Kesälomalla Suomessa

Nyt se sitten on tapahtunut, niin kuin monella muullakin. Kesäloma Suomessa. Jäikö hyvä fiilis vai sittenkin kaipuu ulkomaille? Tekemistä ainakin keksittiin monipuolisesti ja päädyttiin uusiin paikkoihin varsin sattumanvaraisesti. Seikkailtiin pääosin Saimaalla nauttien mökki- ja kaupunkiloman yhdistelmästä Savonlinnassa ja Mikkelissä sekä telttailemalla Juvalla ja Puumalassa. Lopuksi päädyttiin vielä kokonaiseksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Lahteen. Superhelteitä ei enää koettu, mutta saatiin lomailla mukavassa kesäsäässä.

Mökkeilyä Savonlinnassa

Tämä osuus lomasta oli perhelomaa. Ihastuin viime kevään kansallispuistokierroksen yhteydessä Savonlinnan lähistöllä sijaitsevaan Laiturniemen mökkiin niin, että päätimme aloittaa kesälomamme sieltä. Ja mikä ihana mökkiparatiisi se olikaan. Lämmitimme saunaa, uimme kirkasvetisessä Saimaassa ja kokkailimme antaumuksella pienellä pihagrillillä.

Laiturniemi maisema-aitta

Yhden päivän ajan tutustuimme Savonlinnaan. Kävimme tietenkin Olavinlinnassa, koska jos voi viedä tyttären lomalla “johonkin homeiseen linnaan”, niin eihän sitä nyt voi jättää väliin. No okei, saattaa olla, että vuosien varrella on tullut käytyä aika monessa linnassa. Mutta kyllä Olavinlinna oli koettava, sen verran komea pytinki on kyseessä. Vähän harmitti ettei osallistuttu kehutulle opastetulle kierrokselle, mutta johonkin se teinin kestokyvyn koettelun raja oli vedettävä. Ja ihan hyvillä mielin me kaikki linnasta ulos tultiin. Kaupunkipäivän päätteeksi kävimme vielä herkuttelemassa Sulosaaressa Kalliolinnan lettukahvilassa, jossa järkyttävä ukkosmyräkkä yllätti pahan kerran. Kaatosade kasteli ihan totaalisesti ja niin märkä en olekaan hetkeen ollut, vaatteista sai nimittäin vääntää vettä ihan loputtomiin.

Olavinlinna
Kalliolinna lettukahvila

Savonlinna myrsky

Mikkeli ja Kyyhkylän Kartano

Viikonlopun jälkeen oli aika saatella tytär Mikkelistä Helsingin junaan ja jatkaa lomaviikkoa kaksin. Mikkelin keskusta ei ihmeemmin nähtävää tarjonnut. Syötiin hyvin aseman ravintolassa, käväistiin torilla ja noustiin Naisvuoren näkötorniin. Somekuplassani oli näiden lisäksi ilahduttu Sodan ja rauhan keskuksesta Muistista, mutta meitä se ei houkutellut. Kenkäveron pihalla oli niin paljon autoja, että käännyttiin suosiolla pois. Viereinen Mikkelipuisto ei tällaista kerrostaloasukkia juuri jaksanut kiinnostaa, joten lähdettiin kohti seuraavaa majoitustamme Kyyhkylän Kartanoa.

Mikkelin tori
Mikkeli Naisvuori
Mikkeli näkötorni

Kyyhkylän Kartano on entinen sotainvalidien kuntoutuskeskus, joka nykyään toimii juhla- ja majoitustiloina. Kauniin kartanomajoituksen lisäksi tarjolla mukavasti remontoitu erillisrakennus Hotelli Rustholli. Tällä kertaa ilmastointilaitteen kutsu veti enemmän puoleensa, joten valitsimme huoneen sieltä. Fiksu valinta, sillä sen verran kuumalta kartanossa vaikutti. Ilta kartanolla kului mukavasti, kun kävimme testaamassa parisuhdetta minigolf-radalla ja puimassa pelituloksia Rantakyyhkyn terassilla. Ja löydettiinpä me lähimaastoista myös kartanon kota ja laavukin.

Kyyhkylä
Kartanomajoitus Mikkeli

Rantakyyhky

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Aamulla lähdimme ajamaan ilman suunnitelmaa. Ristiinan kohdalla saatiin idea käydä Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Parinkymmenen pikkutietä ajellun kilometrin jälkeen löytyi huonosti merkitty parkkipaikka ja lähdimme etenemään 2.5km mittaista luontopolkua pitkin kohti Astuvansalmea. Reitti oli melko helppokulkuinen, mutta merkitsemätön. Tosin eipä siellä mitään polkujen viidakkoa ollut, eli reitillä oli helppo pysyä. Muutamia jyrkempiä kivikkoisia nousuja matkalle osui, mutta hyvin niistäkin selvisi ihan tavallisilla lenkkareilla. Myöhemmin kuulimme, että alue on yksityisen maanomistajan, joka ei liiemmin pidä turismista. Mahtavatko viralliset tahot suositella siitä syystä, että maalauksilla vierailtaisiin vesitse. Ei polku sinne nimittäin mitenkään erityisen huonokuntoinen ole. Matkaa tuli yhteensä viitisen kilometriä ja aikaa meillä meni koko visiittiin 1,5 tuntia.

Astuvansalmi
Kalliomaalaukset Suomi
Astuvansalmen kalliomaalaukset

Kalliot olivat todella hienot ja maalaukset näkyivät selkeästi. Tuntuu hurjalta ajatella, miten vanhoja maalaukset ovat. Arviolta 4 000-6 000 vuotta. Maalauksia on löydetty yli 80, ja suurin osa esittää hirveä, ihmistä tai venettä. Erittäin näkyvä kämmenkuvio saa miettimään, että onko se tehty tarkoituksella vai nojasiko joku onneton vahingossa maalisilla käsillä kallioon ja jätti jälkensä tuhansiksi vuosiksi meidän ihmeteltäväksemme. Tuskinpa kuitenkaan 😀.

Sulkavan Linnavuori

Seuraavaksi kohteeksi valikoitui myös Pisamalahden linnavuorena tunnettu Sulkavan Linnavuori. Mutta sitä ennen piti pysähtyä tietenkin vielä lounaalla. Sahanlahti Resort näytti yllättävän kiinnostavalta jo tieltä käsin, olin nimittäin odottanut sellaista perinteistä, aina vähän ankealta näyttävää leirintäaluetta. Mutta mitä vielä – Sahanlahti osoittautui erittäin kauniiksi. Ja voi miten savusaunan tuoksu houkuttelikaan. Ruoka oli erinomaista ja tänne voisi hyvinkin palata ihan ajan kanssa. Nyt kuitenkin jatkoimme kohti Sulkavaa.

Linnavuoren huipulle johtaa hyväkuntoiset portaat, ja nousu on ihan kohtuullinen. Näkymät ylhäältä ovat hienot, mutta eivät nyt mitenkään ylivoimaisen upeat. Mielipiteeni saattaa tosin johtua siitä, että olen viime viikkoina ihaillut maisemaa niin Lapin tuntureiden huipuilta kuin Kolilta. Linnavuoren upeus tuleekin mielestäni esiin parhaiten, kun laskeutuu kallioiden alapuolelle rantaan. Lohkareiden välistä löytyy monenlaisia reittejä ja jyrkkä kallio on vaikuttava.

Sulkavan linnanvuori
Linnavuori

Linnavuori

Illaksi ajeltiin huikeita hiekkateitä pitkin Karihiekan hiekkarannalle Juvalle. Rannalla oli muutama muukin telttailija ja jokunen vene, mutta meininki oli erittäin rauhallista. Tämän kesän yllätys onkin ollut se, miten paljon Suomessa on hiekkarantoja, joille voi leiriytyä vapaasti jokamiehenoikeuksilla. Karihiekka osoittautui lopulta niin kivaksi paikaksi, että jätimme leirin sinne pystyyn ja yövyimme siellä vielä toisenkin yön.

Karihiekka Saimaa Geopark
Karihiekan retkeilysatamassa on keittokatos, laituri ja kuivakäymälä. Ja hyvin tilaa telttailla.
Karihiekka Juva
Parkkipaikalta johtaa lyhyt mutta jyrkkä kivikkoreitti rannalle.
Saimaa Geopark Karihiekka
Viereiseltä kalliolta avautui hienot maisemat Luonterille.

Puumalan Norppapolku

Olimme haaveilleet pyöräilevämme Puumalan Saaristoreitin, mutta emme olleet ideamme kanssa yksin. Pyöriä ei ollut vapaana, joten oli keksittävä muuta. Joten me päädyimme patikkaretkelle Puumalaan. Keskustasta lähtee 13km mittainen Norppapolku, joka muodostuu kolmesta ympyräreitistä, jotka voi kiertää myös erikseen. Ensimmäinen osuus oli tylsähkö ja mietittiinkin jo, että viitsiikö sitä koko lenkkiä edes kiertää. Mutta toisella osuudella siirryttiin järven rannalle ja noustiin kallioille, ja matkanteko muuttui kiinnostavaksi. Kolmannen osuuden kokokohtiin kuului hienot hiekkarannat. Kokonaisuutena Norppapolku oli oikein mainio päiväretkikohde vaihtelevine maastoineen ja hienoine maisemineen. Reitin varrelta löytyy Kotkatsaaren retkisatama ja upea Kaivannon laavu. Nämä samaiset taukopaikat toimivat myös Puumalan Saaristoreitin levähdyspaikkoina.

Norppapolku
Retkeilysatamaan Kotkatsaari
Norppapolku

Melontaretki Puumalan Rokansaareen

Seuraavana päivänä vaihdoimme kulkupeliksi kajakit ja otimme suunnaksi Rokansaaren. Vuokrasimme kajakit Hanhiniityn Saimaa Canoeingilta ja heiltä saamamme palvelu oli mielettömän hyvää. Kajakit järjestyivät lyhyellä varoitusajalla ja opastukseen ja retkivinkkien antamiseen käytettiin runsaasti aikaa. Kiitos mahtavasta palvelusta!

Yöpymiskamat saatiin mahtumaan konkarityyliin kyytiin, oltiinhan sitä jo kokonaista toista kertaa lähdössä yön yli retkeille. Onnistuttiin kipuamaan kajakkiin kastumatta ja matka saarien suojassa kohti Liehtalanniemen retkeilysatamaa pääsi alkamaan. Lounastauon jälkeen oli vuorossa laivaväylän ylitys melkoiseen vastatuuleen. Aallot löivät kajakin yli ja välillä meinasi jo jännittää. Onneksi päästiin nopeasti takaisin saarien suojaan. Voittajafiilis! Että mä sitten tykkään melomista. Olen tänä kesänä käynyt melomassa nyt neljä kertaa ja ihastun tähän lajiin kerta toisensa jälkeen syvemmin.

Melonta Puumala
Puumala Saimaa canoeing

Saimaalla melomisessa oli se ihanuus, että saariin pääsee rantautumaan hiekkarannalle. Niin myös Rokansaareen. Karautimme kajakkimme rantahietikkoon ja lähdimme tutustumaan saareen. Saaren pohjoispää on virkistysaluetta ja siellä on retkeilysataman lisäksi vuokrattavia mökkejä ja telttailualue. Lisäksi löytyy persoonallinen Mallun baari ja Umpilammen rantasauna, jossa päästiin nauttimaan huikeista löylyhetkistä ja virkistävistä pulahduksista viileään lampeen. Pystytimme jälleen telttamme hiekkarannalle ja tuulen tuiverrus tuuditti meidät nopeasti uneen.

Rokansaari
Umpilampi
Melonta Saimaalla
Rokansaari

Aamulla aurinko lämmitti ihanasti ja aivan liian pian oli jo aika lähteä takaisinpäin. Alun perin oli tarkoitus retkeillä vähän pidempään, mutta kun ainut kaasupullo sihautti viimeiset pihahdukset sisuksistaan aamukahvin keitossa, niin todettiin että lounasaikaan olisi syytä olla jo valmiin ruokatarjoilun äärellä. Amatöörimoka. Tosin ravintola Niinipuun maistuvien ruoka-annosten äärellä tämä suunnitelmien muutos ei enää harmittanut. Oli nimittäin sen verran hyvät lounastarjoilut. Myös tänne olisi helppo piipahtaa Saaristoreitin varrelta ja jonkin verran pyöräilijöitä näytti lounaalla olevankin.

Niinipuu

Ihan turistina Lahdessa

Retkeilypäivien vastapainoksi kaipasin kaupunkilomaa. Kotimaan matkailun suosiosta kertoo se, että monessa paikassa oli hotellit ihan täynnä. Mutta ei Lahdessa. Ja sehän oli meidän onni, sillä viikonloppu siellä oli oikein mukava. Nautittiin Bistro Popotin hyvästä illallisesta ja kuljeskeltiin ristiin rastiin kaupunkia kierrellen paikoissa, jotka olivat tuttuja lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, kun asuin muutaman vuoden Lahdessa. Aika paljon oli kaupunki muuttunut niistä ajoista. Tosin niin olen muuttunut minäkin, ja olikin hauska kokemus katsella kaupunkia uusin silmin.

Lahti

Radiotvmuseo puhelinkopit
Hyppyrimäet Lahti

Radiomäellä sijaitseva Radio-ja TV-museo Mastola oli yllättävän kiinnostava tuttavuus. Suurmäen hyppytornin huipulle pääsi nousemaan ja ihailemaan Lahtea lintuperspektiivistä. Aika tajuttoman korkealla sitä kyllä oltiin, jäisi varmasti suurimmalta osalta hyppäämättä. Sataman alue oli hieno ja illaksi nousimme Vääksyn kanavalle vievän risteilijän kyytiin. Nelisen tuntia kestänyt illallisristeily oli oikein kiva kokemus. Paluumatkalla kotiin poikettiin vielä Hollolassa Ainoa Wineryn myymälässä hankkimassa täydennystä viinikaappiin (kannattaa maistaa heidän jälkiruokaviinejään, ja muutat iäksi käsitystäsi kotimaisista marjaviineistä). Lahti näytti siis varsin mukavalta näin turistin silmin.

Lahti satama
Vääksyn kanava
Risteily Lahti

Onko kotimaan matkailusta korvaajaksi ulkomaan reissuille?

Lomaviikko oli varsin monipuolinen, meillä oli tosi mukavaa ja tehtiin sellaisia asioita, joista oikeasti tykätään. Retkeiltiin, tutustuttiin historiaan ja syötiin hyvin. Ihan samoja juttuja me tehdään yleensä ulkomaan matkoillakin. Eikä me oikeastaan edes matkusteta kuin Euroopassa, joten mitään hurjia kulttuurierojakaan ei ole. Mutta sen verran kuitenkin, että jotain jäi uupumaan. Polttava kaipuu muualle kytee edelleen ja mieli halajaa isosti Suomen rajojen ulkopuolelle. Satoja vuosia vanhojen kylien kapeille kujille, vuoriston mutkateille ja turkoosina kimmeltäville vesille. Suomi on liian tuttu. Uudetkaan paikat eivät jaksa kutkuttaa kuin ihan pienen hetken, sillä kotimaan tavat ja maisemat ovat kuitenkin lähes samat, oltiin sitten missä päin Suomea tahansa. Eikä täällä ole vuoria. Ei kesäloma ilman niitä nyt vaan tunnu yhtä onnistuneelta. Pahoittelen kotimaa, et sitten kuitenkaan pärjää ulkomailla matkustamiselle ainakaan kesän ainoana lomana.

2 comments On Kesälomalla Suomessa

  • Harmillista, jos kierroksen taso vaihtelee paljonkin oppaasta riippuen. Mulle on sattunut vastaavasti Tallinnassa Bastion tunneleissa, jossa paljon kehuttu kokemus jäi kauas odotuksista, kun opas ei ollut hyvä.

    Lahti oli mukava matkakohde ja ylitti odotukset. Tosin ei niitä odotuksia nyt hirveästi ennakkoon ollut.

  • Me ei muuten oltu täysin tyytyväisiä Olavinlinnan opaskierrokseen. Todennäköisesti on paljon oppaasta kiinni, miten hyväksi kierros osoittautuu. Oltiin kuitenkin iloisia, että siihen osallistuttiin.

    Meilläkin on ennätyspitkä pätkä ilman, että ollaan käyty ulkomailla. Pian tulee vuosi täyteen. Kovin paljoa ei olla toisaalta kotimaassakaan matkattu, mutta Ahvenanmaalla sentään käytiin ja syksyllä on tarkoitus lähteä patikoimaan Lappiiin. Hauska lukea lyhyesti kokemuksia Lahdesta!

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer