Berliini on hankalasti haltuunotettava kaupunki, se on käsittämättömän laaja ja hajanainen. Kaupunki on samaan aikaan kiehtova, täynnä vastakohtia, luotaantyöntävä sekä lumoava, ja paikka paikoin niin ruma että silmiin sattuu. Tällaisen historian rakastajan Berliini ottaa tiukkaan otteeseensa. Mihin tahansa katsoo, niin menneisyyden valinnat iskevät vasten kasvoja. Alle sadan vuoden aikana Berliini on käytännössä pommitettu maan tasalle, revitty kahtia ja rakentuu koko ajan uudelleen. Pakostakin jälki on vähintään mielenkiintoista.
Tällä reissulla käytiin vain pintapuolisesti katsastamassa tärkeimmät kohteet. Edellisellä matkalla niihin tutustuttiin hieman perusteellisemmin, ja mielessäni kaikui vielä ne lukuisat nippelitiedot, jotka silloisella kävelykierroksella saatiin kuulla. Tämä historiaa ja nähtävyyksiä sisältävä juttu perustuu molemmista matkoista kertyneisiin kokemuksiin sekä aina luotettavaan Wikipediaan.
Hackenschen Höfe
Me lähdimme tällä kertaa liikkeelle Itä-Berliinin puolella sijanneesta entisestä työväenkorttelista Prentzlauer Bergistä, jossa majoituimme. Matkalla vastaan tuli puolivahingossa yksi etukäteen valitsemani käyntikohde Die Hackenschen Höfe, upeaksi kunnostetettu sisäpihojen muodostama kompleksi vanhassa juutalaiskorttelissa. Ensimmäinen sisäpihoista on erityisen kaunis, juuri se minkä sinäkin näet googlamalla. Kannattaa myös pyörähtää pidemmälläkin.
Alexanderplatz
Matka jatkui Alexanderplatzille, jossa sijaitsee kaupungin ylväs maamerkki 368m korkea televisiotorni Fehrsehturm. Jonottamaan ei tietenkään ryhdytty, vaan suuntasimme sen sijaan vähemmän kuuluisaan DDR-moottoripyörämuseoon. Vaikkei prätkät kiinnosta pätkääkään, näyttely oli kiinnostava. Tykkäsin toteutustavasta, ja erityismaininta käsittämättömästä puhtaudesta. Museossa olisi saanut kuvata maksamalla euron kuvauspalkkion, mutta vain omaan käyttöön. Jätettiin näin ollen kuvat ottamatta.
East Side Gallery
Alexanderplatzilta pääsee näppärästi S-bahnilla Warschauer Strassen asemalle, josta on lyhyt matka East Side Galleryyn, jossa on jäljellä pisin, reilun kilometrin, pätkä Berliinin muuria. Muurin toinen pää päättyy Osbahnhofin aseman seudulle, joka sekin toimii hyvänä lähtöpisteenä. Muurin taideteokset on tehty pääosin 1990, mutta ne on restauroitu 2009 ja viimeksi niitä on fiksailtu tänä kesänä. Niinpä suurin osa teoksista oli aidattu, jotta säilyisivät suurimmilta sutuilta ja töhryiltä. Jos haluat tietää missä muualla Berliinin muuria on jäljellä, klikkaa linkitettyyn Roinasen juttuun.
Unter den Linden
Alexanderplazilta suuntasimme muiden turistien tavoin Unter den Lindenille, jonka kiinnostavuus ei voi perustua sen viihtyisyyteen. Kadun varrelta löytyy taide- ja kulttuurilaitoksia, museoita ja historiallisia yliopistorakennuksia, ja 1800-luvulla katu onkin varmasti ollut oikein miellyttävä. Mutta tämän päivän Unter den Linden ei ole mikään ihana kahviloiden reunustama lehmuskatu, vaan valtaisa rakennustyömaa. Viime kerralla käytiin kurkkaamassa Bebelplatzilla vuoden 1933 kirjarovioiden muistomerkkiä, tällä kertaa ei koko paikkaa löydetty rakennustyömaiden keskeltä. Muistomerkki koostuu aukion alle rakennetusta tilasta, joka on täynnä tyhjiä kirjahyllyjä. Tilaan näkee ainoastaan aukion keskellä olevan lasi-ikkunan kautta.
Suurin rakennustyömaista on kulttuurikeskus Humboldt Forum, jonka kolmesta julkisivusta tehdään samanlaiset kuin paikalla aiemmin sijainnut kuninkaanlinna Berliner Stadtschloss. Neljännen julkisivun on tarkoitus olla täysin moderni. Alueella on muutenkin aika erikoinen lähihistoria. Berliinin pommituksissa kärsinyt 1400-luvulla rakennettu kaupunkilinna hävitettiin poliittisista syistä vuonna 1950. Linnan tilalle raivattiin juhla-aukio, kunnes siihen vuonna 1976 rakennettiin DDR:n parlamenttitalo ”Tasavallan palatsi” (Palast der Republik), joka purettiin asbestiongelmien vuoksi (vai sittenkin jälleen poliittisista syistä) vuosien 2006-2008 välisenä aikana. Edellisellä Berliinin reissulla paikalla oli tyhjillään oleva epämääräinen ruohottunut alue ja juuri valmistunut Humboldt Box, joka esittelee projektin etenemistä. Nyt uudisrakennus oli noussut jo harjakorkeuteensa, ja paikoitellen näki pilkahduksia miltä se valmiina tulee näyttämään.
Branderburger Tor
Unter den Lindenin päässä kohoaa yksi Berliinin tunnetuimmista symboleista Brandenburger Tor, eli kaupunginportti, joka toimi jaetun kaupungin rajanylityspaikkana, kunnes muurin rakentamisen jälkeen se jäi Itä-Berliinin puolelle. Sen kohdalla muuri oli muuten matalampi, jottei se olisi näkynyt niin hyvin idän suunnalta otetuissa kuvissa.
Holokaustin muistomerkki
Pari sataa metriä vasempaan sijaitsee pysäyttävä Holokaustin muistomerkki (Denkmal für die ermordeten Juden Europas). Ensinäkemältä se ei oikein avaudu, mutta muutama askel kivipaasien keskellä saa mielen muuttumaan. Kunnioitathan muistoa etkä kiipeile paasien päällä. Niitä on muuten käsittämättömät 2711 kappaletta. Eikä kannata pysähtyä muistomerkin toisella puolella sijaitseviin ravintoloihin. Niissä ei saanut palvelua nyt, eikä viisi vuotta sitten. Ravintolakompleksista oikealle katsottaessa näkyy parkkipaikka, joka ei olekaan ihan tavallinen, vaan siellä alla oli Hitlerin viimeiseksi jäänyt piilopaikka Führerbunker. Varsinaista bunkkeria ei enää ole, ja paikalla on vain pieni kyltti kertomassa paikan karusta historiasta.
Länsi-Berliini
Brandenburgin portilta alkaa Tiergartenin kaupunkipuisto, jonka me näimme lähinnä kiertoajelubussin kyydistä. Tylsähkö bussikierros kuljetti meitä pitkän lenkin entisen Länsi-Berliinin alueella. Emme olleet varanneet ennakkoon lippuja Reichtag -valtionpäivätaloon, emmekä pysähtyneet katsomaan mitä tapahtuu Hauptbanhofilla, vaikka siellä oli kymmeniä poliisiautoja. Emme kiivenneet Siegessäuleen, emme vierailleet Charlottenburgin linnassa emmekä Berlin Zoo’ssa. Sori, mutta Länsi-Berliini on mielestäni aika tylsä. Edellisellä reissulla majoituimme vahingossa* Wilmersdorfissa, ja kertakäynti niilläkin seuduilla riitti.
*Varasin vahingossa ketjun kahdesta hotellista Länsi-Berliinin hotellin, vaikka Alexaderplazin lähistölle oli tarkoitus päätyä. Onneksi mentiin silloin laiskuuttamme taksilla, olisi muuten ollut hieman etsimistä.
