Voiko kaupungin ottaa lopulta haltuun käymällä siellä pikaisesti vuosittain ja kokemalla vain yhden nähtävyyden kerrallaan? Slovenian pääkaupungin Ljubljanan kanssa mulle tuntuu käyvän niin. Päädyttiin tällä kertaa Ljubljanaan roadtripillä matkalla Slovenian rannikolta seuraavaan kohteeseemme Blediin. Ajettiin sen kautta, kun muu perhe kannatti ennemmin tätä kuin Brdan viinialuetta. Totta, lapsen kannalta näin oli parempi, ja me taatusti mennään miehen kanssa viinialueelle joku toinen kerta ajan kanssa. Viime vuonna käytiin jo Postojnan tippukiviluolassakin, joten tällä reissulla ei ollut pakottavaa tarvetta sillekään. Nimittäin jos luolissa ei ole ennen käynyt, on visiitti ihan ehdoton.
Ljubljana oli juuri niin viehättävä kuin muistinkin. Siellä tiivistyy kaikki mistä Sloveniassa pidän. Rento tunnelma, ystävälliset ihmiset, kaunis kaupunki ja upeat maisemat. Ei ikinä uskoisi että olimme olleet siellä aikaisemmin vain yhden yön, niin tutulta kaupunki vaikutti. Koska kuitenkin mielessä siinsi jo Bledin postikorttimaisemat, ei kaupungissa ollut tarkoitus viipyä muutamaa tuntia kauempaa. Haluttiin lähinnä käydä linnalla, koska viime vuonna ei sinne ehditty. Meillä näköjään on aina kiire Ljubljanasta jonnekin.
Ennen linnaa suunnattiin toki lounaalle jokivarteen, ja mentiin ekaan, joka tuli kohdalle. Yhtään ei katsottu hintoja, joten vilkaisu listaan yllätti. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ehdottomasti koko reissun arvokkainta. Lounas kolmelta hengeltä kustansi yli 100 euroa. Koska hintataso Sloveniassa yleisesti ottaen on edullisempi kuin esim. Italiassa, tämä oli todellinen poikkeus.
Ljubljanan linna
Mies ehdotti että noustaan linnalle kävellen, ja se kyllä osoittautui ihan hullun hommaksi täydellä vatsalla ja niissä lämpötiloissa. Reitti lähti ihan köysirata-aseman vierestä (kyllä, silläkin olisi päässyt) ja kulki onneksi suurimmalta osin puiden varjossa. Päästiin vihdoin ylös asti, ja marssittiin saman tien lippuluukulle ostamaan sisäänpääsytiketit. Linnassa olisi ollut mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle, mutta me päätettiin haahuilla ominemme. Oppaan johdolla hommasta olisi varmasti saanut vielä enemmän irti, vaikka hyvä visiitti se näinkin oli.
Linnan pihalla ymmärrettiin, että pääsyliput olivatkin lähinnä linnan tiloissa oleviin näyttelyihin. Linnaa ei oltukaan restauroitu menneen ajan kopioksi, vaan enemmänkin näyttely- ja juhlatiloksi. Mä tykkäsin tästä ratkaisusta, ja näyttelyt osoittautuivat oikeasti meitä kaikkia kiinnostaviksi. Ja tottakai lipulla pääsi myös kapuamaan linnan torniin. Tytärtä tosin tämä mun jatkuva tarpeeni päästä mahdollisimman korkealle alkoi jo hitusen kyllästyttää. Mutta vau, mitkä näkymät sieltä taas odottivatkaan. Ja olishan se ollut ihan mameroiden hommaa käyttää sitä kaapelihissiä alaspäinkään, joten valittiin tällä kertaa toinen linnan poluista ja lähdettiin talsimaan takaisin autolle ja suunattiin moottoritietä pitkin kohti seuraavaa kohdettamme Blediä.
22 comments On Ljubljana haltuun nähtävyys kerrallaan
Minunkin mielestäni Slovenian tiet ovat huippukunnossa. Tosin slovenialaiset ystävät aina valittaa teistä ja niiden kunnosta.. En ymmärrä 😀 En ole KOSKAAN syönyt noin kallista lounasta Sloveniassa, herttinen sentään! On kyllä osunut kallis ravintola kohdalleen. Hyvä että pidit linnasta, mä en taas tykkää Ljubljanan linnasta kun ei se tunnu mitenkään autenttiselta vain juuri tuollaiselta näyttelypaikalta 🙂
Kaikki muut ateriat ovat olleet edullisia, tuo hinta tuli ihan puskista. Meillä oli vähän ehkäpä jo linnaähkyä, joten tuo Ljubljanan linna oli mukavasti erilainen.
Mä olen kanssa sellainen, että haluan aina nousta torniin/maailmanpyörään/kukkulalle/linnoitukseen/kattoterassille/you name it. Poikaystäväni nauraa aina, että jos jossain matkakohteessa on torni, niin me varmaan mennään sinne 🙂 Mutta tornien ja muiden korkeiden paikkojen lisäksi ehdottomiin lomasuosikkeihini kuuluvat myös kaapelihissit, eli mä en voi kuin ihmetellä teidän valintaa kävellä ylös. 😉 Tosi kiva postaus!
Semmoinen kutina, että ihastuisin Ljubljanaan ja Sloveniaan! Et ole ainoa joka on tykännyt. Milloinkohan sinnekin ehtisi, Euroopassa on niin paljon nähtävää ja joka vuosi sinne ei ehdi. Itsellä yleensä tulee skipattua nykyään opastetut kierrokset, kivempi haahuilla itse ja ottaa selvää sitten yksityiskohdista sen verran kun kiinnostaa. Vaikka totta on, että enemmän varmasti oppisi oppaan johdolla.
Tippukiviluolat tekivät kyllä vaikutuksen. Tosin junakyyti oli kyllä aika raisua. Hieman jopa pelotti se vauhti.
Muuten kaupungista ei niin kamalasti ole mieleen jäänyt. Tietenkin linnoitus ja muutama hyvä ruokapaikka. Vierailusta on niin monta vuotta, että pitäisi ottaa uusiksi.
Ihanan näköistä! Ja kuulostaa kivalta. Jospa sitä itekki pääsis käymään tuolla jossain vaiheessa! 🙂
Oi, tuonne pitää joskus päästä. Ljubljana oli mulla listalla jo tänä kesänä, mutta mies ei innostunut. Ehkä ensi kesänä lähden sinne yksin tai lasten kanssa. Olipa teillä kallis lounas. Oliko hintansa väärti?
Lounas oli hintansa väärti, yksi parhaista reissussa. Olen onnistunut Sloveniassa saamaan pelkästään hyvää ruokaa. Joskus se maksaa naurettavan vähän, tällä kerralla kävi hieman toisin. Mutta ihan omaa hölmöyttä se oli, kun ei yhtään katsottu hintoja. Ja ehdottomasti suosittelen Ljubljanaa. Tosin kohta senkin kanssa taitaa käydä kuten vaikkapa Dubrovnikin, jossa kuulemma on turistiaikaan nykyään melkoinen tungos.
Näissä maisemissa en vielä ollutkaan, mutta olen kuullut paljon hyvää. Hieno tuo linna. Ja tulihan siinä linnalle kavutessa samalla vähän hyötyliikuntaa, jos muuten tuntui hassulta idealta. 🙂
Hyötyliikunnan kannalta sinne kivuttiinkin, mutta ei ollenkaan huomioitu täyden vatsan aiheuttamaa ähkyä. Linna oli kyllä tosi kiva,joten nousu kannatti jälleen kerran.
Minäkin kävin Ljublanassa viime kesänä, ja ihastui kovasti. Seuraavaksi haaveissa viinitilavierailu Sloveniassa. Kivoja muistoja tuli tästä postauksesta 🙂
Me myös haaveillaan Slovenian viinitiloista. Toivottavasti Me molemmat saadaan pian haaveet toteutumaan.
Me sentään nousimme linnalle jollain hissillä tms. – mutta kuten tekin, tykkäsimme siitä miten se on restauroitu.
Sloveniasta, Ljubljanasta, on meille jäänyt ihan kauniita mielikuvia – tosin poliisi yritti meitä siellä huijata, eli kansa ei ihan täysiä pisteitä ”turistiystävällisyydestä” saanut.
Tuota nähtävyys kerrallaan ovat kolleegani, jotka aikoinaan tekivät suht taajaankin työmatkoja Pekingiin, ovat siellä toteuttaneet. Isossa kaupungissa etenkään ei töiden lomassa paljon per matka ehdi.
Totta, nähtävyys kerrallaan on tullut tutustuttua työmatkoilla moniin paikkoihin. Harvemmin lomalla kuitenkaan.
Me ollaan jouduttu Budapestissa poliisien huijaamaksi, harmi että se on niin yleistä.
Oon kuullunut Sloveniasta ja Ljubljanasta paljon hyvää. Kummasakaan en vielä ole käynyt, mutta kovin kiinnostaisi. Kauniilta näyttää 🙂
Ei ole varmasti jäänyt epäselväksi miten myyty mä olen Slovenialle. Suosittelen lämpimästi käymään joskus.
Mäkin olen ollut Ljubljanassa kerran ja ihan liian lyhyen ajan, yhden yön minäkin nimittäin. Silloin oli kiire Kroatian rannikolle, vaikka kaupunki ihastuttikin. Ja kyllä, ihmiset oli super ystävällisiä, meille oli jopa piikki auki koko illan baarissa, jossa oltiin kuuntelemassa jotain bändiä. 😀 Nuo vuoret houkuttaisi!
Samoin meillä oli viime vuonna kiire Kroatiaan, joten oltiin vain yksi yö. Ja tänä vuonna oli kiire vuoristoon. Joku kerta pitää mennä pelkästään Ljubljanaan!
Nyt jollain tavoin näin jutun, joka sai minut enemmän kiinnostumaan Ljubajanasta. Slovenia kiinnostaa muutenkin, kun olen ymmärtänyt, että siellä on hienoja luontokohteita esim tippukiviluolia.
Tippukiviluola oli todella hieno, käytiin viime vuonna. Slovenia on pieneksi maaksi tosi monipuolinen.
Kivan näköstä!:) ja mukava postaus!:)
Kiva kun tykkäsit.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja