Ovatko matkabloggaajan 10 ilmastolupausta turhaa puuhastelua?

Näin yhtenä päivänä Facebookissa kysymyksen, jossa pohdittiin onko sellaisia ihmisiä oikeasti olemassa, jotka hurskastelevat arjen ilmastoystävällisillä valinnoillaan ja silti lentävät kymmeniä kertoja vuodessa. Varovasti osallistuin keskusteluun tunnustamalla olevani yksi heistä.

Matkustaminen on mulle intohimo, josta luopuminen ei tunnu mitenkään mahdolliselta. Viime kuukausina olen tosin lentänyt vähemmän, mutta en voi uskotella, että se johtuisi pelkästään ilmastosyistä. Isommassa roolissa on ollut oikeasti aika ja raha.

Lisäksi samaan aikaan ajelen vuodessa kymmeniä tuhansia kilometrejä yksityisautolla ja isoa kerrostalokotiamme lämmitetään kaukolämmöllä, josta viime vuonna 61% tuotettiin kivihiilellä (lähde).

Riippumatta laskurista, tulos on sama. Mun vuosittainen hiilijalanjälki on paljon keskivertoa suurempi, ja se johtuu liikenteeseen ja matkailuun liittyvästä kulutuksesta. Tilanne on kestämätön, ja vaikka kuinka yritän, että muut arjen valinnat eivät enempää lisäisi mun aiheuttamaa kuormaa, se ei riitä. Pitää tehdä enemmän.

On vaan niin paljon helpompaa luopua tai muuttaa käytöstään asioissa, jotka eivät ole itselle kovin tärkeitä. Mulle ei ole ongelma syödä kasvisruokaa, koska tykkään kokata enkä välitä lihasta erityisen paljon. Voin helposti olla ostelematta turhaa tavaraa, koska shoppailu ei kiinnosta tarpeellisenkaan tavaran osalta. Mutta sitten on asioita, joiden muuttaminen on todella vaikeaa. Silloin pitää lähteä liikkeelle pienin askelin. Tehdä edes yksi pieni lupaus oikeaan suuntaan.

Sillä eniten mua vallitsevassa ilmastokeskustelussa ärsyttää se ajatusmaailma, jossa yrittämisestä lannistetaan. Se ajatusmaailma, jossa ainoastaan nollapäästöihin tähtäävät teot ovat riittäviä ja muuta ei kannata edes yrittää. Se ajatusmaailma, jossa väitetään, että ei yksilön teoilla ole mitään merkitystä.

Tähän saumaan ystäväni Saanan haaste arjen ilmastoteoista osui kuin kuuma veitsi voihin.

EI YKSI IHMINEN VOI KANTAA KOKO MAAILMAN TUSKAA HARTEILLAAN – SE ON MEIDÄN JOKAISEN TEHTÄVÄ: ARJEN ILMASTOHAASTE PAREMMAN HUOMISEN PUOLESTA. 

Lue lisää Live now dream later -blogin Arjen ilmastohaasteesta

Ja näillä puheilla minun 10 ilmastolupaustani tästä hetkestä alkaen ovat tässä:

1. Siirryn arjessa vegaaniseen vaihtoehtoon

Vaikka syön enimmäkseen kasvisruokaa, kokonaan vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen tuntuu hyvin kaukaiselta. Sillä rakastan juustoa. Ja syön litratolkulla jogurttia. Mutta pieni askel parempaan on jättää kotona arkiruuasta kaikki eläinperäinen pois. Voin ja juuston tilalle olen tehnyt erilaisia tahnoja ja tyttärelläkin on tällä hetkellä omasta tahdostaan testissä erilaiset kasvispohjaiset maidot. Seuraavaksi yritän löytää jogurtille hyvän itse tehdyn vegaanisen vaihtoehdon. Epäonnistunut kookosjogurtti se ei todellakaan ollut.

2. Jätän auton useammin parkkiruutuun

Mä olen mieleltäni autoilija, joten käytän autoa aivan liian usein ja silloinkin, kun julkinen liikenne tai kävely olisi jopa järkevämpää. En tule edes ajatelleeksi, että muullakin tavalla voisi liikkua. Jatkossa keskityn miettimään olisiko autoilulle vaihtoehtoa, ja keväällä kaivan vuosien tauon jälkeen fillarin esiin varaston syövereistä.

3. Teen kaksi etäpäivää kuukaudessa

Työmatkani on sellainen, että sen tekeminen julkisilla verottaisi päivästä aivan liian monta tuntia. Matka on lisäksi niin pitkä, että pyöräilykään ei ole mulle vaihtoehto.

Mä en tykkää tehdä töitä etänä. Yksin on ihan tylsää, ja mä kaipaan ympärilleni sitä hulinaa, mikä meillä töissä vallitsee. Mutta jatkossa lupaan tehdä kaksi etäpäivää kuukaudessa, se on kuitenkin yli 1400 kilometriä vuoden ajoista pois.

Auton 4-vuotispäivänä (7.11.2018) mittarilukema oli 111 914km , joka tekee 27 978,5 km/vuosi. Katsotaan vuoden kuluttua kuinka paljon olen saanut vuosikulutuksesta nipistettyä.

4. Ostan vähemmän valmiiksi pakattuja tuotteita

Kaupassa harmittaa, kun luomutuotteet myydään useimmiten valmiiksi pakattuina. Ja tarjouksessa on muovirasiaan pakatut hedelmät, kun taas irtonaisista joutuu pulittamaan rutkasti enemmän. Niinpä muovia on tullut kannettua kotiin turhan paljon. Mutta jatkossa lupaan ostaa hedelmät ja kasvikset ilman muovipakkauksia. Parasta on kun ne hankkii Korsossa satoa kasvattavan Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon kautta, silloin todellakin tietää mistä ruoka tulee. Palaan siis osuuskuntaan vuoden tauon jälkeen täysjäseneksi.

5. Kierrätän muoviroskat

Ja kun sitä pakkausmuovia väkisinkin kertyy, on sen kierrätykseen panostettava. Joskus muinoin meillä jo kierrätettiin energiajae. Uskollisesti kiikutettiin roskat marketin lajittelupisteeseen, kunnes keräyspisteet lakkautettiin. Eikä olla saatu aikaiseksi aloittaa uudelleen. Nyt vihdoin on aika palata tähän. Ei se voi olla niin vaikeaa!

Yksi iso muutos asiaan on vuosien varrella tullut. Nykyisin pääkaupunkiseudulla kierrätetään muovipakkaukset, ei enää energiajaetta. Tämä liittyy ensinnänkin tuottajavastuuseen, jonka mukaisesti pakkauksen tuottaja on velvollinen huolehtimaan pakkaustensa jätehuollosta. Ja toisekseen energiajätettä ei kerätä, koska se hyödynnetään sekajätteen mukana Vantaan jätevoimalassa, kun taas erikseen kerätyt muovipakkaukset jalostetaan uusiomuovin raaka-aineeksi. Lisätiedot HSY

Muovinkierrätykseen on kaksi simppeliä sääntöä:

1. Muovipakkaus on myytävän tuotteen pakkaamiseen käytetty muovinen rasia, kääre, pussi tms.
2. PVC-muovi ei kelpaa kierrätykseen. Pakkauksista PVC:tä sisältää ns. syvävedetyt myyntipakkaukset kuten lelupakkaukset. Helppo ohje on, että jos kirkas muovi muuttuu taivutettaessa valkoiseksi, se on todennäköisesti PVC:tä.

6. Selvitän miten voisimme vähentää taloyhtiömme hiilijalanjälkeä

Kerrostalossakin voi puuttua asumisen aiheuttamiin vaikutuksiin. Mä kuulun taloyhtiön hallitukseen, joten otan seuraavan vuoden aikana agendalle talomme hiilijalanjäljen pienentämisen. Ensimmäinen askel on selvittää mistä voimme aloittaa.

7. Sijoitan ilmastoystävälliseen liikkumiseen tähtäävään hankkeeseen

Olen valmis tukemaan hanketta, jossa etsitään uusia ympäristöystävällisiä ratkaisuja ihmisten ja tavaran liikuttamiseen. Tavara tulee liikkumaan jatkossakin ja haluan, että jälkipolvillakin on mahdollisuus nähdä maailmaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän näkee, sitä avarampi maailmankuva on. Sillä eniten pelottaa tuntematon. Ja koska Suomesta liikkuminen on sijainnin vuoksi hankalaa, haluan että siitä tehdään ympäristöystävällisempää. En voi myöskään uskoa, että ainut vaihtoehto olisi lentämisen lopettaminen kokonaan.

8. Maksan lentämisestä kompensaation

Lentopäästöjen kompensointiin on ollut vaikea tarttua. On ollut helpompi sulkea silmät ja ajatella, että ei ole mun vastuulla maksaa ylimääräistä, vaan kompensointi pitäisi olla mukana jo lipun hinnassa. Mutta koska näin ei ole, ajattelen jatkossa maksun olevan osa matkan kokonaiskulua.

Tänä vuonna minun lentämisestäni aiheutuu päästöjä yhteensä 2635 kg (CO₂e) ja koko perheen osalta 5179 kg (CO₂e)*. Päästöhyvityksen suuruus riippuu täysin minkä palvelun kautta päästöjä lähtee kompensoimaan. Hintahaitari on muutamasta eurosta satasiin. Mä ajattelin ottaa lähtökohdaksi 30€/t, joka tekee meidän perheen tämän vuoden matkoista 155€. Tämä on suunnilleen sama, jos maksaisin kompensaatiota 10% lomamatkojen lentolippujen hinnoista.

* Päästöt laskettu ICAO:n laskurilla

9. Vaihdan yhden ulkomaanreissun lähimatkaan

Vaikka lentämisen lopettaminen ei ole yhtään todennäköistä, on sitä sentään mahdollista vähentää. Tämän vuoden aikana olen matkustanut useammin ulkomaille kuin koskaan aikaisemmin. Työmatkat mukaan lukien yhdensuuntaisia Euroopan lentoja kertyy 18. Ja laivamatkoja 9. Tälläkin hetkellä lennot on varattuna kolmelle matkalle, ja muitakin matkahaaveita on. Mutta näistä suunnitteilla olevista ensi vuoden matkoista lupaan vaihtaa yhden ilmastosyistä kotimaanmatkaan.

10. Hankin tietoa miten voisin vaikuttaa vielä enemmän

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mutta mua harmittaa, että tiedän ihan liian vähän, miten voisin vaikuttaa isoon kuvaan. Äänestämällä tietenkin. Mutta vielä pitäisi tietää kenen valintoja oikeasti kannattaa kannattaa.

Haluan perehtyä siihen, mikä vaihtoehtoinen energianmuoto oikeasti korvaisi parhaiten fossiiliset polttoaineet. Onko ydinvoima sittenkin nopealla tähtäimellä parempi ratkaisu kuin aurinkoenergia ja tuulivoima? Olisiko lentomatkustamista parasta lähteä vähentämään verottamalla, lisäämällä päästökompensaatiot lippujen hintoihin vai pystytäänkö siitä tekemään niin paljon ympäristöystävällisempää, että vähentämiseen ei olisi nykyisen suuruista tarvetta.

Mä en tiedä, ja se tekeekin tästä kaikesta vaikean tuntuista. Mutta lupaan, että selvitän lisää, jotta vuoden kuluttua olen valmis ottamaan seuraavat askeleet kohti ilmastoystävällisempää elämää.

Silloin nähdään, oliko tämän matkabloggaajan 10 ilmastolupausta pelkkää puuhastelua, vai saanko nämä Ilmastodieetin laskurin rumat lukemat putoamaan.

Entäs sinä? Testaa ovatko elämäntapasi ympäristön puolella vai sitä vastaan? 

Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan? Kymmenen lupausta, ei se kovin paljon ole.

Esimerkiksi täältä Sitran 100 fiksua arjen tekoa -sivulta löydät hyviä vinkkejä mistä voit aloittaa. Jos kymmenen tuntuu liian isolta määrältä, niin valitse edes yksi. Sillä pienilläkin teoilla on merkitystä, kun riittävän moni niitä tekee. Ei mun kestokassini yksin paljon auta, mutta miljoonan ihmisen kestokassilla on jo vaikutusta.