Kiehtova Granada

Granada on upea kaupunki. Parhaiten sen tunnelmaan pääsee eksymällä tuhansille kapeille kujille, hengästyttäviin portaikkoihin ja kauniille aukioille. Välillä voi istahtaa lasilliselle johonkin houkuttelevista tapas-baareista tai pysähtyä kahvilaan upottamaan Andalusian parhaat churrot kuumaan suklaaseen. Kunnes on aika jälleen jatkaa matkaa syvemmälle katujen labyrinttiin ja kivuta kukkulan laelle Alhambran palatsiin, jonka takana häämöttävät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.

Alhambra on vielä kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää

Maurit hallitsivat Iberian niemimaalla lähes 800 vuoden ajan, ja he rakensivat sinä aikana toinen toistaan upeampia linnoituksia. Ja yksi upeimmista on Alhambra. Kukkulalle rakennetusta palatsista johdettiin Granadan kaupunkivaltiota 1200–1400-luvuilla, ja se oli maurien viimeinen linnake Euroopassa.

Alhambra on valtavan iso alue, ja sen kiertämiseen on hyvä varata aikaa. Vaikuttavin nähtävyys Nasridien palatsi (Palacios de los Nazaries) on sisältä huomattavasti koristeellisempi kuin yksinkertainen ulkokuori antaa ymmärtää. Palatsi on islamilaisen arkkitehtuurin taidonnäyte, jonka seinät ovat täynnä pieniä kaiverruksia ja kuvioita. Sen katot ovat upeita, pylväiköt koristeellisia ja vesialtaat vaikuttavia.

Toinen tärkeä linnoitus, 800-luvulla rakennettu Alcazaba, on Alhambran vanhinta osaa ja rakennettu nimenomaan puolustustarkoituksiin. Korkeimmasta vartiotornista aukeaakin mielettömät maisemat yli Granadan punaisten kattojen ja vuoristoon asti.

Alueen kolmas merkittävä nähtävyys, kesäpalatsi Generalife kauniiksi kehuttuine puutarhoineen, jäi meiltä tällä kertaa väliin. Silti saimme kulumaan aikaa tällä hienolla alueella useita tunteja.

Hanki liput Alhambraan etukäteen

Alhambra on Unescon maailmanperintökohde ja Espanjan suosituin nähtävyys. Alueelle on päivittäiset kävijäkiintiöt ja ne täyttyvät usein, joten liput kannattaa ostaa etukäteen täältä. Ennakkolippu oikeuttaa sisäänpääsyyn valitun päivän aikana (eikä sitä tarvitse erikseen vaihtaa portilla), mutta Nasridien palatsiin pääsee vain siihen kellonaikaan, jonka lippuun on valinnut. Huomioithan että pääportilta on hyvä varata aikaa 10-15 minuuttia palatsille siirtymiseen, ja palatsiin ei pääse yhtään aikaisemmin kuin lippuun on merkitty, eikä myöskään sen jälkeen: myöhässä olijat käännytetään armotta pois.

Albayzínin kujat ja portaikot vievät kiehtoviin arabitunnelmiin

Granadan toinen maailmanperintökohde, Albayzínin (Albaicín) arabikorttelit, on mieletön sekoitus värejä ja tuoksuja. Maurien perustamassa keskiaikaisessa kaupunginosassa kadut ovat huima labyrintti nousuja, laskuja, portaikkoja ja umpikujalta näyttäviä kulmia, jotka johdattavat taas uusille kujille.

Näkymät San Nicolásin näköalapaikalta Alhambralle ovat huikeat. Auringonlaskun aikaan aukio täyttyy iloisista ihmisistä ja musiikista, kun taas aamun varhaisina tunteina näkymistä saa nauttia lähes itsekseen.

Katujen varsilla myydään basaarityyliin koruja, värikkäitä lamppuja, nahkatuotteita ja mausteita, mutta kukaan ei tyrkytä mitään. Illalla ravintolat täyttyvät, teehuoneissa poltetaan vesipiippuja ja puheensorina valtaa kadut.

Katedraalin kupeesta löytyy toisenlainen Granada

Keskustassa tunnelma on toisenlainen. Ei ihan yhtä kiehtova, mutta silti viehättävä. Joulukuussa kadut täyttyivät shoppailijoista iltamyöhään asti. Päivällä aukioille rakennetut seimet houkuttelivat koululuokkia ja lapsiperheitä, joten meteli aukioilla oli aivan käsittämätön.

Käytännön vinkkejä Granadan ravintoloihin

Granada on tunnettu hyvänä ruokakaupunkina ja erityisesti sen tapaskulttuuria ylistetään laajasti. Mutta tarjontaa vaivaa ikävä, muualtakin tuttu asia: turistien suosimassa kaupungissa on aivan liian monta ravintolaa, joiden hinta-laatu -suhde ei ole todellakaan kohdillaan. Joten ravintolan valintaan kannattaa käyttää hitunen aikaa.

Tutut perusperiaatteet pätevät täälläkin: ei sisäänheittäjiä, ravintola noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, ruoka-annoksista ei ole kuvia ulkopuolella ja ruokalistan olisi hyvä olla suppea ja sesonkia kunnioittava.

Granadassa lounaspaikat aukeavat useimmiten yhdeltä, mutta yleisimmin lounasta syödään kahden ja viiden välillä. Illallista saa kahdeksasta eteenpäin, ja lounaan ja illallisen välillä ravintoloiden keittiöt ovat kiinni.

Barista Durán – täydellinen aamiainen

Aamiaispaikan löytäminen kuulostaa mun mielestä jotenkin aina helpommalta kuin se todellisuudessa on. Varsinkin kun sitä aamiaista haluaisi kahdeksalta aamulla eikä yhdeltätoista. Mutta niin vain löysimme aivan uskomattoman hyvän aamiaispaikan, jossa kahvi on erikseen mainitsemisen arvoista. Ehkä jopa parasta koskaan juomaani.

Ensi kerralla harkitsen myös vahvasti majoittuvani samassa yhteydessä toimivaan hotelliin Shine Albayzíniin, sillä ihastuin myös paikan sijaintiin joen vieressä.

Rosario Varela – ihastuttava viinibaari

Tapaskulttuuri on toinen juttu, jonka kanssa mulla on usein vaikeuksia. Kun ei yhtään tiedä minkä kokoisia annokset ovat, on ihan mahdoton tilata sopivaa määrää. Tällä kertaa määrä jäi auttamatta liian pieneksi, sillä annosten hinnat harhaannuttivat luulemaan niitä isoiksi. Eikä nämä mitään tapaksia edes olleet.

Viinilasillisten kanssa tuodut ilmaiset pikkupurtavat sen sijaan olivat aitoa granadalaista tapaskulttuuria, jossa pöytään tuodaan muutakin kuin suolapähkinöitä ja oliiveja. Kaikesta huolimatta Rosario Varela ihastutti niin mauillaan kuin miljööllään. Tapaksille tosin kannattanee mennä muualle.

Mesón Andaluz – älä vaivaudu

Usein ravintolakokemus on ihan ok, eikä sellaisista paikoista tule mainittua täällä blogissa käytännössä koskaan. Mutta joskus törmää paikkoihin, joihin ei kannattaisi mennä ollenkaan. Ja sellaisesta tekee mieli mainita, jotta muut välttyisivät samalta.

Koska olimme saapuneet Andalusiaan vasta edellisenä päivänä ja lähteneet liikkeelle kukonlaulun aikaan, ruokarytmimme Granadan kanssa ei osunut vielä yhteen. Niinpä päädyimme ihan kamalan nälän saattelemina ensimmäiseen avoinna olevaan paikkaan. Virhehän se oli, jota onneksi pullollinen punaviiniä hieman laimensi. Mutta minun suositukseni on jättää tämä ravintola käymättä kokonaan, parempia löytyy taatusti.

Bussilla Malagasta Granadaan

Granadaan ei ole Suomesta suoraa yhteyttä, joten kaupunkiin mennään joko julkisilla tai omalla autolla. Autoilijoille varoituksen sananen: Granadan vanhakaupunki ja autoilu eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Kysy keneltä tahansa, joka kaupunkiin on autolla joutunut ajamaan.

Tästä syystä me päädyimme valitsemaan bussin Malagasta. Matka-aika on vähän alle kaksi tuntia, ja busseja lähtee pääsääntöisesti parin tunnin välein. Lippuja myydään asemien automaateilla (kun automaatti kysyy postinumeroa, mitkä tahansa numerot kelpaavat), ja hinnat olivat alle 15€/hlö/ suunta.

Liput voi ostaa myös ennakkoon netistä, ja suosittelenkin tätä vaihtoehtoa. Me emme tehneet niin, ja paluumatkaksi aikomaamme bussivuoroon liput oli myyty loppuun ja jouduimme odottamaan seuraavaa vuoroa yli kaksi tuntia. Koska bussiasema sijaitsee useamman kilometrin päässä vanhasta kaupungista, emme jaksaneet enää palata sinne ja notkuimme koko ajan bussiaseman lähistöllä. Seutu ei todellakaan ole kauneinta Granadaa, eikä sen yhteydessä ollut juuri edes ruokapaikkoja. Pari ostaria sieltä sentään löytyi. Matka ihanaan Granadaan olisi kuitenkin ansainnut paremman päätöksen.

Sillä Granada on mielestäni yksi tunnelmallisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Paikka jonne haluan ehdottomasti palata. Tutustua flamencon syntysijoihin Sacromonten luoliin sekä kuljeskella jälleen Albayzínin kujilla. Löytää kaupungin tunnelmallisin bodega ja maistuvimmat churrot. Antautua tunnelmalle, joka vie mukanaan.