Kufurstendamm
Lopulta jäimme kyydistä Ku’dammin shoppailualueella päämääränämme KaDeWe, eli Kaufhaus des Westens. Tarkoitus oli lounaan jälkeen etsiytyä sinne suorinta tietä, mutta kulmilta löytynyt Käthe Wohlfartin joulukauppa romutti suunnitelmat. Istutettiin miehet vielä hetkeksi viereiselle terassille ja antauduttiin todelliseen joulufiilikseen. KaDeWeenkin lopulta ehdittiin, ja hullaannuimme tavaratalon ruokaosastoon ja päädyttiin ylimpään kerrokseen kakkukahville.
Potsdamer Platz
Potsdamer Platz ei säväyttänyt, siellä olisi varmaankin pitänyt nousta Panoramapunktille ihailemaan näkymää. Huono keli ei tähän innostanut, mieluummin istahdettiin nauttimaan kupilliset lämmittävää Glühweinia. Muutenkin illan kaatosade ja päivän pituus lannistivat tällä kertaa mielenkiinnon muiden nähtävyyksien osalta. Kiertoajelubussin ikkunat olivat sateen sumentamat, joten reitin loppupätkä jäi näkemättä kokonaan. Edelliseltä kerralta mieleen jäi Checkpoint Charlie, sen Topograpfhie des Terrors -näyttely ja pieni pätkä muuria sekä isot kommunistisen ajan seinämaalaukset jonkin läheisen rakennuksen seinillä.
Berliinissä on paljon kiinnostavaa nähtävää, mutta näiden perinteisten nähtävyyksien sijaan kaupungin kiehtovuus on toisaalla. Näistä Berliinin parhaista puolista kerron lisää seuraavassa jutussa.
19 comments On Kamala, kiehtova Berliini
Aijai, tämän jutun perusteella voisi alkaa suunnittelemaan seuraavaa Berliinin matkaa. Muutaman näistä itsellä vielä käymättä ja osaan voisi hyvin mennä uudestaan.
Mulla jäi myös muutama kiinnostava juttu tekemättä, joten uusi reissu on tehtävä lähitulevaisuudessa
Kerran olen käynyt Berliinissä, mutta hirveä hinku olisi päästä takaisin! Kuten kuvailitkin, se on juurikin kaikessa vastakohtaisuudessaan niin älyttömän kiehtova paikka, että harva yltää samalle tasolle. Ja rakastan sitä kaikkea katutaidetta!
Mua kiinnostaisi se opastettu katutaidekierros. Samoin bunkkerikierros. On siis lähdettävä uudestaan Berliiniin!
Berliiniä on tullut koluttua useampaan otteeseen ja aina sieltä löytyy jotakin uutta.
Erityisesti nuo jutun alussa mainitsemasi Die Hackenschen Höfe on kaunista ja mielenkiintoista aluetta.
Tykkäsin siitä myös. Tällä kertaa ei oltu sillä tuulella, että pikkuputiikeille olisi ollut kiinnostusta, mutta palaan sinne joskus toiste.
Berliini ei ole koskaan minua kiehtonut (varsinkaan karujen lentovaihtojen jälkeen Tegelissä), mutta näiden kivojen blogijuttujen jälkeen on alkanut kiinnostamaan. Ilmeisen paljon nähtävää olisi sielläkin!
Berliini jakaa mielipiteitä. Jotkut eivät tykkää yhtään ja toiset tykkäävät paljon. Minusta se on aika vaikeasti haltuunotettava paikka. Siksi sinne mennessä kannattaa mun mielestä vähän suunnitella etukäteen mitä kaupungilta haluaa.
Me ei olla käyty Berliinissä, joten piti lukaista mitä nähtävyyksiä sieltä löytyy. Toki tuolla muurinpätkällä haluaisin ainakin käydä. Ehkä voisi tsekata myös tuon Panoramapunktin kun Jenni sitä kehuu, ja holokaustin muistomerkin. Joulutorien perään on myös tullut blogeja lukiessa huokailtua. Kuulostaa kuitenkin siltä, että Berliinin parhaat palat liittyy johonkin muihin kuin nähtävyyksiin.
Berliinin viehättävyys tosiaan piilee muualla kuin nähtävyyksissä. Mä olen vaikuttunut siitä elävyydestä, joka kaupungissa vallitsee.
Kyllä se muuri pitää nähdä. Varsinkin kun vastaavia hankkeita on viime aikoina ollut taas vireillä aika monessa paikassa. Että sellainenko maailma me taas halutaan?
Berliini on jäänyt näkemättä, kun sinne menee nykyisin kaikki. Edesmennyt kumppanini oli Tiergartenissa huoraamassa ja sanoi, ettei ole kummoinenkaan paikka. Tai no, kaikki eivät ole käyneet Berliinissä, kun eräskin natsi väitti Hitlerin rakentaneen Berliinin muurin. Vaikeaa enää erottaa, mikä on heidän parodioimistaan ja mitkä ovat heidän oikeita ilmaisujaan. Kuvittelin mielessäni natsin järkytystä, kun hänelle selviää, ketkä sen muurin oikeasti rakennuttivat. Berliinissä kuitenkin voisi kulkea Baader-Meinhof -ryhmän jäljillä, nyt kun kerta olen kommunisteihin viitannut. Ne ovat tosin siellä tylsässä lännessä.
Baader-Mainhof ei ihan mun suosikkiryhmäksi nouse. Minusta kaikki ääriliikkeet edustavat sellaisia arvoja, jotka on arveluttavia, ja useimmiten ne haluavat lähinnä aiheuttaa sekasortoa. Riippumatta mitä suuntausta edustavat.
Kiitti linkkauksesta tuohon muuri-juttuun, Hanneli.
Hyvän jutun raapustit. DDR-mopomuseosta en ollut kuullutkaan – pitää käydä tsekkaamassa joskus. 🙂
Harmitti että löysin sun jutut vasta reissun jälkeen. Palaan varmasti niiden pariin myöhemminkin.
Mielenkiintoinen juttu. Olimme muutama vuosi sitten Berliinissä mutta enpä tajunnut, että se johtobunkkeri olisi ollut siinä niin lähellä. Me nukuimme winter hotellissa, joka oli siellä toisella kuuluisalla rajanylityspisteellä. Joulutunnelmaan kun vielä Saksaan pääsisi.
Me oltiin jo kovin lähellä, kun joulutoreja rakennettiin täyttä päätä. Tosin mä olen käynyt jo kuudessa kaupungissa Saksassa joulumarkkinoilla ja tänä vuonna tulee taas 2 uutta lisää.
TV-torniin ei mun mielestä kannata vaivautua vaan ennemmin käydä tuolla Panoramapunktilla, sieltä on paremmat näkymät (eikä tarvitse katsella maisemia sävytettyjen ja lähmittyjen ikkunoiden läpi). Onhan se TV-torni tietysti kuuluisa ja niin edespäin, mutta näköalapaikkana Panoramapunkt on minusta paljon parempi eikä tarvitse jonottaa läheskään niin kauan (jos ollenkaan). Berliinissä on todellakin vaikka mitä nähtävää, ja vaikka olen itse käynyt siellä kai 9 kertaa, niin vieläkin on vaikka mitä näkemättä.
Nyt ei saatu rentoon matkaohjelmaan mahdutettua Panoramapunktia, eikä montaa muutakaan juttua. Mutta reissu oli erittäin onnistunut, ja Berliiniin tulee todennäköisesti matkustettua vielä uudestaankin. Kyllä ne vasta rakenteilla olleet joulumarkkinat sen verran houkuttelevalta näyttivät. Ja olis kiva nähdä kaupunki joskus kesälläkin.
Hei joo, ne joulumarkkinat ovat oikeasti kivoja! Kirjoitin niistä viime vuonna: http://www.unelmatrippi.fi/joulumarkkinoilla-berliinissa/
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja