Hämeen järviylänkö on onnistunut piilottelemaan pitkään katseiltani, mutta viimeisen vuoden aikana olen kierrellyt sen harjuilla ja rannoilla muutamaan otteeseen. Ja nyt Pääjärven virkistysalue hullaannutti ihan viimeistään. Nämähän on ihan mahtavia maastoja! Metsät vaihtelevat mäntykankaista koivikkoon ja tiheään kuusimetsään. Polut kulkevat niin rantaviivaa myötäillen kuin harjujen selänteitä. Vaikka korkeuseroja on paljon, kulkeminen on melko helppoa. Alueen polut on hyvin tallaantuneet, joten kohde sopii hienosti myös talviretkeilyyn.
Pääjärven virkistysalue pitää sisällään kaksi merkittyä rengasreittiä: pidempi Kynnysniemen lenkki (4,6km) ja siitä nuotiopaikkojen välillä kulkeva lyhennetty 1,5km rengasreitti. Näiden lisäksi järven ympäri kiertää Pääjärven kierto (7,6 km) ja alueen halki kulkee Hämeen Ilvesreitin Härkätien reitti. Alueella on kaksi nuotiopaikkaa, laavu ja uimiseen sopivia rantoja. Molemmilla tulipaikoilla on kuivia puita ja kirveet kunnossa. Laavulta löytyy perinteisen ritilän lisäksi kattila ja paistinpannu ja vähän muitakin välineitä. Laavuun mahtuu hyvin nukkumaan ja alue soveltuu teltoille ja riippumatoille. Ja mikä parasta, laavu sijaitsee todella kauniilla paikalla.
Me tutustuttiin Pääjärven alueeseen Iiron kanssa helmikuun viimeisenä viikonloppuna yön yli retken merkeissä. Lähdimme lauantaina liikkeelle vasta lounaan jälkeen, sillä helmikuun lopulla valoa riittää jo ainakin kuuteen asti eikä jaksettu aamulla pitää yhtään kiirettä. Ajomatka Helsingistä kesti suunnilleen 1,5 tuntia. Parkkipaikka oli aurattu ja siellä oli näin talvella tilaa suunnilleen viidelle autolle. Lisäksi retkeilijöitä palveli uusi vielä tuoreelta puulta tuoksuva kuivakäymälä. Laavulle on matkaa parkkipaikalta alle kilometri, joten otettiin mukaan vain päiväreput ja haettiin yöpymiskamat autolta vasta päivän päätteeksi. Mun mielestä on mukavampi retkeillä, kun ei tarvitse kantaa kaikkia varusteita mukana koko päivää.
Kynnysniemen lenkki nousi yhdeksi suosikkireiteistäni
Pääjärven virkistysalue ei ole kovin iso, mutta sitäkin monipuolisempi. Valitsimme päivän retkikohteeksi aluetta kiertävän Kynnysniemen lenkin. Parkkipaikalta oli vain kivenheitto ensimmäiselle tulipaikalle. Kesällä tässä olisi myös uimaranta, nyt järveä peitti vielä jääpeite. Koska vielä ei ollut tarvetta tauolle, jatkoimme pysähtymättä eteenpäin. Polku kulki järven rantaa myötäillen kohti laavua. Aurinko pilkahteli puiden lomasta ja retkifiilis oli täydellinen. Kohta saavuimme jo laavulle, joka osoittautui juuri niin mahtavaksi, mitä ystäväni Nattura-blogin Outi oli kehunut. Tänne kelpaisi taatusti jäädä yöksi.
Mutta me emme olleet vieläkään tauon tarpeessa, joten jatkoimme matkaa kohti Kynnysniemeä. Laavun jälkeen polku kulki mutkitellen ensin rantaviivaa myötäillen pitkospuita pitkin, sen jälkeen mentiin ylös ja alas harjujen mukaisesti, kunnes palattiin jälleen pitkospuille rantaan. Pitkospuilla piti olla tarkkana, ettei askel harhautunut. Sen verran syvälle siitä olisi uponnut. Muilta osin polku oli helppokulkuinen, eikä edes kovin liukas. Iirolla oli nastakengät, ja vaikka pärjäsin ilmankin, niin kyllä munkin on sellaiset viimeistään ensi talveksi hankittava.
Kynnysniemen kärjessä kävimme kurkistamassa pienen pätkän kapealla kannaksella kulkevaa Ilvesreittiä, jota pitkin olisi voinut jatkaa myös järveä kiertävälle pidemmälle reitille. Se houkutteli, mutta sai kuitenkin jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, joten palasimme takaisin alkuperäiselle reitillemme. Luin myöhemmin, että pidemmällä olevat pitkokset ovat vajonneet veden alle ja sulan aikana joutuu kahlaamaan sääriin asti ulottuvassa vedessä. Nyt talvella se ei varmaankaan olisi haitannut, vaikka mun mielestä jää alkoi olla jo hieman arveluttavaa. Näimme kyllä jäällä aika paljon hiihtäjiä ja muita kulkijoita, mutta minua jäällä kulkeminen kammoksuttaa, joten me pysyttelimme kuivan maan puolella.
Kynnysniemen reitin toinen puolikas kulki huikeilla jyrkillä harjanteilla mutkitellen ylös ja alas. Että mä sitten tykkään näistä harjupoluista. Vaikka korkeuserot olivat aika suuret, reitti oli helppokulkuinen ja eivätkä nousut tuntuneet raskailta. Välillä taivallettiin kauniissa koivikossa, toisinaan sankassa kuusikossa. Tämä reitti nousi heti suosikkieni joukkoon ja odotan innolla pääseväni tänne uudestaan. Olisi ihana pulahtaa hiekkapohjaiseen järveen, keräillä kanttarelleja (niitä kuulemma täällä riittää) tai kuunnella lintujen kevätkonserttia ja patikoida lisää näillä upeilla poluilla.
Pääjärven laavu on lähes täydellinen retkikohde
Palasimme Kynnysniemen lenkin päätteeksi takaisin laavulle, jossa iloksemme oli jo valmiit tulet. Nälkä oli nimittäin jo yltynyt kovaksi. Repusta kaivettiin tällä kertaa ainekset nuotiohodareihin. Sämpylöiden väliin sujahti Muu -kasvimakkaraa, sienisalaattia ja kokonaisena grillattua halloumia (tää on ihan paras tapa grillata halloumia, ei enää koskaan viipaleita grilliin!). Ja olipas se taas hyvää.
Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä käymään autolla hakemassa yöpymiskamat. Muut retkeilijät olivat jo aikaa sitten poistuneet ja laavu oli kokonaan meidän. Ilta kului nuotion äärellä istuskellen ja perinteisesti portviiniä siemaillen. Iltapalanälkä taltutettiin ruisleivällä, vaikka olisi mulla ollut mukana aineet retkipizzaankin. Ei vaan jaksettu enää kokkailla. Laavun varustetaso oli erinomainen, paistoritilän lisäksi oli kattila, paistinpannu ja muitakin tarvikkeita.
Tilaa oli riittävästi, laavuun mahtuisi hyvin kolme ihmistä. Ja sijainti on huikea. Harmiksemme alkuyön pilvipeite ja lumisade peittivät näkyvyyden, sillä muuten meitä olisi ilahduttanut upea täysikuu. Aamuyöstä pilvipeite rakoili sen verran, että saimme ihailla yön valoisuutta. Harmi vaan, etten jaksanut nousta ylös makuupussista kuvaamaan sitä. Ainut miinus laavulla on se, että vanha wc on poistettu käytöstä ja käytössä on parkkipaikan uusi kuivakäymälä. Näin ollen vessaan on vähän turhan pitkä matka. Mutta muuten tämä on mitä mahtavin yöpymispaikka.
SIJAINTI: Pääjärven virkistysalue sijaitsee Lopen, Hämeenlinnan ja Tammelan kuntien rajalla Hämeen Härkätien varrella, kantatie 54:n välittömässä läheisyydessä. Parkkipaikan osoite Härkätie 1128, 14300 Hämeenlinna. Ajomatka Helsingistä on noin 1,5 tuntia.
LISÄTIETOJA Pääjärven retkeilyreitit ja Luontoon.fi
Ulkona nukutut yöt
Retkeilyyn hurahtaminen on tarkoittanut, että myös talviretkeily on tullut mun elämääni jäädäkseen ja olen uskaltautunut yöpymään jo kolmesti ulkona tämän talven aikana. Joulukuussa yövyttiin Nuuksion Kattilajärvellä ja tammikuussa Puumannin laavulla Vihdissä. Ja nyt kun varsinaiset talvikuukaudet ovat jo takana, uskallan todellakin luvata, että tänä vuonna yövyn joka kuukausi vähintään yhden yön ulkona.
Lue lisää talvisia retkijuttuja:
- Talviretkeily hurmaa – viisi talviretkikohdetta Uudellamaalla
- Nattura: Retkipaikka Etelä-Suomesta hakusessa? Kurkkaa nämä paikat!
- Suunnaton: Kahden järven kierros – Kuhankuono talvella
9 comments On Pääjärven virkistysalue on erinomainen kohde retkeilyyn ja yöpymiseen
Pääjärvi on jo niin pitkään ollut mun listoillani, että tänä keväänä sinne täytyy vihdoin lähteä! Mutta vasta lumien sulettua, koska – you know – ”tää näyttäis varmaan tosi hienolta kesällä” 😉
Kovin paljoa en ollut Pääjärveen vielä tutustunut, mutta näiden kuvien perusteella se on ihan yhtä hieno kuin muutkin Hämeen järviylängön kohteet.
Näyttää aika romanttiselle tuo yöpymispaikka 🙂 Minäkään en ole Suomessa uskaltautunut yöpymään talvella ulkona. Vuorilla on tullut yövyttyä teltassa pakkasella ja olihan se aika extriimiä. Tammelan ja Hämeenlinnan seudulla vaikuttaa olevan paljon kivoja retkeilykohteita. Jospa kesällä ehtisi niihin tutustumaan paremmin.
Kiitos tästä postauksesta! Tuskailin viikolla, kun en keksinyt mitään uutta luontopolkua/ulkoilureittiä, jota valloittaa, mutta onneksi bongasin postauksesi! Käytiin tuolla keskiviikkona, ja oli kyllä huikea paikka! Viimeistäänkin kesällä täytyy tehdä yön yli -reissu tuonne 🙂
Olette te kyllä hurjia tuon talviyöpymisen kanssa. Mä voin lähteä sitten keväämmällä mukaan, kun alkaa olla vähän lämpimämpää.
Mua ei savunhaju enää edes haittaa, kun se on jotenkin niin kotoisaa. Voi olla, että ihmiset mun ympärillä on eri mieltä, mutta mä en enää edes huomaa 🙂
Sain just eilen taas kommenttia täällä töistä näistä mun savuisista vaatteista. Jaan kuulemma retkeilyn ilosanomaan aina ohi kulkiessani.
Voitais kyllä mennä tänne kesällä yönyliretkelle. Koska kesällähän kaikki on nätimpää. PS. Mun takki haisee ihan kamalalle savulle. Ja nuotiossa puoliksi sulaneet hanskat ne vasta löyhkääkin!
Mennään!
Tuo kaikkialle mukana leijaileva, ei niin vieno, savun tuoksu on kieltämättä miinuspuoli. Mun oli taas pakko pestä kaikki kamat, kun ei se pelkkä tuuletus vaan auta.
Täytyy itsekin yrittää tuota talviyöpymistä. Oltiin pari viikkoa sitten Oulangan kansallispuistossa kiertämässä Pieni Karhunkierros ja tuli kyllä huomattua, että nastakengät olisi ollut ihan loistava varuste, vaikka pystyttiin kyllä kiertämään reitti ilmankin. On kuitenkin myös meidän hankintalistalla. Ja tuosta olen muuten täydellisen samaa mieltä, että retkeily päivärepun kanssa on äärettömän paljon mukavampaa kuin kaikkien tavaroiden mukana kantaminen!
Vahva kannustus talviyöpymiseen. Siitä saa sellaista voittajafiilistä!
Kyllä ne nastat aika paljon toisivat lisää varmuutta asteluun. Ja nyt kun oon päässyt talviretkeilyn makuun, niin niille olis oikeasti käyttöä.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja