Itävallan kauneimmilla viiniteillä: Wachau ja Weinviertel

Tonavaa myötäilevä Wachau on yksi Itävallan kauneimmista viinialueista, ja koleasta keväästä huolimatta maisema vakuutti meidätkin. Rinteille kohoavia viinitarhoja, vanhoja pieniä kaupunkeja, hulppeita luostareita ja raunioituneita linnoja oli kaikkialla. Syvemmälle Wienviertelin alueelle siirryttäessä jokimaisema jäi taakse, ja viininviljelykset muuttuivat tasamaaksi. Mutta täällä pääsimme näkemään ensimmäiset kellaritiet. Lähellä Tsekin rajaa maisema muuttui jälleen ja päädyimme luontoretkelle metsän keskelle Itävallan pienimpään kaupunkiin.

Wachau: Itävallan kauneimmalla viinitiellä

Aloitimme viiniretken Tonavalta. Ajelimme reittiä, joka on nimetty Itävallan Romanttiseksi tieksi. Reitti kulkee Salzburgista Wieniin, ja sen varrelta löytyy niin Hallstattin huikean kaunis kylä, Salzkammerin järviseudut kuin nämä Wachaun viinilaaksot. Ja täällä, toisin kuin Saksan samannimisellä tiellä, maisematkin ovat romanttisen kauniit. Saksassa tie kun kulkee enimmäkseen peltojen keskellä. Mutta se siitä, sillä ei minun pitänyt puhua romantiikasta, vaan viinistä.

Jos kuitenkin haluat lukea enemmän tiestä, niin klikkaa tänne: www.romantikstrasse.at

Me tulimme tänne Wachaun laaksoon sen rinteillä kasvavien viiniköynnösten vuoksi. Täällä Tonavan rannoilla kasvatetaan yhtä mun suosikkirypälettä Grüner Veltlineriä ja näillä samoilla mailla kypsyy myös herkullinen aprikoosi. Kumpaakin on viljelty ammoisista ajoista lähtien. Wachau on itse asiassa aika pieni kaistale Melkin ja Krems an der Donaun välissä. Mutta siinä tiivistyy aivan kaikki, mikä tekee tästä seudusta erityisen kauniin. Ei ihme, että Wachau on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon. Seutu on kyllä muutenkin hienoa, joten siihen kannattaa ehdottomasti tutustua laajemmin.

Majoituimme ystäväni kanssa pienellä viinitilalla Mautern an der Donaun kylässä. Kuljimme pitkin viinitarhojen keskellä kiemurtelevia teitä ja pistäydyimme illallisella naapuruston viinitilojen ravintoloissa, joita kutsutaan nimellä heuriger. Ravintolapalveluja tarjoavat tilat ovat tehneet yhdessä vuosikalenterin, josta näkee milloin mikäkin viinitupa on avoinna. Toiset pitävät ravintolaa vain muutaman viikon vuodessa, kun taas toiset ovat toiminnassa lähes ympäri vuoden. Aina joku on kuitenkin auki. Ihanaa yhteistyötä! Olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella, ja pääsimme nauttimaan aidosta paikalliselämästä. Olen edelleen kertakaikkisen lumoutunut tunnelmasta, joka viinituvissa vallitsi.

Nähtävää Tonavan rannalla

Tutustuimme myös seudun linnoihin ja luostareihin. Melkin luostari (Stift Melk) kohoaa ylväänä hieman väsähtäneen oloisen pikkukaupungin yläpuolella. Syytimme tunnelmasta sateista ja kylmää huhtikuuta. Luostari on hulppea ja sitä pääsee kiertämään ilman opasta. Luostarin kirjasto on yksi hienoimmista näkemistäni, vain Prahassa sijaitseva Strahovin luostarikirjasto on vielä kauniimpi.

Aggsteinin linnanrauniot ovat vaikuttava näky, ja Tonavan päällä roikkuvat pilvet korostivat linnan salaperäisyyttä. Tälle paikalle on alunperin rakennettu linna jo 1100-luvulla, mutta nykyiset rauniot ovat pääosin noin viiden-kuudensadan vuoden takaa. Linna on järisyttävän iso, ja se on rakennettu hienosti olemassa olevia kallioita hyödyntäen. Linna on turistikohde, ja sieltä löytyy niin ravintola, tapahtumia kuin hyviä tarinoita. Kannattaa käydä!

Joen toistelta puolelta sijaitsevasta Spitzin keskustasta pääsee patikoimaan ylämäkeen, ja palkinnoksi saa ihailla mielettömiä maisemia ja kolmikymmenvuotisen sodan perujan olevaa kiviporttia, josta ruotsalaiset hyökkäsivät alueelle. Pieni raekuuro yllätti nämä patikoijat, mutta ei annettu sen estää maisemien ihastelua. Veristä historiaa ei sen sijaan haluttu niin kovin muistella. Teimme myös lyhyen visiitin Krems an der Donauhun, joka osoittautui hieman alueen muita kaupunkeja isommaksi. Se sopii paremmin niille, jotka kaipaavat laajempaa ravintolatarjontaa ja ostosmahdollisuuksia. Me sen sijaan olimme erittäin tyytyväisiä omaan pikkukyläämme ja sen viinitupiin. Alueelle jäi kyllä ihan mahdottoman paljon vielä nähtävää ja maisteltavaa, ja voisin hyvin ajatella palavaani tänne toistamiseen.

Weinviertel: Retz ja Hardegg

Tonavan rannoilta matkamme jatkui Weinviertelin maisemiin. Jokilaaksojen rinteet jäivät taakse ja maasto muuttui tasaisemmaksi. Weinviertel on Itävallan suurin viininviljelyalue, mutta vaikka aurinko paistoi, huhtikuu ei tuonut esiin alueen parhaita puolia. Pikkukaupungit olivat hiljaisia, maisemat tylsiä verrattuna jokilaaksoon. Se jokin tuntui puuttuvan.

Meidän pääkohteena täällä oli Tšekin rajan läheisyydessä sijaitseva Retz, joka onneksi osoittautui kivaksi paikaksi. Kiertelimme pikkukaupungin kaduilla ja kiipesimme torin keskellä sijaitsevan raatihuoneen torniin. Kaupungista löytyisi maan alta alueen isoimmat viinikellarit, mutta niissä emme tällä kertaa käyneet. Retzin tuulimylly sen sijaan oli pakko nähdä. Tuulimylly sellaisenaan on ihan komea ilmestys, ja ilmeisesti näitä ei juuri Itävallassa muualla ole. Tästä huolimatta mielenkiintomme kohdistui nopeasti tuulimyllyltä lähtevään polkuun, jonka varrelle oli ripoteltu sattumanvaraisesti erilaisia kristinuskoon liittyviä valtavia patsaita. Emme kertakaikkiaan käsittäneet miksi nämä oli tuotu tänne viinipeltojen keskelle.

Retzin jälkeen halusimme päästä luontoon. Keski-Eurooppa on niin täyteen asuttua ja peltojen valtaamaa, että luontoon täytyy useimmiten lähteä erikseen. Meidän kohteeksemme valikoitui Thayatalin kansallispuisto ja sen vieressä sijaitseva Itävallan pienin kaupunki Hardegg. Kaupungiksi kutsuminen on tosin liioittelua, niin pieni kylä sieltä metsän keskeltä lopulta löytyi. Mutta voi vitsit miten komea linna kylää vartioi, harmi ettei sinne ollut nyt pääsyä. Jouduttiin siis tyytymään vain ulkopuolelta ihailuun. Kansallispuiston keskellä virtaava joki jakaa puiston Itävallan ja Tšekin puolille, ja mekin pääsimme retkeilemään molempien maiden puolella. Ei meillä mitään patikkavermeitä ollut, kunhan käytiin hieman hengittämässä metsäistä ilmaa.

Kellergassen eli Itävallan viinikellarikadut

Olin etukäteen lukenut, että Weinviertelin alueella pitäisi olla lukuisia viinikellariteitä ”Kellergassen”, mutta emme olleet nähneet vielä ainuttakaan. Niiden löytäminen ei tuntunut olevan kovin helppoa, emmekä oikeastaan edes tienneet, mitä niillä tarkoitettiin. Kunnes ajelimme kohti seuraavaa etappiamme Tšekin Znojmoa, ja tie vei sattumalta läpi yhden tällaisen kellarikadun. Wau!

Jos kellarit kiinnostaa, niin tältä sivustolta löytyy hyvin lisätietoa niiden löytämiseen: Wine Cellar lanes. Alueen pisin katu löytyy Hadresista ja kaunein Wildendürnbachin Galdenbergiltä. Siellä on yli 180 kellaria ja 40 hehtaaria viiniköynnöksiä. Kyllä kelpaa. Olisinpa tiennyt tämän jo huhtikuussa, niin Weinviertel olisi varmasti onnistunut saamaan meidät paremmin puolelleen.

Nämä kellarit on kuvattu Wienin kaakkoispuolella Breitenbrunnissa, Neusiedler-järven lähistöllä.

Sekä Wachau että Weinviertel ovat osa Wieniä ympäröivää Niederösterreichin aluetta ja sijaitsevat noin tunnin matkan päässä Wienistä. Täältä löytyy hyviä päiväretkikohteita, mutta suosittelen ehdottomasti viettämään reissussa pidemmän aikaa, sillä molemmilla alueilla on niin paljon nähtävää. Wachau on näistä tunnetumpi ja suositumpi kohde, mutta sinnekin matkailijat tulevat enimmäkseen lähialueilta. Melkin ja Kremsin välillä kulkee kesäisin jokiveneyhteys, ja alue soveltuu mitä mainioimmin pyöräilyyn ja patikointiin.

Lue lisää Niederösterreich -alueen matkailutarjonnasta: Lower-Austria.info

Tämä reissu oli osa viiden viikon Euroopan automatkaa, jossa Itävalta oli yksi kohteista. Saavuimme Linzistä ja jatkoimme täältä matkaa kohti Itävallan toista viinialuetta, Neusiedlerseetä.

Lue lisää kesän automatkoista Euroopassa:

• Omalla autolla Euroopaan – viiden viikon reitti ja kohteet
• Tšekki: viinin, historian ja kalliomuodostelmien maa