Omalla autolla Euroopaan – viiden viikon reitti ja kohteet

Kevään kalenterissa oli tyhjää useamman viikon verran, ja sain aivan erinomaisen idean. Minä lähtisin kuudeksi viikoksi omalla autolla Eurooppaan! Aika pian reissusuunnitelma olikin täsmentynyt ja reitti piirtynyt ainakin osapuilleen kartalle. Matkakohteet valikoituivat lopulta ennalta tuttujen maiden eli Saksan, Itävallan, Slovenian ja Italian teiltä, ja ilokseni onnistuin houkuttelemään kaksi ystävääni sekä aviomieheni reissuseuraksi eri etapeille. Reittivalinnoissa suurena apuna mulla oli aikoinaan Matkamessuilta hankittu Euroopan kauneimmat viinireitit -kirja, jonka reiteistä tuli aika montaa ajeltua tällä reissulla.

Matka oli kertakaikkiaan upea. Kiertelin pikkukylissä, linnoissa, viinitiloilla, vuoristomaisemissa, vesiputouksilla ja muutamassa hieman isommassakin kaupungissa. Ajelin loputtomiin jatkuvien peltojen läpi kulkevia pikkuteitä, viiniköynnösten keskellä kiemurtelevia mutkateitä ja vuoristoseutujen kuoppaisia hiekkateitä. Välttelin tuttuun tapaan mahdollisimman paljon moottoriteitä. Muutama paikka oli tuttu jo aiemmilta reissuilta, mutta suurimmaksi osaksi tutustuin ihan uusiin seutuihin.

Sesongin ulkopuolella

Matkustin jälleen sesongin ulkopuolella, mutta se oli erilaista kuin aikaisemmin. Parasta oli tälläkin kertaa, kun tavallisesti ihmisjoukkojen valtaamat paikat sai kokea lähes yksin, mutta samalla se tarkoitti poikkeuksellisen monia kiinni olevia ravintoloita, suljettuja liiketiloja ja tietynlaista tyhjyyden tunnetta. Ennen koronaa en ole kokenut vastaavaa, vaan hiljaisuudesssa on tuntunut sellainen kutkuttava tulevan kauden odotus. Nyt jäi olo, että läheskään kaikki paikat eivät ole avaamassa oviaan, vaan pysyvät suljettuina. Toisaalta olin liikkeellä muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin aiemmilla roadtripeilläni, joten toivottavasti kesä on tuonut asiakkaat takaisin ja elämä palannut tyhjyyttään kaikuville kaduille.

Ei sitä ihan kommelluksitta selvitty, sillä reissu sai erikoisen päätöksen auton hajotessa eteläisen Saksan alppimaisemiin. Kuudetta reissuviikkoa ei näin ollen tullut. Auto haettiin lopulta kesäkuussa takaisin kotiin, mutta kirjoittelen siitä reissusta sitten erikseen. Kaikenlaista sitä voikin sattua. Mutta palataanpa nyt niihin matkan tunnelmiin, ja unohdetaan hetkeksi Suzukin surkea tilanne.

Ensimmäinen viikko Saksan pikkukaupunkeihin tutustuen

*Laivamatka Saksaan toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finnlinesin kanssa

Aloitin reissun seilaamalla Itämeren yli Travemündeen. Finnlinesin laivat ovat minulle entuudestaan tuttuja, sillä olen tehnyt niillä jo useamman matkan. Laivamatkan ihana joutilaisuus johdattaa täydelliseen lomafiilikseen, ja matkan aikana ehdin suunnitella reissua tarkemmin ja lisäillä karttaan aika monta merkintää mahdollisista käyntikohteista. Kuudessa viikossa ehtisin vaikka mitä.

Ajelin Saksan halki lyhyillä etapeilla yöpyen pienissä kylissä tai pikkukaupungeissa. Peltojen keskellä kulkevat pikkutiet veivät minua mitä erikoisempiin paikkoihin, ja välillä tuntui, että olen aivan totaalisen eksyksissä. Mutta niin vain aina löysin tieni sinne minne pitikin. Kiertelin Lüneburgin kaduilla, huokailin onnesta Hann. Mündenin ristikkotalojen äärellä ja kiipeilin huimille Externsteinen kallioille.

Rakastuin totaalisesti ihastuttavaan Sommerhausenin viinikylään sekä sen kiehtoviin naapureihin. Tällä reissulla näin myös Nördlingenin, sen kolmannen muurien ympäröimän kaupungin Romanttisen tien varrelta, joka joulumarkkinareissulla jäi välistä. Kauniissa Regensburgissa viihdyin hieman pidempään ja ehdin samalla viettämään enemmänkin aikaa Tonavan rannoilla sen luoliin ja linnoihin tutustuen.

Kunnes olikin jo aika hakea ensimmäinen seuralainen kyytiin ja suunnata kohti Berchtesgadenin upeita alppimaisemia. Automatkailun parasta antia on se, kun moottoritieltä näkee vilahduksen kiinnostavalta näyttävästä paikasta ja voi päättää siinä hetkessä, että tuonnehan me mennään lounaalle. Wasserburg am Inn oli just tällainen ennalta tuntematon, mutta erittäin miellyttävä tuttavuus.

Ensimmäinen vilaus vuoristosta sykähdyttää aina. Ja Königseen rauhallisissa maisemissa oli jotain taianomaista. Berchtesgaden oli muutenkin kaikinpuolin upea paikka, jonne tekee mieli palata takaisin.

Toinen viikko Itävaltan viinialueita kiertäen

Itävaltaan tutustuminen aloitettiin epätoivoisella huoltoaseman metsästyksellä. Kaikkea muuta tuntui löytyvän, mutta ei huoltoasemaa. Ei meillä bensan loppuminen ollut (ainakaan kovin) lähellä, mutta piti hankkia Itävallan moottoriteillä vaadittava vinjetti. Löytyihän se viimein, ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Göllingerin vesiputousta. Linziin tutustuminen jäi osaltani vähäiseksi, sillä joku ikävä pöpö vei voimat ja pakotti jäämään illaksi hotelliin. Onneksi aamulla olo oli jo parempi, ja päästiin kiertelemään sataman muraalialueella. Vierailimme myös Mauthausenin keskitysleirissä, jossa mielen valtasi uskomaton epätoivo. Miten ihminen voikin aina vain olla niin julma toisilleen, ihan tälläkin hetkellä.

Mutta Itävallan kauneimmaksi kutsutun viinialueen Wachaun perässä me tänne Itävaltaan tultiin. Tonavan jokilaakso oli sateisesta ja viileästä kevätsäästä huolimatta ihan mielettömän kaunista, Aggstainin linnanrauniot vaikuttavat ja ja Melkin hulppea luostari vierailun arvoinen. Yövyimme viinitilalla ja illallisella käytiin paikallisten kanssa viereisissä viinituvissa, joita kutsutaan täällä nimellä heurigen. Taidettiin olla suunnilleen ainoat turistit koko kylässä. Huikeita hetkiä.

Lue lisää: Itävallan kauneimmilla viiniteillä: Wachau ja Weinviertel

Aurinko helli meitä Retzin pikkukaupungissa. Sieltä jatkoimme yöksi Tsekin puolelle Znojmoon. Kaupungista ei ollut mitään ennakkokäsitystä, vaan päädyimme sinne edullisen majoituksen perässä. Znojmosta löytyi ihastuttava vanha keskusta, vanhojen muurien ympäröimiä viiniviljelyksiä sekä linnan pihalle rakennettu kiva panimoalue.

Yhteisen reissumme viimeinen kohde oli Neusiedler See ja sen viinialueet. Täältä löysimme historiallisia viinikellareita niin katujen varsilta kuin myös omasta majoituksestamme. Järvenrantakylien tunnelma vaihteli suuresti: osa oli selkeitä rantalomakohteita, toiset keskittyneet viinintuotannon ympärille, ja toisissa historiaa huokuvien talojen katolla oli jokaisen savupiipun päällä haikaranpesä. Näin sesongin ulkopuolella kaikissa tunnelma oli melko hiljainen, mutta sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Kävin minä Wienissäkin

Yhtä onnistunut reissu kuin se edellinen yli kahdenkymmenen vuoden takainen. Satoi taas vettä vaakasuoraan ja oli ankeaa. Ensimmäinen varaamani majoitus osoittautui niin epäilyttäväksi, että häivyin sieltä. Onneksi seuraava majoitus oli mukavampi, ja sieltä pääsi liikkumaan helposti junalla. Ohjelmassa oli nimittäin pyykinpesua Wienissä. Tosin sekään ei mennyt ihan putkeen: valitsin koneen, jossa oli pesu ja kuivaus, mutta laitoin vahingossa päälle pelkän pesun. Enkä huomannut laittaa pesuainetta. Eikun kone päälle toistamiseen, ja nyt ostin pesuaineen. Mutta en edelläänkään laittanut sitä sinne koneeseen, kun jostain syystä kuvittelin, että aine menee sinne automaattisesti. No ei mennyt, vaan olisi pitänyt ymmärtää, että luukkuun oli pudotettu erillinen pesuainepakkaus, josta aine olisi itse pitänyt lisätä koneeseen. Joten pesin vaatteet toiseen kertaan ilman pesuainetta. Tällä kertaa ne sentään kuivuivat. Niin, ja minullahan oli oma pesupulveri koko ajan mukana. Ja aijuu, ostin myös junaliput kahteen kertaan, kun ensin valitsemani lippu ei ollutkaan Wieniin, vaan ihan toiseen suuntaan. Eikä se autolla ajaminenkaan Wienin ohi ollut helppoa, sillä onnistuin joka ikinen kerta ajamaan väärin Tonavan ylittävällä sillalla, jolloin päädyin vähän turhan lähelle keskustaa. Sanoisin, että minulla ja Wienillä on vielä hieman selvitettäviä asioita.

Kolmas viikko Sloveniasta Italiaan

No mutta oli Wienissä jotain hyvääkin, sain sieltä nimittäin kyytiini uuden seuralaisen. Outin kanssa me suunnattiin Sloveniaan. Sää ei oikein suosinut tutustuessamme Slovenian itäiseen osaan, ja näin sesongin ulkopuolella niin Ptuj kuin Celje olivat lähes kuin aavekaupunkeja. Voi miten suuri harmi, sillä olin odottanut tähän seutuun tutustumista todella paljon ja molemmat paikat vaikuttivat kivoilta. Tänne seudulle jäi paljon nähtävää tuleville reissuille, sillä sääkarttojen tutkailun jälkeen totesimme, että meidän oli todellakin syytä lähteä etsimään aurinkoa ihan muualta kuin näiltä seuduin.

Otimme tukikohdaksi ihanan Tolminin. Kiertelimme Slovenian upeita luontokohteita, eikä yhtään haitannut, että olin niistä jo aika monta nähnyt ennenkin. Mun oli pakko päästä näyttämään ne myös Outille, sillä en tiedä montaa kauniimpaa paikkaa koko Euroopasta. Ja käytiin me sentään kokkailemassa trangialla yhdellä uudella vesiputouksella, ja kierreltiin huikean turkoosina kimmeltävän Soca-joen rannoilla päätyen hauskaan rauniobaariin. Yritetttiin päästä myös melomaan joelle, mutta sesongin ulkopuolella se ei olisi onnistunut kuin viikonloppuna.

Lue mitä Outi tuumasi reissun tästä osasta: Autolla Sloveniassa – näkymyksiä pelkääjän paikalta

Auringon perässä Italiaan

Aurinkoisten päivien jälkeen ennusteet lupailivat Sloveniaan jälleen sadetta, joten me jatkoimme matkaa Italiaan. Alkuperäinen reissusuunnitelmani oli ajaa niin pitkälle, kunnes meri tulee vastaan. Merelle oli siis päästävä ja me päädyttiin Gradoon. Olin pistäytynyt siellä ihan meidän ekalla Euroopan roadtripillä vuosia sitten ja paikka jäi silloin mieleen. Eikä suotta, sillä kaupunki oli erittäin viehtättävä kaikesta turistitouhusta huolimatta.

Seuraava etappi oli jälleen viinikirjasta valittu. Prosecco road Vittorio Venetosta Valdobbiadeneen vei meidät kapeille viiniköynnösten ympäröimille mutkateille, ja oli kyllä yksi reissun hienoimmista reiteistä. Harmi että sateinen sää ja ajankohdasta johtunut kylien hiljaisuus ihan vähän latistivat muuten täydellistä kohdetta, mutta kaikesta huolimatta prosecco maistui erinomaiselta. Omalla autolla Eurooppaan matkustamisessa on sekin hyvä puoli, että saa helpommin kuljetettua myös kotiinviemisiä.

Yhteisen reissuviikon viimeistä kohdetta Venetsiaa ei hiljaisuus vaivannut. Onneksi ruuhkaisimmilta alueilta ei edes Venetsiassa tarvitse ottaa montaa askelta, kun pääsee jo ihan eri tunnelmaan. Me ehdittiin koluta kaupunkia yllättävän paljon, vaikka ei oltu siellä kuin hieman yli vuorokausi. Omalla autolla Venetsiaan oli helppo ajaa, tosin parkkimaksu tästä 27 tunnin vierailusta oli 50€. Mutta oli se sen arvoista, sillä luultavasti en enää palaa sinne. Sillä vaikka Venetsia on mun mielestä todella hieno historiallinen kaupunki ja olen iloinen, että olen päässyt käymään siellä jo kahdesti, niin mulla kun on aina tosi syyllinen olo, kun vierailen liikaturismista kärsivässä kohteessa. Vaikka kuinka olisin siellä hiljaisempana aikana ja yrittäisin käydä muuallakin kuin suosituimmissa paikoissa.

Neljäs viikko Gardajärveltä Dolomiiteille ja yllätyskäynti Itävaltaan

Venetsiasta Gardajärvelle huristelin pitkin moottoritietä, sillä maisemissa ei juuri ollut kehumista. Lähinnä teollisuusalueita ja ankeaa tasamaata, kuten koko merenrantakaupunkien ja viinikylien väliin jäävä alue tuntuu olevan. Tälläkin kertaa kirpaisi ajella ohi Verona-kylttien, sillä mieli teki pysähtyä. Pitkilläkin reissuilla joutuu tekemään harmittavia valintoja, kun joka paikkaan ei vain ehdi. Mua odotti kuitenkin kolme päivää Gardalla, sillä tiesin tässä kohtaa kaipaavani hieman hitaampaa reissutahtia.

Ja kyllä se tekikin hyvää. Kiertelin lähikylissä, tutkailin pieniä museoita ja pääsin vierailulle avoimien puutarhojen päivänä tuoksuviin sitrushedelmätarhoihin. Söin koko reissun parhaan lounaan ja nautin upeista aurinkoisista päivistä. Gardajärvi osoittautui jälleen hyväksi valinnaksi, ja vähän pidempi pysähdys tuli tarpeeseen.

Hitaiden Garda-päivien jälkeen seurasin taas viinikirjan reittisuositusta ja päädyin yöksi tunnelmalliseen Bressanoneen. Seuraavat reissukohteet oli vielä päättämättä ja mietin mitä tekisin. Olin matkalla Müncheniin hakemaan kolmatta seuralaistani, mutta siihen oli vielä pari päivää aikaa. Valintani oli lähes järjetön, sillä päätin ajaa Dolomiittien kautta taas Itävaltaan. Halusin niin palavasti nähdä kaksi suurta instasuosikkia Lago di Braisin ja Hallstattin.

En ollut uskoa onneani, sillä Lago di Braies oli erittäin hiljainen. Kiersin järveä kiertävän polun ja ihmisiä oli koko aikana liikkeellä vain jokunen. Paikka oli todella kaunis, ja tällaiset hetket taltioituvat mieleen loppuelämäksi.

Koko pitkä ajomatka Itävaltaan tapahtui upeissa vuoristomaisemissa ja nautin reissuelämästäni täysillä. Automatkallahan tässä oltiin! Perillä Hallstattissa minua odotti viehättävä vuoren reunalle rakennettu pikkukylä, joka oli juuri niin postikorttimainen kuin kaikki instakuvat olivat antaneet ymmärtää. Eikä sielläkään ollut mitään isompaa ihmisryntäystä. Oli ihan paras päätös jäädä Hallstattiin yöksi, sillä illan koittaessa ne loputkin turistit olivat kaikonneet ja pikkukylän kadut ihanan tyhjät. Aamulla ehdin vielä vierailla suolakaivoksessa, kunnes oli aika lähteä Salzkammergutin järviseudulta kohti Saksaa.

Viides viikko Saksan Alpeilla

Illansuussa olin vastassa Iiroa Münchenin lentokentällä ja halasimme pitkään. Olihan edellisestä näkemisestämme vierähtänyt jo kokonainen kuukausi. Ei oltu ihan näin pitkää aikaa ennen oltukaan erillämme, vaikka paljon vietetäänkin erikseen aikaa. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Oberammergauta, jossa meillä oli seuraavat neljä päivää tarkoitus viettää.

Ensimmäisenä päivänä satoi vettä ja käytimme päivän Linderhofin linnaan tutustuen. Tokana päivänä olimme lähdössä Garmisch-Partenkircheniin, mutta aamu alkoikin auton etujousen katkeamisella. Hetken ihmettelyn jälkeen auto saatiin korjaamolle, ja me lähdimme bussilla kohti Garmischia ja Partnachklammin rotkoreittiä. Yhteiset päivät kuluivat nopeasti ja Oberammergau tuli tutuksi, sillä ilman autoa emme päässeet liikkumaan ihan halutulla tavalla. Alunperin minun piti jatkaa matkaa samaan aikaan Iiron kanssa, mutta jäinkin odottamaan auton korjausta vielä yhdeksi päiväksi Iiron lähtiessä junalla kohti lentokenttää.

Lopulta yhden päivän odottelu muuttui neljäksi päiväksi. Joka aamu tarkistin korjaamolta joko himoittu jousi olisi saapunut ja auto korjattu. Jousia tuli, mutta yksikään ei sopinut. Iltapäivisin soitin korjaamoon uudelleen. Joko nyt? Eikä vieläkään. Lopulta kävi ilmi, että sopivaa jousta ei kovin nopealla aikataululla tulisi, ja sain Autoliitolta ohjeen matkustaa kotiin. Korvaavan osan saamiseen meni lopulta kolme viikkoa, ja vielä toiset kolme ennen kuin lähdimme hakemaan autoa takaisin kotiin. Samalla meni kesälomasuunnitelmat uusiksi, mutta pääsinpä palaamaan takaisin vuoristoon ja tutkailemaan taas uusia Euroopan kolkkia.

Lue lisää paluumatkasta Saksaan: Lentämättä lomalle Eurooppaan

Lue lisää kesälomareissusta Tsekissa: Tšekki: viinin, historian ja kalliomuodostelmien maa

Käytännön vinkkejä, kun lähtee omalla autolla Eurooppaan:

• Hanki Autoliiton Plus-jäsenyys! Liity tästä
• Tarkista auton vakuutukset, ja pyydä vakuutusyhtiöstä englanninkieliset vakuutuspaperit.
• Hommaa viimeistään tässä vaiheessa autoon ensiapulaukku, huomioliivi ja pieni käsisammutin.
• Saksassa ei peritä tietulleja, mutta siellä tarvitaan isompiin kaupungeihin ajettaessa ympäristötarra. Sen voi tilata ennakkoon: autoliitto.fi tai käydä ostamassa paikalliselta katsastusasemalta.
• Itävallassa moottoriteillä vaaditaan vinjetti. Sen voi ostaa ennakkoon ASFINAG (huom. netistä ostettaessa vinjetti tulee voimaan vasta noin 3 viikon kuluttua ostosta) tai käydä ostamassa paikalliselta huoltamolta. Lisäksi varauduttava erillisiin tunnelimaksuihin.
• Sloveniassa moottoriteillä vaaditaan vinjetti. Sen voi ostaa ennakkoon eVinjeta Slovenia tai hankkia huoltoasemalta.
• Italiassa moottoritiemaksut maksetaan paikanpäällä. Maksun voi suorittaa kortilla tai käteisellä, ja maksukaistat on merkitty hyvin.

Lisätietoa tietulleista ja muista autoiluun liittyvistä käytännön asioista löytää parhaiten Autoliiton jäsensivuilta sekä tolls.eu -sivustolta.

Lue lisää automatkailusta Euroopassa:

• Roadtrip Briteissä: pikkukylien tunnelmaa ja maalaismaisemaa
• Roadtrip Puolassa ja Slovakiassa – missä käytiin, mitä maksoi
• Autolla Norjaan – Lofootit, Senja ja Lyngenfjord
• Automatkailua Tallinnasta itään – Viron tuntemattomampi puoli
• Katalonian roadtripin kohokohdat