Kun reissuajankohta osui jälleen kerran juhannukseen, hiipi mieleen ajatus juhannusaatosta viinitilalla. Mielikuvissani istutaan mielettömän lämpimänä iltana puutarhassa, ja nautitaan tilan antimista viiniköynnösten alla. Ja arvatkaa mitä, mehän tehtiin just niin. Löysin Selva Capuzzan viinitilan ja heidän ylläpitämän Borgo San Doninon agriturismon jonkinmoisella vaivannäöllä, sillä ihan ensi googlailulla se ei tullut vastaan. Varsinaiset agriturismo.it:n sivut olivat jotenkin vaivalloiset (ja sähköposti täyttyy edelleen mainoksista) ja perinteinen booking.comin tarjonta ei kelvannut. Mä halusin jotain muuta. Lopulta ihan vahingossa löysin jonkun viiniharrastajien sivun, jossa oltiin vierailtu tilalla ja ihastuttu totaalisesti. Eikä syyttä.
Tultiin tilalle väsyneinä paahtavan kuuman huvipuistopäivän jälkeen, ja kierreltiin hetki ravintolan ympäristössä ennen kuin löydettiin henkilökuntaa. Ystävällisesti ja italialaisen kiireettömästi meidät otettiin vastaan, kirjattiin ylös varauksemme illan päivälliskattaukseen ja saateltiin majapaikkaamme, jonka pihapiiriä reunustivat tilan viiniköynnökset ja oliivipuut. Puutarhassa oli myös uima-allas. Rentouttavan uinnin jälkeen nautittiin omalla terassillamme yhtä parhaimmista roseeviineistä kuunaan, ja alettiin valmistautua illalliselle.
Illallinen viinitilalla
Ravintolalle käveltiin läpi upeiden viinimaisemien, ja illallinen oli katettu puutarhaan. Valittavana oli muutama erilainen menu, ja annokset tuotiin tarjolle isoilla tarjottimilla eikä lautasannoksina. Nyt ymmärsimme miksi he ihmettelivät, kun tilasimme lapselle oman menun. Hyvin olisi saatu riittämään kaksikin annosta. Päinvastoin kuin yleensä, ruoka oli valittu sopimaan viineille. Erinomaisen llallisen jälkeen käveltiin ilta-auringon lämmittäessä edelleen kuumasti takaisin viileään huoneistoomme, ja istuttiin vielä nauttimaan loput roseesta.
Majoittuminen viinitilalla
Majoitustilat oli tehty vanhoihin maalaisrakennuksiin, ja pihapiiri oli todella viehättävä. Aamiainen tarjoiltiin isossa hämärässä salissa, ja pöytään oli katettu paikallisia herkkuja. Kiireettömän aamun jälkeen meidän oli kuitenkin aika jatkaa matkaa. Kävimme palauttamassa avaimen ravintolaan, sillä halusimme ehdottomasti ostaa mukaamme muutaman pullon sitä erinomaista roseeta. Pyysimme kaksi pulloa, saimme koko laatikollisen. Laskuja kirjoitettiin hartaudella, ja siinä viiniköynnösten alla hikiveden valuessa pitkin selkää, aika tuntui pysähtyneen. Harmitti ettemme voineet jäädä pidemmäksi aikaa.
Lue lisää Selva Capuzzan viinitilasta
