Mäntsälä, paikka jossa hurahdin kotimaan matkailuun

Kaupallinen yhteistyö: Elämyksen TaikaSarvikotaHirvihaaran kartanoPanimo KiiskiSepänmäen käsityömuseo ja Sälinkään kartano

Jos jokin asia on tämän syksyn aikana lyönyt ällikällä, niin se, miten antoisaa on matkustaa kotimaassa. Aikaisemmin en ole osannut ajatella kotimaan kohteita läheskään niiden ansaitsemalla tavalla. Sillä vaikka vuosien varrella on tullut tehtyä Suomessa vaikka mitä, sitä ei ole osannut arvostaa kuten matkailua ulkomailla.

Ja toinen asia mikä on lyönyt ällikällä, on se, että edellä mainittu oivallus on syntynyt kohteissa, jotka ei todellakaan ole mitään tunnettuja matkailutähtiä. Vai oletko kuullut useinkin ylistettävän Tuusulaa, Merikarviaa, Eurajokea tai Kouvolaa mahtavana kotimaan kohteena? Saati sitten Mäntsälää? Juu, en minäkään.

Mutta niin vaan bloggaajaporukan viikonloppumatka Mäntsälään nousi yhdeksi vuoden kohokohdista. Ja kotimaan matkailu on vihdoin löytänyt paikkansa elämässäni. Miten siinä niin kävi?

Pintaa syvemmältä

Mäntsälä on ensinäkemältä ihan tavanomainen suomalainen pikkupaikkakunta. Keskustassa on kirkko, muutama kauppa ja jokunen baari ja mitä näissä nyt yleensä on. Ja mitä vetoa, että täälläkin paikallinen äijäkööri kokoontuu päivittäin huoltoaseman kahvilaan ruotimaan seudun tärkeimmät kuulumiset. Matkailu ja Mäntsälä eivät todellakaan tunnu sopivan samaan lauseeseen, enkä äkkiseltään keksisi yhtään syytä lähteä Mäntsälään.

Mutta Mäntsälä, sepäs onkin paljon muuta kuin ensisilmäys antaa ymmärtää. Se on täynnä kartanoromantiikkaa, luontoelämyksiä, historiaa ja jopa Lapin taikaa.

Elämysten päivä Sarvikodalla

Päivän ensimmäinen elämys koetaan Mustijoella. Ensikertalaisia hieman hirvitti, meitä muita hymyilytti. Sillä me tiesimme miten kivaa puuhaa melonta on. Tällä kertaa suunnattiin joelle Elämyksen Taian inkkarikanooteilla ja minä otin perämiehen paikan. En viitsinyt lisätä Lähtöselvitetty-blogin Katjan jännitystä kertomalla, että olen siinä hommassa ihan surkea. Eräskin veneilykerta aviomiehen kanssa päättyi siihen, että vene pyöri ympyrää pitkin Ahvenanmerta ja mies keräili kalastusvälineitään pitkin paattia.

2019-10-24_10-01-14

2019-10-24_10-01-52

Katjan kanssa homma sujuu onneksi rauhallisemmissa merkeissä ja muutaman kilometrin nautinnollinen lenkki syksyisellä joella on ohitse vähän liiankin nopeasti. Onneksi päivä sen sijaan on vasta alussa, ja monta upeaa elämystä Sarvikodalla vielä edessä.

2019-10-26_01-37-11

2019-10-24_09-54-16

2019-10-24_09-55-17

Melontaretken päätteeksi maistuu nokipannukaffet ja nuotiolla itse paistetut letut. Kodassa tunnelma on kuin Lapissa, ja nuotion loimu vetää puoleensa. Mihinkään ei ole kiire.

Kunnes on seuraavan elämyksen aika.

Eräkokkaajat kilpasilla

Tavoitteena tehdä kolmen ruokalajin illallinen kuudelle hengelle ja aikaa 75 minuuttia. Kauniista esillepanosta ja  itsekerätyistä ruoka-aineista saa lisäpisteitä. Aika alkaa N-Y-T.

Samantien alkoa neuvonpito. Loimulohta ainakin. Mutta mitä alkuruuaksi? Meidän joukkueessa on onneksi Arna. Hän tietää, miten ruokaa tehdään kauniisti. Saana ryntää sienimetsään, Mika naulaa lohen valmiiksi tummuneeseen lautaan. Nuotio hoitaa loput. Heidi vatkaa kananmunat, minä riennän sulattamaan suklaan ja voin. Nuotiolla tietenkin, onhan kyseessä eräkokkisota. Perunoita, bataattia. Lisää sieniä. Selleriä, porkkanaa. Vatkaan kermavaahtoa käsin ja katson kun muu joukkue pilkkoo, paistaa ja maustaa. Jossakin välissä kuksaani kaadetaan skumppaa ja ehdimme Saanan kanssa nostaa maljat. Koppis!

Enää viisi minuuttia ja kaiken on oltava valmista. Vielä viimeiset koivunlehdet koristeeksi ja on aika jättäytyä tuomariston armoille. Ja tämä eräkokkisota on meidän!

2019-10-26_01-36-49

2019-10-24_09-52-41

Saana ja Arna esittelevät voittaja-annostamme.

Käsityöläisoluita maistelemassa

Eikä ilta Sarvikodalla ole vielä ohi. Kiivaan kokkailumme aikana kotaan on tuotu mäntsäläläisen Panimo Kiisken käsityöläisoluet ja maistuva illallinen päätetäänkin rehtiin oluttastingiin. Mä olen perinteisen lagerin ystävä ja kaikenmaailman ipat ja apat jäävät useimmiten juomatta. Tällaisessa tastingissa on parasta, että pääsee testaamaan erilaisia oluita, eikä kaikista todellakaan tarvitse tykätä. Illan maisteluista panimon palkittu tähtituote  ei ole minun makuuni. Sen sijaan vehnäolutta tulen taatusti juomaan myöhemminkin. Ja mikä yllättävintä, etukäteen inhokiksi luulemani savuporter onkin varsin maistuvaa.

2019-10-24_09-49-29

Elämyksen Taika järjestää melontaretkiä ja muita luontoelämyksiä tilauksesta ryhmille sekä kesäisin myös yksityisille. 

Sarvikota tarjoaa upeat puitteet niin yritysten tapahtumiin kuin yksityisiin juhliin. Eräkokkisota on yksi kodalla toteutettavista ohjelmavaihtoehdoista.

Panimo Kiisken käsityöläisoluet valmistetaan Mäntsälässä vanhoja oluenpanoperinteitä kunnioittaen. 

Lisätietoja: Elämyksen Taika, Sarvikota ja
Panimo Kiiski


Hirvihaaran Kartano tuo luksusta arjen keskelle

Enpä muistanut, että Mäntsälästä löytyy tällainen helmi. Mä tykkään majoittua uniikeissa, persoonallisissa kohteissa. Ei sen tarvitse olla luksusta, mutta täytyy tunnustaa, että oli ihana päästä nauttimaan ihan oikeasta kartanotunnelmasta. Poikkeuksellisista olosuhteista johtuen me saimme koko kartanon omaan käyttöömme, ja nautimme olostamme suorastaan ruhtinaallisesti. Majoituimme päärakennuksessa ja vietimme iltaa toisen kerroksen oleskelutiloissa pikkutunneille asti.

2019-10-24_09-56-55

2019-10-26_01-39-01

2019-10-24_09-58-00

2019-10-24_09-57-25

2019-10-24_09-58-31

Hirvihaaran kartano on suosittu kokous- ja juhlapaikka, ja sen vuoksi kartano oli itseasiassa minulle jo ennestään tuttu. Olin jopa yöpynyt siellä vuosia sitten töiden puolesta. Silloinkin iltaa istuttiin pikkutunneille, tosin ulkona kartanon laavulla. Kartano tarjoaa myös todella upeat puitteet perhejuhlille, ja meidän vierailumme aikaan kartanon lasipaviljongissa juhlittiin syntymäpäiviä.

Kartanon kiehtova menneisyys

Alunperin paikallisen tulitikkutehtailijan Herman Hollmbergin kodiksi vuonna 1918 valmistunut kartano on todistanut monenlaista. Kartanossa on punottu juonia Mäntsälän kapinaan ja sotavuosina kartano toimi Punaisen Ristin kenttäsairaalana ja toipilaskotina. Vuoden 1952 olympialaisten vuoksi Helsingin katukuvasta siivottujen laitapuolenkulkijoiden vanhainkodin tarinasta tuli yllättävän pitkä, sillä väliaikaiseksi tarkoitettu Ukko-kodin toiminta jatkui kartanossa lopulta vuoteen 1989 saakka.

Huonokuntoinen, jo purku-uhan alla ollut kartano löysi pelastajansa Arto Hakalan vuonna 1992. Kartano kunnostettiin pieteetillä nykyiseen loistoonsa, enkä osaa sanoin kuvailla miten paljon arvostan ihmisiä, jotka tällaiseen pelastustyöhön ryhtyvät.

2019-10-24_09-48-40

Meijerin uusi elämä

Eivätkä Hakalan pelastustalkoot jääneet vain tähän. Viimeisin kohde, juuri avattu Hotelli Kartanon Meijeri, on valloittanut Mäntsälän keskustassa sijaitsevan vuonna 1905 rakennetun entisen meijerirakennuksen toisen kerroksen. Koko rakennus on läpikäynyt vuoden 2019 aikana perusteellisen remontin ja hotelli vaikutta erittäin viihtyisältä. Kurkimme ovista sisään ja valitsemme omat suosikkihuoneemme. Varsinkin siinä vaiheessa talo tulee heräämään eloon, kun rakennuksen muut tilat ja pihapiiriin rakennettava uusi elokuvateatteri saadaan toimintaan.

2019-10-24_09-59-11

Kartanon ja Meijerin majoituspalvelut ovat käytettävissä ympäri vuoden. Lisätietoja ja varaukset Hirvihaaran Kartano ja Kartanon Meijeri


Historian havinaa, kartanotunnelmaa ja käsitöitä

Tunnustan, toisen blogipäivän käsityöpainotteinen ohjelma ei kuulostanut etukäteen kovinkaan kiinnostavalta. Vaikka olen kohtuullisen innokas kutoja, ei päivä käsitöiden parissa tuntunut parhaalta tavalta viettää sunnuntaita. Ja kuinka väärässä taas olinkaan.

Sepänmäen käsityömuseo

Tämä upea ulkoilmamuseo osoittautui juuri sellaiseksi kohteeksi, jollaiset mua maailmallakin kiinnostaa. Tykkään kierrellä historiallisissa paikoissa, ja erityisen paljon pidän museoista, joissa historiaa ei ole säilötty vitriineihin, vaan asiat ovat saaneet jäädä alkuperäisille paikoilleen. Ja sitä aitoutta Sepänmäki tarjoilee yllin kyllin. Miksi en ollut kuullut tästä paikasta aikaisemmin?

2019-10-24_09-48-10

2019-10-24_09-47-26

2019-10-24_09-47-06

2019-10-24_09-46-41

Sepänmäki on vanha käsityöläisalue, jossa vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Useimmat pihapiirin rakennukset ovat alkuperäisellä paikallaan. Myös mökkien nimet ovat alkuperäisiä. Pihapiirissä pääsee kiertelemään omaan tahtiin ja lähes joka tupaan pääsee sisään.

Me päätimme museokierroksen Koskelan kahvitupaan, jossa pääsimme itse testaamaan kädentaitojamme. Lapsuudesta tutun ystävyysrannekeen teko hiipii hetken haparoinnin jälkeen taas kirkkaana mieleen, sen verran niitä tuli aikoinaan tehtyä. Ja viimeistään kahvilan sekamehu kuljettaa minut vauhdilla 80-luvun muistoihin.

2019-10-24_09-46-08

Museo on avoinna kesällä ke-su 11-17. Lisätietoja Sepänmäen museo

Sälinkään kartano

Museolta siirrymme blogipäivien viimeiseen etappiin, Sälinkään kartanoon. Mäntsälä on kartanopitäjä, mutta suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa. Sälinkään kartanoa sen sijaan ylläpitää Sälinkään kartanoseura ja kartano toimii sekä juhlapaikkana että erilaisten yleisötilaisuuksien ja tapahtumien näyttämönä. Seuraavaksi kartanolla tarjoillaan isänpäivälounasta ja joulukuussa kokoonnutaan joulumyyjäisiin.

Sälinkään kartanon historia ulottuu 1800-luvun alkuun, jolloin Linnaisten kartanon omistaja osti koko Sälinkään kylän ja hän perusti Sälinkäälle sivukartanon. Nykyinen päärakennus on 1830-luvulta. Torpparivuosien jälkeen kartanossa toimi lastenkoti. Vuodesta 1978 saakka kartano on ollut kyläläisten perustaman kartanoseuran hallinnassa.

2019-10-24_09-41-08

2019-10-24_09-44-08

2019-10-24_09-45-34

Me nautimme kartanon maistuvasta brunssista ja testasimme jälleen kädentaitojamme. Floristin johdolla koristelemne museolla tehdyt rannekkeet kukilla ja muilla luonnonantimilla. Ei ollut ihan mun juttu, mutta sinnikkäästi sata kertaa yrittäen sain sentään langan neulansilmään. Ei kyllä uskoisi, että olen askarrellut ennenkin.

Lisätietoja Sälinkään Kartano

2019-10-24_09-43-38

*Blogipäivät Mäntsälässä järjestettiin kaupallisessa yhteistyössä, toteuttajana Elämyksen Taika. Päivien ohjelmaan sisältyi retket, opastukset, majoitukset ja ruokailut. 

Kiitos kaikille mukana olleille tahoille, teitte tästä retkestä ikimuistoisen! Erityisen suuri kiitos järjestelyistä Julialle, joka ei pelästynyt hölmöjä juttujamme Tuusulassa, vaan suorastaan innostui niistä ja kutsui meidät tälle seikkailulle.

Ja seura, se oli jälleen erinomaista.
Cocoa etsimässäLive now – dream laterLähtöselvitettyLähtöporttiMaailman äärelläMaa QuzuuSuunnatonTasty Travelissimo ja Unelmatrippi

Ja jos kiinnostuit mitä tekemistä löytyy  kotimaan muilta pikkupaikkakunnilta, niin kurkkaa aiemmat juttuni:

Ja vielä pari muuta vinkkiä kartanomajoitukseen kotimaassa:

Kotimaan matkailu, se on vihdoin löytänyt paikkansa mun sydämessä. Eikä siihen tarvittu kuin muutama kartano, kymmeniä luontoretkiä ja mahtavaa seuraa!

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer