Kesäreissu keskellä Suomea

Joskus reissukohde valikoituu melkoisen erikoisella tavalla. Kuten esimerkiksi siten, että tyttären yläkoulun opettaja on joskus nuorena saanut siellä turpiinsa. Ja sen perusteella me matkustettiin Kuopioon torille. Ja kun kerran reissuun lähdettiin, niin kierrettiin siinä samalla vähän muutakin Suomea. Otettiin myös mummu mukaan ja tehtiin kunnon kolmen sukupolven roadtrip kotimaan maisemiin. Ja tällainen reissu siitä lopulta muodostui.

Päivä 1: Mänttä, Keuruu ja Petäjävesi + Karkausmäen Kammari

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mänttä. Maanantaina pikkukaupunki kaikui tyhjyyttään, mutta onnistuimme löytämään kivan lounaspaikan Hotelli Alexanderin kahvilasta. Tytär ei innostunut museokierroksista ja kun edessä oli vielä useampi ajokilometri, jäi käyntimme Mäntässä vain lounastauon mittaiseksi.

Eikä Keuruu ollut paljon kummempi. Vanhan Keuruun Pappilan Tavernan leivosvitriinit olivat iltapäivän tunteina jo tyhjillään ja aittarakennuksiin vasta viriteltiin kesäkahvilaa. Museon ja kirpparin sentään kiersimme.

Mutta Unescon maailmanperintökohde Petäjäveden vanha kirkko oli todellakin käymisen arvoinen. Kuljeskelimme hautausmaalla ja hämmästelimme kirkon narisevia lattialankkuja, kuluneita penkkejä ja nykysilmään naiiveja maalauksia.

Yöksi ajoimme Kinnulaan, ihastuttavaan Karkausmäen Kammariin. Saunan pehmeisiin löylyihin oli hyvä päättää matkan ensimmäinen päivä.

Päivä 2: Pihtipudas ja Pielavesi

Pihtipuhtaallekin päädyttiin tietystä syystä. Tytär suunnittelee hakevansa Pihtiputaan partiolukioon, joten pitihän paikat käydä ennakkoon katsastamassa. Lukion pihassa pyörähdyksen jälkeen ajelimme keskustan halki kohti Heinäjoen luontoreittiä. Emmekä antaneet pienen kesäsateen häiritä, vaan suuntasimme sinnikkäästi pitkospuille. Voimistuva sade ja itikat varmistivat tehokkaasti, että matka eteni joutuisasti. Joten päätimme heti pitkospuuosuuden päätyttyä palata takaisin autolle. Jääköön muu osa reitistä odottamaan tulevia lukiovuosia.

Lounastaukoa varten ajettiin Pielavedelle. Satamaravintola Laivurin terassilta katseltiin yltyvää sadetta ja kieltämättä mielessä kävi, että tätäkö tämä reissu nyt on. Loputtomia pusikoita, keskinkertaista lounasruokaa ja vesisadetta. Äh, nälkä se vain maalaili piruja seinille.

Vatsat täysinä (pizza oli oikein maistuvaa) oli hyvä jatkaa matkaa Pielaveden mahtavimman miehen Urho Kaleva Kekkosen syntymätorppaan. Täällä Lepikon torpassa presidentti Kekkonen vietti lapsuutensa kuusi ensimmäistä vuotta.

Päivä 3: Kuopio

Vihdoinkin reissun varsinaisessa kohteessa. Vietimme Kuopiossa kaksi yötä ja ehdimme rankoista kuurosateista ja myrskytuulista huolimatta tutustua kaupunkiin melko monipuolisesti. Ja kyllä sinne torillekin ehdittiin useampaan otteeseen. Turpaansa siellä ei sentään kukaan saanut.

Kuopiosta voisi kertoa enemmänkin, mutta kohokohtina voidaan mainita käynnit Puijon tornissa, kissakahvila Tiramisussa sekä Kuopion Korttelimuseossa. Kaupunki yllätti meidät positiivisesti ja voisin hyvin ajatella matkustavani sinne lomailemaan uudelleen. Terveiset vaan sinne opettajanhuoneeseen, sinun ansiostasi me tänne tultiin.

Korttelimuseossa on 25.10.2020 saakka esillä valokuvanäyttely Suomen Itä valokuvissa, ja se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Päivä 4: Orinoron rotko, Varkaus, Pieksämäki ja Taulun kartano

Koko reissun kohokohta löytyy tälläkin kertaa luonnosta. Leppävirralla sijaitsevaa Orinoron rotkoa ei turhaan kutsuta yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä. Kerrassaan upea paikka. Orinoron pituus on noin 200 m ja syvyys suurimmillaan lähes 20 m. Jonkin matkan päässä rotkolta Orkosen rannalta löytyy kyläyhdistyksen ylläpitämä kota ja nuotiopaikka. Taukopaikan laiturilta voisi myös pulahtaa järveen.

Rotkolle pääsisi myös lyhyempää reittiä, mutta kauniin sään innoittamana päädymme patikoimaan koko 7 kilometrin luontopolun. Aika pitkät osuudet reitistä ovat hiekka- ja metsäteitä, joten melkein päädyn suosittelemaan sitä lyhyempää reittiä. Paitsi että silloin missaisi Hanhiahontieltä löytyvän Leppävirran Marjan mansikkatilan vastapomitut mansikat ja jäisi tilan isännän tarinat kuulematta. Ja mielettömät maisemat näkemättä.

Luonnon ja mansikoiden voimistamana matkamme jatkui kohti Varkautta. Lounastauko vietettiin Varkauden vesitornin terassiravintolassa. Vesitorni on aika erikoinen, sillä rakennuksessa on terassikahvilan lisäksi asuntoja ja se näyttääkin enemmän korkealta kerrostalolta kuin vesitornilta.

Kahville ajettiin tällä kertaa Pieksämäelle. Googlailin etukäteen Pieksämäen nähtävyyksiä ja kun pari päivää aikaisemmin oltiin sattumalta päädytty Kekkosen syntymäkotiin Pielavedelle, löytyi Pieksämäeltä hänen rouvansa Sylvi Kekkosen synnyinpaikka. Sinne siis. Homma osoittautui hieman hankalaksi, sillä pappilaan ei ollut minkäänlaista opastusta. Mapsin ohjeistamana päädyimme viimein oikeaan osoitteeseen ja reissuseurani epäusko oli suuri. Ei täältä mitään kahvia saisi. Mutta niin vaan vein seurueen kahville Vanhaan pappilaan ja taidenäyttelyjen lisäksi talosta löytyi ihan mahtava ullakkokerros vahoine tavaroineen. Ja mitä siihen Sylvi Kekkoseen tulee, niin hän ei käytännössä koskaan asunut pappilassa. Hän syntyi nyt jo puretussa sivurakennuksessa apupapin perheeseen ja perhe muutti hyvin pian hänen syntymänsä jälkeen muualle.

Viimeinen reissupäivä päätettiin kartanotunnelmiin Taulun kartanoon. Kartanon illallista säesti ihana suomalainen 50-luvun jazz ja uniikit huoneet tarjosivat makoisat unet. Tällaisia majoituksia mä kertakaikkiaan rakastan.

Autoreissu kotimaassa onnistui oikeastaan jopa yli odotusten. Vaikka teiden varsilta ei juuri nähtävää löydy, poikkeaminen pikkukyliin ja kaupunkeihin tuo mukavaa tekemistä tylsemmillekin pätkille. Tärkeintä on kulkea avoimin mielin ja kiireettä. Silloin kun ehtii pysähtyä myös niin vähemmän itsestäänselviin kohteisiin.