulta vasta alppitieosuuden päätyttyä.
Päivän matka päättyi Zell am Seen kauniisiin maisemiin. Reissuväsymystä oli kuitenkin jo sen verran ilmassa, että käytiin vain pikaisesti pyörähtämässä kaupungissa illallisella, ja loppuilta vietettiin hotellillamme saunoen ja uiden.
Ja se alppitie, se on yksi hienoimmista kokemuksistani tähän astisilla reissuilla. Ei tarvinnut todellakaan pettyä!
32 comments On Grossglocknerin mahtava alppitie
Aika huikean näköistä 🙂 Slovenia on upea maa ja sieltä on sairaan helppo kulkea ympäri muuta Eurooppaa. Olen ajatellut että tuolta Bledin kautta olisi upeaa ylittää maiden raja ja näemmä se kannattaakin tehdä! Matkakuume nousee taas vaikka juuri pääsi edelliseltä reissulta vasta kotiin 🙂
Matkakuume on kyllä täälläkin ihan jatkuva. Niin moneen paikkaan tekisi mieli.
Upeita maisemia, mielettömiä roadtrip-maisemia! Poikakaveri on juuri viikko sitten ajellut jossakin noilla seuduilla meidän vanhalla matkailuautolla, jännittäen auton jaksamista. Kyllä se vanhus vielä jaksoi Alpeillakin edetä. Ehkä tosin fiksumpaa voisi olla huristella tuolla vuoristossa uudemmalla ja varmemmalla autolla. Vaellusreissu noihin maisemiin olisi kyllä kanssa upea ja tuossa vesiputouksessa voisi sitten pulahtaa myös :).
Vuokra-auton valintaan vaikutti isosti suunniteltu reitti, joka kulki läpi niin pienten kylien kuin yli suurten vuorien. Matkailuautolla tuonne olisi myös kiva lähteä. Tytär haaveilee nimenomaan vanhasta matkailuautosta, jossa olisi kuulemma enemmän tunnelmaa.
Ihanat maisemat! Olin Itävallassa Alpeilla tänä kesänä vaeltamassa, mutta ei tullut sen enempää road trippeilemässä. Olen varmasti menossa uudestaan, joten pistän tämän mieleen.
Mä haluaisin ehdottomasti lähteä vaeltamaan tuonne. Nyt sille oli liian vähän aikaa, joten maisemia ihailtiin enimmäkseen auton ikkunasta.
Voi, miten mielettömiä maisemia! Kyllä tällaisen vuorifanin silmä lepää, kun näitä kuvia katsoo. Minua myös huvitti tuo kuvattavana ollut pariskunta. En kyllä itse kehtaisi tuntematonta pyytää montaa kuvaa ottamaan..
Reitti oli kertakaikkiaan upea, ja oltiin erittäin onnekkaita ilman suhteen. Toivottavasti seuraava kuvattava on hieman helpompi tapaus.
Omg, mulla jo nousi hikipintaan ärsytyksestä pelkästään tuosta ajatuksesta, että joku tuntematon vaatisi ottamaan useita kymmeniä poseerauskuvia itsestään 😀 Jostain syystä (ehkäpä siksi, kun itse huseeraan järkkärin kanssa ja siitä syystä ihmiset kuvittelevat minun osaavan kuvata), päädyn ihan jatkuvasti ottamaan näitä tuntemattomien kuvia. Mikäpä siinä, mekin joskus pyydämme muita, ja kivahan on välillä olla yhdessäkin jossain kuvissa, mutta kyllä palaisi käpy tuollaiseen menoon!
Mahtavia kuvia muuten, olen tässä jo parin päivän ajan muutenkin haikaillut vuoristomaisemiin… ehkäpä taas pian! 🙂 Slovenia erityisesti kiinnostaa tällä hetkellä, pitääkin käydä stalkkaamassa juttusi sieltä!
Slovenia on mun mielestä Euroopan ykkönen, joten suosittelen enemmän kuin lämpimästi matkaamaan siihen suuntaan. Blogista löytyy juttuja sieltä tältä kesältä sekä viime kesän pikavisiitiltä.
Nämä ovat elämäni maisemia. Rakastan vuoria ja joskus mietin, miksi satuin syntymään niin tasaiseen Suomeen, kun syvällä sisimmässäni tunnen kuuluvani vuoristomaisemiin. Pitkä vuoristoisen Keski-Euroopan kiertomatka onkin yksi suurista haaveistani. Jo nyt parhaita matkamuistojani ovat junalla Itävallan halki -tyyppiset siirtymiset, mutta lisää pitää päästä kokemaan.
Minunkin kokemusteni perusteella muuten Balkanilla osataan huomattavasti paremmin englantia kuin saksankielisissä maissa.
Luinkin juttusi Neuschwansteinista ennen reissuamme. Vuorimaisema on minustakin kaikkein ikimuistoisin, vaikka rannikon ihmisenä merelläkin toki on iso paikka sydämessäni.
Tuonnekin ehdottomasti on joskus lähdettävä road trippailemaan, ihan mahtavia maisemia! Ja minäkin hymähdin tuolle pariskunnalle, itse en kyllä kehtaisi, vaikka olisi kuinka pieleen mennyt 🙂 Australiassa paikalliset on aina niin ystävällisiä, että ne tarjoutuu usein ottamaan kuvia ilman että tarvii edes kysyä.
He yrittivät kovasti opettaa miestäni käyttämään heidän järkkäriään, ja olivat ilmiselvästi tuskastuneita kun homma ei sujunut heidän toivomallaan tavalla. Toivottavasti edes joku kuva oli lopulta riittävän hyvä.
Oih pääsen ensimmäistä kertaa kunnolla alppimaisemiin marraskuussa kun poiketaan viikonloppureissulla Innsbruckissa. Haaveena on myös road trip Euroopassa ja ehdottomasti silloin on päästävä tällaisille reiteille, wau!
Me käytiin reissun alkupätkällä Innsbruckissa, se oli kiva paikka. Ja matkan varrelle osui sielläkin upeita maisemia. https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2016/06/23/alppimaisemia-ja-innsbruckin-lumihuippuja/
Ihania maisemia, hyvin paljon samannäköistä kuin Pohjois-Italiassa vaellusmatkallani. Heh, onneksi ei vastaan ole tullut noin vaativia ihmisiä jotka olisivat tyytyväisiä otoksiin vasta kymmenien kuvien jälkeen. Yleensä ”joudun” aina kuvaajaksi reissuilla, ihmiset ilmeisesti uskaltavat tulla kysymään voinko ottaa heistä kuvia kun kamera roikkuu joko kaulassani tai sitten tähyilen maailmaa linssin läpi etsien sopivaa kuvakulmaa.
Vuoristoseudut ovat häkellyttävän upeita. Olispa täällä Suomessakin vuoria!
Mä rakastan vuoria ja Alpit on ihan mun suosikkeja! Autoilu noissa maisemissa on varmasti huikeaa. Omat kokemukseni rajoittuvat toistaiseksi junamatkailuun, mutta hyvin junankin kyydissä maisemia näkee 🙂 Zell am Seen ohi/läpi olenkin juuri junalla pyyhältänyt, ja silloin se kyllä jäi mieleen paikkana, jonne pitäisi joskus pysähtyä!
Minunkaan mielestäni ei ole vuorimaiseman voittanutta. Näitä reissuja tehdään taatusti lisää.
Hehee, mä oisin varmaan ollut se arkajalka-autoilija! 🙂 Ihan mielettömiä maisemia! Itse olen ollut vaan bussin kyydissä nuorempana Italian Alpeilla ja silloin jo taisin miettiä, että eipä saisi minua ajelemaan näille teille. Mutta kyydissä istuisin kyllä mieluusti maisemia tiiraillen.
Meillä mies hoitaa ajamisen, hän kun siitä tykkää. Ja mä saan keskittyä maisemiin. Arkajalka saa olla, mutta aina välillä voisi siirtyä sivuun ja päästää muut ohitseen.
Niin upeaa! Ehtisiköhän tulevana viikonloppuna vuorille, hmm, mieli tekisi näitä kuvia katsellessa!
Olen monesti miettinyt tykkäisinkö matkustaa Suomessa enemmän, jos täällä olisi vuoria. Jotenkin vuorimaisema on vaan niin ylivertainen.
Voihan vuoret! Aivan mielettömän kauniilta näyttää tämä alppitie. Itävaltaan olisi kyllä upea päästä. Ja hienoa, että sääkin teitä lopulta suosi. Tuli taas omalla Norjan reissulla huomattua, että kyllä ne aurinkoiset päivät olivat niitä parhaita :).
Ja amatöörivalokuvaajan aurinko pelastaa aina!
2012 kesällä olin retkellä Grossglocknerin alppitiellä. Sään puolesta oli aivan kamala ilma; tuuli ja räntää satoi ylhäällä oikein kunnolla. Juuri mitään maisemia ei siis näkynyt, mutta kiva päivä joka tapauksessa.
Sää on kyllä armoton. Meillä kävi onneksi tuuri, seuraavana päivänä pilvet olisivat estäneet näkymät suurelta osin.
Aivan mykistyttävän kauniita maisemia! Mä rakastuin Sloveniaan pari vuotta sitten, mutta enpä silloin tajunnut, että reissusta olisi saanut vielä tuplasti huikeamman jatkamalla Itävaltaan. Tässähän voisi olla hyvä syy ottaa uusintareissu, hmm…. Täytyy oikeasti laittaa harkintaan! Itävalta on nyt muutenkin todella korkealla mun reissuhaavelistallani.
Mua jotenkin myös huvitti tuo valokuvattava pariskunta! Meillä on mieheni kanssa todella vähän yhteiskuvia reissuilta, koska jotenkin vain aina kainostelen vaivata vieraita ihmisiä sellaisella saati, että käyttäytyisin noin 😀 Nyt Amerikassa saimme kyllä kerrankin harvinaisen paljon yhteiskuvia, kun niin moni tuli pyytämään apua omien kuviensa kanssa ja sitten oli helppo pyytää vastapalveluksena pari räpsäisyä.
Itävallassa oli todella hienoja paikkoja ja maisemia. Paljon jäi vielä näkemättä, tällä kerralla kun pääkohteina oli Italia ja Slovenia. Ja tuota alppitietä voi suositella ihan vilpittömästi, se oli upea kokemus.
Mielettömiä maisemia! Ehkäpä tämä hankalasti tyytyväinen pariskunta tiesi olevansa kauneuden äärellä, ja halusivat juuri tietynlaiset ilmeet jne. kuvaan 😀 Itse ehkä kysyisin seuraavilta kuvan ottamista, en kyllä kehtaisi useampaa kuvaa pyytää ketään ottamaan.
En ole varma saiko mies lopulta otettua heitä tyydyttävän kuvan, vai loppuiko jopa heiltä pokka uusintakuvien pyytämiseen. Kauan siihen kuitenkin meni.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja