Ihmisen tiedetään maalanneen kalliomaalauksia jo kymmeniä tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Euroopassa kivikautisten luolien seinissä näkyvistä piirroksista vanhimmat on pystytty ajoittamaan yli 40 000 vuotta vanhoiksi ja Suomestakin löytyy noin 5 500 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Ihan tajutonta.
Eniten luolamaalauksia on tehty Espanjassa ja Ranskassa. Pyreneiden vuoristossa Ranskan puolella sijaitseva Niaux on yksi harvoista paikoista, jossa maalauksia pääsee katsomaan omin silmin. Suurin osa vastaavista luolista on nimittäin suljettu yleisöltä, jotta maalaukset säilyisivät myös jälkipolvillemme. Mä kävin katsomassa näitä Grotte de Niauxin noin 14 000 vuotta vanhoja taideteoksia viime keväänä.
Grotte de Niaux
Luolalle johtava tie mutkittelee upeissa vuoristomaisemissa ylemmäs ja ylemmäs vuoren rinnettä. Ainakin sesongin ulkopuolella auton saa ajettua luolan nykyiselle sisäänkäynnille asti. Saavun perille aivan liian aikaisin, ja ehdin tutkia luolia esittelevän ranskankielisen näyttelyn ja tuijotella luolalta avautuvaa maisemaa aika pitkään.
Päivän ainoaan englanninkieliseen ryhmään kuuluu minun lisäkseni nuorempi norjalainen pari sekä kaksi eläkkeellä olevaa brittipariskuntaa, jotka kiertävät Eurooppaa asuntoautollaan. Saamme kaikki käteemme painavat lamput, ja vihdoin astumme sisään.
Kierros vie tuhansien vuosien taakse
Luolan ensimmäinen osa on avara ja sileäseinäinen. Hetken kuluttua matka jatkuu läpi kapeiden ja aika hankalakulkuisten kiviröykkiöiden, ja välillä saa ihan tosissaan tehdä töitä, että pysyy pystyssä liukkailla kivillä väistellessään vesilammikoita ja varoessaan lyömästä päätään kattoon. Seurueen heikkojalkaisimmalla on totiset paikat, sillä mikään helppo reitti tämä ei ole.
Seiniin on matkan varrelle maalattu satojen vuosien varrella luolassa käyneiden nimiä, ja niiden perusteella tiedetään, että luola on ollut jo 1600-luvulla matkailukohde. Silloiset kävijät eivät tosin tienneet kuinka vanhaa historiaa luola pitää sisällään. Maalausten todellinen ikä alkoi selvitä vasta 1900-luvun alkupuolella, kun ymmärrys maapallon todellisesta iästä lisääntyi.
Hämmästelemme hetken seiniltä löytyviä paleoliittiselta kaudelta peräisin olevia pisteitä, viivoja ja muita symboleja, joiden merkitystä ei vielä tunneta. Kuljemme yhä syvemmälle luolaan, kunnes pysähdymme ja opas pyytää sammuttamaan lamppumme. Tulee hyvin pimeää. Se totaalinen valottomuus on jotain, mitä kaupunkilaisen on nykypäivänä vaikea edes kuvitella. Pimeys jotenkin imaisee sisäänsä ja avaa muut aistit terävämmäksi.
Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen opas sytyttää lamppunsa, ja näemme luolan seinille tuhansia vuosia sitten piirretyt eläinhahmot yhä uskomattoman selkeinä. Seinät ovat täynnä biisoneita, villihevosia ja löytyy sieltä muutama kauriskin. Teoksissa on hienosti hyödynnetty kallion muotoja, ja yksi kuva on maalattu niin, että valon ja varjon vaihtelu näyttää eläimen katseen kääntyvän aina katsojansa suuntaan. Voi vain kuvitella, miten eläväksi aito tuli on kuvan saanut, kun taskulampun valokiilakin tuo katseen näkyville. Lisäksi luolassa on aivan huima akustiikka.
Piirrokset ovat jääkauden loppuvaiheessa alueella eläneiden kivikauden ihmisten ns. Madeleinen kulttuuriin aikaansaannoksia. Maalauksien uskotaan liittyneen metsästyksen onnistumisen takaamiseen liittyviin rituaaleihin, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole.
Yleisölle avoin reitti kattaa pienen osan luolastosta, ja siihen pääsee tutustumaan vain oppaan johdolla. Kierrokselle ostetaan lippu etukäteen turistitoimiston sivuilta. Luola on avoinna ympäri vuoden, mutta englanninkielistä kierrosta järjestetään vain kesäkaudella.
6 comments On Niauxin luolamaalaukset henkivät tuhansien vuosien historiaa
Tuo kuulostaa kyllä ihan mun paikalta: minä innostun aina kaikenlaisista ikiaikaisista jutuista, joille muut vain pyörittelevät päätään. Suomessa olen bongaillut kalliomaalauksia erityisesti Hossan kansallispuistossa ja Verlassa. Jostain syystä niitä on kiehtovaa tutkia kerta toisensa jälkeen, vaikka eiväthän ne siinä välissä muutu. Voi kun olisit käynyt Etelä-Ranskan sijaan Pohjois-Ranskassa, niin olisin napsinut sun vinkit heti käyttöön meidän tulevaa reissua varten.
Pohjois-Ranska on jäänyt toistaiseksi ihan vieraaksi, ja yllättävän vähän mulla on sinne edes haluan käydä -paikkoja merkittynä. Taitaa eteläiset seudut olla enemmän mun mieleen.
Verlan kalliomaalauksia minäkin olen ihaillut, mutta Hossassa en ole vielä käynyt. Suomessa ja kaikkialla, missä maalaukset ovat ulkona, ne eivät ole tietenkään yhtä hyvin säilyneitä kuin näissä luolissa.
On kyllä jotenkin ihan käsittämätöntä, että noin vanhoista ajoista on jäljellä maalauksia. Mutta en usko, että maalauksien vaikuttavuutta ymmärtää mitenkään muuten, kuin kipuamalla itse paikan päälle.
.
Ja sama homma, minulle tuli myös heti Luolakarhun Klaanit mieleen.
Totta, että tällaiset on itse nähtävä. Kun törmäsin ekan kerran tuohon luolaan, tiesin heti että haluan joskus käydä siellä itse. Olin tosi tyytyväinen, kun se osui niin näppärästi kevään roadtripin varrelle.
Kiitos vinkistä Ranskaan. Tuollaiseen paikkaan olisi ehdottomasti päästävä. Oletko lukenut kirjaa Luolakarhujen klaani. Kirjahan pyörii juuri noissa paikoissa mutta on mielikuvituksen tuote. Meillä kun ei ole juurikaan tietoa, mitä elämä on silloin ollut.
Luin tästä itse alunperin Ansku BCN-blogista. Siellä on paljon hyviä vinkkejä näille seuduille
https://www.anskubcn.com
Luolakarhun klaani -kirjat on tuttuja, ja ne kieltämättä tuli useamman kerran tuolla mieleen.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja