Kuinka monta kummastunutta katsetta voi osakseen saada, kun kertoo matkustavansa perheen kanssa lomalle Albaniaan? Voin kertoa että monta. Kun siellähän on alkeellista, kaoottinen liikennekulttuuri eikä mitään nähtävää. Vaarallistakin varmaan.
Mikä sitten oli todellisuus? Odottiko meitä kauhukuvien mukainen periferia vai voiko Albaniaan matkustaa ilman huolen häivää? Ja oliko siellä mitään nähtävää?
Pientä alkukankeutta, kenties
Me saavuimme Albaniaan lautalla Korfulta. Ensikosketus maahan oli hyvä ottaa sähläämällä niin, että lopulta päädyttiin maahan laittomasti ajautumalla satamassa päiväretkeläisten vanavedessä väärälle puolelle portteja. Onneksi avuliaat rajavalvojat ottivat asian oikein rauhallisesti, ja ohjasivat meidät loikkarit määrätietoisesti kohti passintarkastusta.
Seuraavaksi olikin sitten rahanvaihdon aika. Käteinen on Albaniassa välttämätöntä, sillä kortti ei meidän kokemuksien mukaan kelvannut oikeastaan missään. Melkein kaikkialla olisi käynyt kyllä eurotkin, mutta päädyttiin kuitenkin hoitamaan asiat paikallisella valuutalla (kurssi 1€=130lek) . Olin kuullut, että rahan vaihtaminen on järkevämpää kuin sen nostaminen automaatilta. Mutta kun autovuokraamossakin kelpasi vain käteinen (euroina, kiitos), käteisvarantomme hupenivat hetkessä niin, että päädyimme kuitenkin nostamaan lähes kaiken automaatista. Automaatit olivat helppokäyttöisiä, mutta jotkut toimivat vain Visalla ja vain osasta pystyi nostamaan Mastercardilla.
Ja mitä tulee auton vuokraamiseen Albaniasta, niin siitä kirjoittelin ihan oman jutun. Sen verran mieliinpainuvasta kokemuksesta on kyse.
Maailmanperintökohde Gjirokastër hurmaa kylähullun
Gjirokasterin 1800-luvun osmaniarkkitehtuurin aikainen kylä oli ihan parasta Albaniaa. Me yövyimme kylässä, ja se oli ihan nappivalinta. Oli ihana päästä kuljeskelemaan pitkin vanhoja kujia ja istuskella rauhassa pienissä kahviloissa ja kivuta linnoitukselle ilman kiirettä mihinkään. Vaikka ravintolavalintamme oli floppi, niin Gjirokastrer jätti meille erittäin hyvän mielen.
Eteläisen Albanian suosituimmat retkikohteet Blue Eye ja Butrint
Blue Eye (Syr i Kalter) oli todella hieno luontokohde noin 20km päässä Sarandasta. Kyseessä on uskomattoman kirkkaan sininen 50m syvyinen lähde, jonka vesi on aivan jäätävän kylmää. Huikeiden maisemien keskeltä löytyy myös muutama ravintola ja matkamuistokojuja.
Toinen suosittu kohde on Ksamilin eteläpuolella aivan Kreikan rajan tuntumassa sijaitseva tuhatvuotisten raunoiden Butrint. Alueella on ollut asutusta monta sataa vuotta ennen ajanlaskua, mutta merkittävimmät raunioista ovat peräisin roomalaisten ajalta. Erityisen mieliinpainuvaa oli saapua Butrintiin Kreikan suunnalta pienellä vaijerilossilla.
Albanian rantakohteet Saranda ja Ksamil
Albaniaa markkinoidaan nimenomaan rantakohteena ja siihen se onkin aivan erinomainen. MUTTA olisihan mun pitänyt ymmärtää, että kun en ole rantaihminen, niin en ole rantaihminen ja turhan mun on lomalla rantakohteeseen matkustaa. Ja varsinkaan Ksamil ei ole mitään muuta kuin hiekkarannan ympärille rakentunut melkoisen ruma turistikeskittymä. Joten mulle Albania ei tarjonnut rantakohteillaan parastaan.
Ksamilin rannat ovat kyllä todella ihanat, mutta kun vartin loikoilun jälkeen on jo kyllästynyt, niin jotain muutakin olisi kiva löytää. Vaikka ruoka oli hyvää, meressä mukava uida ja hiekkarantakin oli oikeasti sellaista ihan sileäksi kulunutta pikkuriikkistä kiveä, joka EI kulkeudu mihinkään eikä polta jalkapohjia, niin Albanian(kaan) riviera ei tehnyt minusta rantalomien ystävää.
Ja Saranda, se oli tavallaan vielä pahempi, sillä siellä rannatkaan eivät olleet mun mielestä kovin kummoiset. Toisaalta Sarandassa tuli tunne, että siellä asutaan ja eletään myös muuta elämää.
Entä se liikenne ?
Tiet olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia. Tieverkosto on aika suppea, joten ilman navigaattoria ja karttaa pärjäsi ihan hyvin, kun katsoi reitit etukäteen. Eikä me koettu, että liikennekulttuuri olisi ollut sen kummallisempaa kuin muissakaan eteläisen tai itäisen Euroopan maissa. Torvella ilmoitetaan, jos tehdään jotain yllättävää. Se ajaa, joka ehtii. Ohittaa voi jos mahtuu, vaikka vastaan tulisi joku muukin. Ainut merkittävämpi ero oli, että eläimiä (vuohia, lehmiä, kanoja, hevosia) sai oikeasti väistellä useasti.
Netti toimii ja palvelu pelaa
Albaniassa on yleisesti ottaen siistiä. Mitä nyt joutomaille on kärrätty kaikenmaailman romut, kuten niin monessa muussakin maassa. Ja rakennustyöt ovat käynnissä kaikkialla, eikä niitä todellakaan tehdä työmaa-aitojen takana.
Kämpät viilentyvät ilmalämpöpumpuilla ja uimarannan bajamaja on sata kertaa siistimpi kuin vastineensa Suomessa. Kreikan tavoin wc-paperit heitetään toisinaan pöntön sijaan roskikseen.
Melkein jokaisessa ravintolassa ja majapaikassa on tarjolla toimiva wifi. Koska Albania ei ole EU-maa, mobiilidataa ei kannata huudattaa.
Albanialaiset ovat erittäin ystävällisiä, ja siellä pärjää yllättävän hyvin englannilla. Paremmin kuin monessa tutummassa matkakohteessa. Koska turismi on suhteellisen uusi juttu, meihin ei olla vielä kyllästytty. Jokaista kiinnosti mistä tulet, millaista Suomessa on ja miten he voisivat auttaa, että viihdyt Albaniassa. Ja hyvin me viihdyttiin. Varsinkin kun hintataso on puolet siitä mihin lomalla ollaan totuttu, ruoka oli pääsääntöisesti erittäin hyvää ja majapaikat sitä mitä luvattiin.
Kävimme kesäreissulla Albaniassa, Pohjois-Kreikassa ja Korfun saarella. Lensimme Ateenan kautta Korfulle, josta matkustimme lautalla Sarandaan. Ajelimme Albanian ja Pohjois-Kreikan vuoristoteiltä rannikolle, josta palasimme takaisin Korfulle. Yövyimme kolme yötä Albaniassa (Gjirokaster 1+Ksamil 2), kolme yötä Kreikassa (Papingo 1+ Kalambaka 2) ja kolme yötä Korfun kaupungissa.
17 comments On Kannattaako Albaniaan matkustaa?
Lähdössä ensi viikolla kolmeksi viikoksi Albaniaan.
Tirana, Durres, Vlore, Sarande.
Haha, vähän mua alkoi naurattaa tätä postausta lukiessa nuo paikat missä olit, sillä ne oli lähes kaikki samat mitä määki näin matkallani! 😀 Hyviä kohteita siis.
Albania oli kyllä huikea, ja monien ennakko-oletusten vastainen kohde, missä pääsee vielä nauttimaan siitä autenttisesta ja edullisesta Balkanista. Ei huono valinta siis, tosin ens kerralla voisin itsekin suunnata sinne työmatkan sijaan lomalle!
Hah, samaa mietin kun luin sun jutun. Mutta noihan on ne tunnetuimmat paikat. Me ajeltiin vähän tuntemattomissakin paikoissa, mutta ei niissä oikein mitään mainittavaa ollut. Jäi kyllä polte nähdä maan pohjoisosaakin.
Täyttä rakkautta Albaniaan, iso suositus täältä! Aika samanlainen reitti oli meillä viime kesänä, teidän kohteiden lisäksi käytiin vielä Skutarijärvellä ja Jalessa. Gjirokaster oli kyllä sympaattinen kylä, tykkäsin paljon. Siellä kannattaa tehdä mattokauppoja, mulle tarttui matto mukaan 20 eurolla – ei huono.
Hitsi mua harmitti, että en muistanut sun ravintolavinkkiä Gjirokasteriin. Me käytiin ihan paskassa paikassa. Mutta Ksamilissa majoituttiin Vila Danedissa ja syötiin Koralissa?
Muistan kuin kerroin että olin tilannut matkan Albaniaan, kaikki kysyivät ”Miksi, mitä sinä siellä teet?”
En viihtynyt Albaniassa mutta kivaa kokea uusia paikkoja.
Viihtyminen on usein sattumastakin kiinni. Mutta oon samaa mieltä, että aina ei tarvi viihtyä. Riittää kun pääsee uusiin paikkoihin
Kuvista päätellen Albania on erittäinkin käymisen arvoinen maa. Tapasin viimeisimmällä työmatkallani kollegan Tiranasta ja hän sai minut innostumaan Albaniasta. Olisi kyllä tosi kiva käydä siellä ennen kuin turismi isommin valtaa maan.
Siellä oli todella mukavaa. Ihmiset oli aidosti kiinnostuneita ja iloisia & ylpeitä, kun oltiin tultu heidän maahansa.
Mahtavaa, että teillä liikenne oli siivoa! Ehkä muistatkin, että meillä oli pohjoisempana aivan jäätävää meininkiä. Onneksi näitä toisenlaisiakin kokemuksia kuulee, jotta tietää, että maan liikenne ei ole läpeensä toivotonta vaan selvästi vaihtelee runsaasti. Sellainen fiilis jäi jo omista ajopäivistä, ja tämä vahvisti sitä. Muutoin mäkin tykkäsin Albaniasta, ja oli kiva lukea nämä kokemuksesi eri seuduilta kuin missä itse tuli käytyä. Rantaihminen en ole mäkään, mutta muutakin kuin rantaa maasta onneksi löytyy.
Olin lukenut sun jutun (hammaslääkärin kommentit jäi mieleen) ja vähän hirvitti mikä meitä odottaa. Etelässä oli tosiaan vain pikkuteitä ja meno siivoa. Yllättävän rauhallista siis
Kävin vuosia sitten Albaniassa, pääkaupunki Tiranassa ja rantakaupunki Durresissa. Kokemukset olivat mukavia. Käytin valuuttana dollareita, jotka olivat silloin kovaa valuuttaa Albaniassa. Lensin Ateenasta suoraan Tiranaan. Minulla oli tuttuja kaupungissa, ja pääsin vieraaksi perheeseen, joka piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Ihanan herkullisia ruokia oli tarjolla, kalaa ja vihanneksia sekä paljon hedelmiä.
Ehdottomasti kiinnostaa nähdä myös pohjoisosat ja Tirana. Jonain päivänä.. Ruoka oli nytkin tosi hyvää. Ja erittäin halpaa.
Totta puhut. Sarandan ja Ksamilin rantojen voittaneita on olemassa. Ksamilissa yllätti vielä se, että rannat olivat tupaten täynnä. Sarandassa on rantoja mutta ei me ainakaan keskustassa uineet. Gjirokaster olisi ollut hienoa nähdä ja tuo Blue eye, jotka jäivät meiltä väliin.
Meidän reissun aikaan tungosta ei vielä ollut edes Ksamilissa. Mä hämmennyin siitä että siellä ei todellakaan ollut muuta kuin ne rannat Sitä on tottunut, että rantakohteet on rakentuneet vanhojen kalastajakylien yhteyteen, ja pienellä vaivalla ne vanhat juuret löytää. Ksamilista ei löytynyt
Kiva kertomus Albaniaan matkastanne ja nimenomaan muustakin kuin noista rantakohteusta ?
Itsellä vielä käymättä vaikka hyvin korkealla onkin must go listalla.
Rantakohteet toimii taatusti niille, jotka rantalomista pitävät. Mutta mä tykästyin siihen Albaniaan, mikä löytyy muualta
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja