Matkavuosi 2020 aakkosina

Niin vain vuosi 2020 on ohi ja on aika tehdä katsaus tähän erikoiseen aikaan. Alkuvuodesta elo oli vielä huoletonta, vaikka ensimmäiset merkit koronasta olivat jo ilmoilla. Tammikuun lopussa työreissulla Ruotsissa nimi Wuhan oli kaikkien huulilla ja helmikuussa Düsseldorfissa messuilla kiinalaisten poissaolo teki tuntuvan loven kävijämääriin. En silti edes silloin maaliskuussa, kun suljin Berliinissä messuhallin oven juuri ennen aukeamistaan peruutettujen valtavien matkailualan messujen jäljiltä, olisi uskonut, mitä edessä on.

Töiden loputtua kuin seinään oli kerrankin aikaa parin viime vuoden aikana heränneelle retkeilykipinälle. Niinpä viime vuonna tuli kuljettua satoja kilometrejä patikkapolkuja ja yövyttyä ulkona yli kolmen viikon verran. Kävin vuoden aikana 13 kansallispuistossa ja keittelin trangialla kymmeniä retkieväitä. Kotimaa on tullut näinä kuukausina uudella tavalla tutuksi, ja Lapissa kävin kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Tottakai tämäkin meni överiksi, ja Lappi-kertoja kertyi lopulta kolme.

Ulkomaillekin uskaltauduin vielä useampaan otteeseen. Heinäkuussa vietettiin ystävien kanssa ihana viikonloppu Haapsalussa, elokuussa kävin fiilistelemässä Tallinnan vanhan kaupungin kujilla ja syyskuussa pressimatkalla tutustuttiin Tallinnan seudun luontoon ja käytiin Pranglin saarella. Vuoden kohokohdaksi nousi kuitenkin reissu Norjaan. Aivan liian lyhyessä ajassa kiersin Lofootteja, Senjaa ja Lyngeniä, mutta nytpä tiedän paremmin mihin seuraavaksi Pohjois-Norjassa keskityn.

Kotimaasta löytyi vuoden mittaan hienoja matkailukohteita, kunhan ensin opetteli löytämään niitä. Porvoossa ihanan vanhankaupungin lisäksi retkeiltiin rantakallioilta, halailtiin aaseja ja syötiin hyvin. Kuopio osoittautui vallan mainioksi matkakohteeksi, ja kesäisistä pikkukaupungista ja kylistä löytyi vaikka mitä nähtävää. Saariston Rengastien parhaat palat löytyivät poikkeamalla päätieltä. Marraskuussa uskaltauduttiin vuoden mittaan luottoretkeilyseuraksi vakiintuneiden Katjan ja Outin kanssa lentokoneeseen, kun tehtiin täsmäisku Pilvin luokse Lappiin. Ja onnistuttiin päätymään Ylläkselle koko syksyn huonoimpien ilmojen aikaan. Sehän ei meitä haitannut ja viikonlopusta jäi taas huikeita muistoja.

Matkavuosi 2020 oli siis kaikesta huolimatta täynnä mahtavia hetkiä ja tässä osa niistä aakkosten muodossa.

A = Automatkailu

Viime vuonna tuli automatkailtua enemmän kuin koskaan. Vapaa-aikaa on koronasta johtuen ollut paljon, ja lähes joka viikko tuli suhattua johonkin suuntaan. Tein vuoden aikana yksin myös neljä pidempää automatkaa, joista viimeisimmällä onnistuin saamaan autoon melkoisen homeongelman. Märät retkikamat ja vuotava vesikanisteri saivat parissa viikossa aikaiseksi aika pahaa jälkeä.

• Saariston rengastien parhaat palat löytää hitaasti nautiskellen
• Kesäreissu keskellä Suomea
• Autolla Norjaan – Lofootit, Senja ja Lyngenfjord
• Ruskaretki itäisen Suomen kansallispuistoihin

B = Bomba

Syksyn ruskareissun viimeiseksi yöksi siirryin sisätiloihin Nurmeksen Bombaan. Ja yllätyin positiivisesti, sillä kylpylä oli todella kiva ja ruoka hotellin ravintolassa poikkeuksellisen hyvää. Vaatimattomampi majoitus Karjalaiskylän puolella oli mulle varsin passeli, sillä en jostain syystä oikein viihdy hotellihuoneissa. En vaikka ne olisi kuinka upeasti laitettuja. Mua puhuttelee enemmän tietty kotikutoisuus ja persoonallisuus. Varsinkin jos yöpymisen saa alle satasella.

• Kotimaan matkailu – missä yöpyy satasella Suomessa?

C = Camping

Ennen viime vuotta en ollut koskaan majoittunut leirintäalueella. Enkä nukkunut teltassa. Riippumatossa olin ollut yhden yön, samoin laavussa. Joten näistä lähtökohdista oli hyvä lähteä retkimeiningillä ensin saaristoon ja sitten Norjaan. Ja syksyllä ruskareissulle itäiseen Suomeen. Tietenkin yksin. Ja kuka nyt ennen ekaa reissua telttaa viitsisi koekasata. Nyt on yövytty niin leirintäalueilla, retkeilyalueilla kuin hiekkarannoilla ja homma alkaa saada erittäin vakavan hurahtamisen piirteitä.

• Telttailu Pohjois-Norjassa – vinkit Lofooteille, Senjalle ja Lyngeniin

D = Diksand Pentala

Lähiretkillekin on ollut aikaa. Pääkaupunkiseudulla on mahtava saaristo, mutta kun Helsingin reittiliikenteellä tavoitettavissa olevat saaret ovat jo melko tuttuja, suuntasin kesällä katseeni kohti Espoota. Kauniina kesäpäivänä lounas maistui Pentalan museosaaren Diksandin rannalla erityisen hyvältä.

• Pentala, museosaari Espoon Suvisaaristossa

E = Emäsalo

Mä en ole ainut riippumattoretkeilyyn hurahtanut, joten kun Outi hankki riippumaton, lähdettiin heti yön yli retkelle Varlaxuddeniin Porvoon Emäsaloon. Upeat kalliot, lämmin kesäyö, retkiruokaa trangialla ja kuksassa skumppaa. Ihan täydellinen lomapäivä saaristossa.

F = Fagervik

Uudenmaan ruukkikylät Fiskars, Strömfors ja Billnäs ovat hienoja, mutta kannattaa pistäytyä myös vähemmän tunnetussa Fagervikin ruukkikylässä. Mikä ihana miljöö. Ja kyllä sinne kannattaa ajella jo pelkästään kylän läpi mutkittelevan museotienkin vuoksi. Samaan päiväretkeen on helppo yhdistää käynti Raaseporin linnassa tai patikointi Bjursin ulkoilualueella, johon lossimatka lisää seikkailun makua.

• Bjursin ulkoilualue, Inkoo: eksymisiä ja seikkailun makua
• Raaseporin linnanrauniot ja patikointia Peikkometsässä

G = Gryllefjord

Reissuun osuu toisinaan vähemmän onnistuneita päiviä. Yhtenä sellaisena etenin Norjassa saarelta toiselle, kunnes vihdoin saavuin lautalla Senjalle. Vain todetakseni, että saaren kaikki leirintäalueet ovat täynnä ja suihkuun olisi pakko päästä. Pakenin siis mantereen puolelle hotelliin. Seuraavana päivänä palasin Senjalle ja yöksi leiriydyin Gryllefjordin lähistölle todistamaan reissun kauneinta auringonlaskua.

H = Hiidenportin kansallispuisto

Viime vuoteen kuului kansallispuistot. Hiidenporttiin uskaltauduin ensimmäistä kertaa yön yli patikkaretkelle ihan yksin. Rinkan painoa ei tullut optimoitua, eikä reitti siellä rotkon reunamilla ollut se helpoin. Ja aika pian selvisi ettei kännykällä olisi käyttöä – kenttää ei kertakaikkiaan ollut ollenkaan. Mutta retkestä tuli mitä parhain. Ja mikä onnistumisen ilo, kun olin uskaltanut ja selvinnyt, paremmin kuin hyvin.

I = Iin hamina

Pitkien ajomatkojen lomaan on hyvä ripotella erilaisia taukopaikkoja. Iin hamina on vanha puutalokaupunginosa, jonka kaduilla oli kiva jaloitella matkalla pohjoiseen. Suomessa on paljon tällaisia vanhoja puutalokaupunkeja, ja syksyllä ehdin käydä myös tutkimassa miltä näyttävät Puu-Nurmes ja Puu-Juuka. Eiväthän nämä nyt mitään Rauman, Porvoon tai Tammisaaren veroisia ole, mutta kyllä niissä silti kannatti käydä. En mä silti ehkä varta vasten lähisi tuonne ajamaan.

J = Jeremiaan luolat

On hienoa löytää kohteita, jotka todella yllättävät. En osannut ollenkaan varautua Kustavin Jeremiaan luolien vaikuttavuuteen, ja olinkin todella iloinen että poikkesin Saariston rengastieltä sinne. Ihan mahtava paikka. Alue oli iso ja luolia olisi ollut vaikka kuinka paljon. Mä tyydyin vain kurkkimaan kivien raoista ja ihailemaan luolaston yläpuoliselta kalliolta avautuvia maisemia.

K = Kuopio

Tyttären toiveesta kesäretken kohteeksi valikoitui Kuopio. Aikaisemmin olin käynyt kaupungissa vain työasioissa, mutta lomakohteena Kuopio yllätti täysin. Nyt kävimme ne perinteisimmät kohteet: kalakeitolla Puijon Tornissa, lasillisella Kuopion torilla, ostoksilla Kauppahallissa ja kahvilla kissakahvilassa. Aivan ihastuttava kaupunki, jonne tulen varmuudella palaamaan toisenkin kerran.

L = Lehmonkärki*

Kevään ensimmäinen viikonloppuretki piti tapahtua meloen ja telttaillen. Sääennusteet saivat ymmärtämään, että on viisainta hankkiutua sisätiloihin. Niinpä suuntasimme ystävieni kanssa viikonlopuksi Päijänteen kansallispuistoon Lehmonkärjen vuokramökille. Porealtaan lämmössä oli ihana sulattaa veneretken ja päiväpatikoinnin aikana vesisateessa kohmettuneet varpaat ja mökin keittiössä kokkailimme itsemme niin Italiaan kuin Espanjaan.

• Mökkeilyä ja retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa (yhteistyö Lehmonkärjen kanssa)

M = Moselin laakso

Helmikuussa työreissun lomassa oli päivä aikaa, jolloin ehdin ajella vuokra-autolla pitkään haaveissa siintäneelle Moselille. Jokilaakson pikkukylistä Bernkastel-Kues nousi suosikiksi, mutta näille viiniköynnösten peittämille kukkuloille on pakko palata uudelleen. Olen todella iloinen, että ehdin nähdä seudusta edes tämän lyhyen talvisen vilauksen.

• Moselin laakson kylät ja linnat hurmaavat talvellakin

N = Nikolaiviertel

Maaliskuun alussa työreissulla Berliinissä tuli tieto että messut peruutetaan kesken rakentamisen. Lentoliput oli ostettu ja majoituksessa ei ollut peruutusehtoa, joten piti keksiä töiden sijaan muuta tekemistä. Niinpä vietin täydellisen päivän haahuillen ympäri Berliiniä ja löysin ihanan Nikolaiviertelin korttelin. Ei sitä silloin osannut ajatella että koko vuodesta tulisi samanlainen: yhtä haahuilua töiden sijaan. Olin vuodesta 4kk lomautettuna ja pidin syksyn aikana 2kk edestä rästiin kertyneitä lomia ja ylitöitä pois.

• Täydellinen päivä Berliinissä

O = Orinoron rotko

Kesän lomareissun kohokohta löytyi tälläkin kertaa luonnosta. Leppävirralla sijaitsevaa Orinoron rotkoa ei turhaan kutsuta yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä. Kerrassaan upea paikka. Orinoron pituus on noin 200 m ja syvyys suurimmillaan lähes 20 m. Jonkin matkan päässä rotkolta Orkosen rannalta löytyy kyläyhdistyksen ylläpitämä kota ja nuotiopaikka. Taukopaikan laiturilta voisi myös pulahtaa järveen.

P = Prangli

Syyskuussa uskaltauduin vielä rajoitusten puitteissa pressimatkalle Viroon. Ensimmäisenä päivänä Tallinnan luontokohteet peittyivät jatkuvaan vesisateeseen, mutta toisena päivänä retki Pranglin saarelle tehtiin upeassa auringonpaisteessa. Kierros mahtavien hiekkarantojen saareen tehtiin kuorma-auton lavalla istuen. Välillä reitti kulki matalia merenlahtia pitkin seuraavaan niemeen ja toisinaan piti laskeutua reippaasti suojaan tien päälle ulottuvien oksien tieltä. Tämä retkikohde jäi kutkuttamaan mieltä.

Q = Quilt

Vuoden aikana olen siis hurahtanut retkeilyyn ja ennen kaikkea riippumattoiluun. Myös termit ovat tulleet matkan varrella tutuiksi. Maton lisäksi tarvitaan puunhalaajat, whoopie slingsit, harjanarut, tarpit ja vaikka mitä. Viimeisin hankkimani varuste, riipparin aluspeite, underquilt, pääsi heti tositoimiin Nuuksion reunamilla Kattilajärven telttailualueella. Joulukuu on ihan mainio retkeilyaika, kuten Outin kanssa todettiin. Tälle vuodelle tavoitteena onkin nukkua edes yksi yö hyvin riippumatossa. Vielä se ei ole onnistunut, ja tuo joulukuinen yö se ei ainakaan ollut, onnistuin nimittäin jopa putoamaan riipparista kerran. Jalat riippumatossa ja puoli vartaloa märällä mättäällä saa ihmisen miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Ei ole, mutta tunnehan se on joka ratkaisee.

R = Rottenvikvatnet

Tämä Lyngenin satumaisen kaunis turkoosi jäätikköjärvi oli täydellinen päiväretkikohde sesonkiaikaan Pohjois-Norjassa. Sai olla harvinaisen rauhassa, kunhan jaksoi ensin kivuta muutaman kilometrin järkyttävää ylämäkeä. Matkan varrella maisemat onneksi antoivat lukuisia syitä pysähdellä ja antaa hengityksen tasaantua. Lisäksi lähistöltä löytyvä Rottenvikfossen vesiputous kruunasi retken.

• Rottenvikvatnet – Lyngenin tuntematon turkoosi järvi

S = Seili

Seilin saari oli ainut ennakkoon päättämäni kohde Saariston Rengastiellä. Ja jäin sinne oikein yöksi. Se yllätti, että saarella oli vanhojen sairaalakäytössä olleiden rakennusten lisäksi paljon myös yksityisiä mökkejä. Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

T = Tukkilan tila

Marraskuun ankeutta on mahtava piristää yllättävillä viikonloppuretkillä. Seitsemän matkabloggaajan voimin suunnattiin tällä kertaa Tukkilan tilalle Porvooseen. Aasivaelluksesta en odottanut savusaunan veroista elämystä, mutta niin vain nämä upeat eläintyypit onnistuivat valloittamaan myös mut puolelleen.

• Aasiretki ja savusaunomista Tukkilan tilalla Porvoossa

U = Uusikaupunki

Vuosien takainen hämärä muistikuva Bonk-museosta houkutteli mut pikavisiitille Uuteenkaupunkiin. Kyllä kannatti, sillä tämä veroista museokokemusta en ollut aikoihin saanut. Eikä Uusikaupunki näyttänyt muutenkaan ollenkaan hullummalta kesäkohteelta.

V = Viro

Viro on ollut jo vuosia yksi mun suosikkimaista. Mitä enemmän olen maata kiertänyt, sitä ihastuneenpi olen. Viime vuoteen mahtui lopulta kolme reissua Viroon. Heinäkuinen Haapsalu oli ihanan rauhallinen ja sen Piispanlinna mahdottoman komea. Katin ja Rosan kanssa aika kului kuin siivillä pikkukaupungin katuja kuljeskelen ja ravintoloista nauttien. Ja ehdittiinpä me samalla reissulla myös Tallinnan Fotografiskaan.

W = Wanhan navetan kahvila Strömfors

Ruotsinpyhtäältä löytyy Uudenmaan ehdottomasti paras patikkapolku, Kukuljärven vaellusreitti. Ja samassa yhteydessä voi tutustua kauniiseen Strömforsin ruukkikylään ja ihastua vaikkapa Wanhan navettakahvilan leivoksiin. Ens kerralla mä haluan jäädä yöksi.

• Ruotsinpyhtään helmet Strömforsin ruukki ja Kukuljärven vaellusreitti

X = Missä nukun ensi yön

Olen vasta viime vuosina alkanut matkustaa myös niin, että en ole tehnyt majoitusvarauksia ennakkoon. Aikaisemmin se oli täysin poissuljettua, koska tuollainen epätietoisuus ahdisti liikaa. Nykyään yksin reissatessani se alkaa olemaan jo enemmän tapa kuin poikkeus. Viime vuonna kaikki kolme pidempää retkeäni olikin täynnä tätä sattumanvaraisuutta. Yöpaikka löytyi välillä hotellista, joskus taas levitin telttani reitin varrelta löytyneelle hiekkarannalle ja joskus uskaltauduin kokeilemaan puskissa nukkumista myös riippumatolla. Perhematkoilla en ole vielä uskaltautunut tällaista epämääräisyyttä kokeilla, mutta kenties jo tänä vuonna.

Y = Yksin matkailu

Viime vuonna matkustin erittäin paljon yksin, sillä perhelomiin ei ollut Iiron töiden vuoksi mahdollisuutta. Ja mulla taas aikaa oli ihan liikaakin. Onneksi määrätietoisen opettelun myötä olin jo aiemmin alkanut nauttia yksin reissaamisesta. Kun on liikkeellä yksin, matkailu on erilaista. Tulee juteltua enemmän vieraiden ihmisten kanssa ja tehtyä asioita vähemmällä suunnittelulla. Joskus se tarkoittaa, ettei saa tehdyksi sellaisia asioita, joita haluaisi, koska kukaan ei ole kannustamassa. Toisinaan se tarkoittaa, että tekee taas huomattavasti enemmän kuin seurassa.

Z = Zonin #skumppaakuksasta

Aika usein retkieväiden lisäksi patikkapolulle pakataan mukaan skumppaa ja kuksa. Silloin instaan ilmestyy kuva hästäkillä #skumppaakuksasta. Joulukuun retkellä osallistuttiin jopa viinitastingiin metsästä käsin. Ei asioiden tarvi olla niin vakavia. Ja skumppa voi kuulua muuallekin kuin kesäiltoihin.

Å = Å i Lofoten

Onni on vuosi, jolloin reissut vie ruotsalaisen oon kyliin. Tällä kertaa kohde löytyi Lofooteilla kulkevan tien päätepisteestä Norjasta. Lofooteilla oli kaunista ja kylät suloisia, ja aurinkoiset yöt upeita.

Ä = Äkäslompolo

Kaksi kertaa vuoden aikana Äkäslompolossa, vaikka mä en erityisemmin välitä Lapista. Mutta joskus ystävyys saa ihmeellisiin tekoihin. Kuten matkustamaan keskellä ankeaa marraskuuta Lappiin toteamaan, että siellä ei ole edes lunta. Mutta pitkä viikonloppu Pallaksen ja Ylläksen tuntureilla oli jälleen huikea. Aivan kuin oli se kesäyön patikkaretki Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Ö = Ölökyn ylitys

Siitä asti kun olen tiennyt Hossan olevan olemassa, olen halunnut sinne. Eli siis muutaman vuoden. Kun viime syksynä oli mahdollisuus lähteä ruskaretkelle, yksi ehdoton käyntikohde oli Hossan Julma Ölkky. Kävin ensin tutustumassa rotkoon opastetulla veneretkellä, ja voin vain kuvitella miten upeaa siellä olisi ollut meloen. Patikkamatkaksi valitsin tällä kertaa sen lyhyemmän, mutta kyllä vaan Ölökyn ylitys riippusiltaa pitkin oli mieliinpainuva kokemus.

---

Tällainen oli mun matkavuosi 2020. Vaikka kävin ulkomailla loppujen lopuksi aika monta kertaa, niin reissukaipuu on jo kova. Toivottavasti tänä vuonna päästään patikkapolkujen lisäksi vähän jo muuallekin.

Tuleville matkoille ja retkille pääset mukaan myös Instagramissa ja Facebookissa.