Mökkeilyä ja retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa

Kaupallinen yhteistyö: Lehmonkärki. Retki-ideat omia, majoituksesta ja venekyydistä saatu alennusta.

Toukokuinen retkiviikonloppu Päijänteen kansallispuistoon oli täynnä hersyvää naurua, kuumia kylpyjä, hyvää ruokaa ja tietenkin patikointia kansallispuiston poluilla. Niin, alunperinhän meidän piti viettää viikonloppu meloen ja majoittua teltassa, mutta lopulta päädyimme vuokraamaan mökin Asikkalan Lehmonkärjen lomakeskuksesta ja se oli kyllä loistava päätös. Yhtään ei haitannut upottaa sateisen päiväretken jälkeen kohmeiset varpaat kuumaan paljuun ja tanssia sen jälkeen ysärihittien tahdissa pikkutunneille. Pienen ystäväporukan irtiotto teki hyvää.

Kelvenne, mahtavien hiekkarantojen harjusaari Päijänteellä

Päijänteen kansallispuiston suurin saari Kelvenne on tunnettu hiekkarannoista, harjuista ja laguunimaisista poukamista. Saaren päästä päähän kulkee harjupolku, joka kuljettaa retkeilijän hiljaisiin metsiin, korkeille harjuille ja hiekkaisille rannoille sekä saaren keskellä sijaitsevalle suppalammelle.

Kelventeelle pääsee venetaksilla ja kesäisin vuoroveneellä, jonka aikataulut kannattaa tarkastaa etukäteen. Saari on suosittu melontakohde ja myös omalla veneellä voi rantautua nauttimaan saaren tunnelmasta. Saarella on kahdeksan nuotiopaikkaa ja kolme näistä soveltuu yöpymiseen.

Toukokuun retkisää ei tällä kertaa ollut puolellamme, mutta kun viikonlopun ohjelmasta majoitus oli jo vaihtunut teltasta huvilaan, niin ei annettu pienen sateen häiritä enempää. Eihän me mistään sokerista olla. Ennakkoon tilattu venetaksi Lehmonkärjestä Kelventeen saareen starttasi siis suunnilleen aikataulussa ja kotiin jääneen goretexin sijaan jätesäkit suojasivat suurimmalta kastumiselta. Ja sitten mentiin.

Raikkaan noin 20 minuutin mittaisen venekyydin jälkeen hyppäsimme konkreettisesti rantaan Hinttolanhiekan telttapaikalla ja suuntasimme innokkaina kohti saaren läpi kulkevaa 8 kilometrin retkeilyreittiä. Reitti kulki mukavan vaihtelevasti niin rantojen myötäisesti kuin harjujen laella. Eksymisen vaaraa ei todellakaan ollut ja tulipaikkoja oli riittävän taajaan. Polku oli ajoittain melko kivikkoinen ja kerran harjulta laskeuduttiin alaspäin hurjaa rinnettä. Huonokuntoiset rappuset oli purettu, eikä uusia oltu ainakaan siinä vaiheessa vielä asennettu. Me lähetettiin Outi edeltä, ja katsottiin kuinka naisen mäessä käy. Tämän osuudenhan olisi voinut myös välttää valitsemalla alhaalla kulkeneen rantapolun. Mutta ei kerrota siitä Outille.

Retkikuntamme parkkeerasi pisimmäksi aikaa Nimettömän nuotiopaikalle. Vesisateessa ei ainakaan ollut metsäpalon vaaraa ja täälläkin jätesäkit osoittivat jälleen nerokkuutensa sadevaatteena. Jos sukat olivatkin märkinä, pysyivät housut sentään kuivina. Ja maistuvat retkieväät viimeistelivät ilon, mitä nyt hetken herpaantuminen teki toasteista astetta rapeampia. Onneksi viime syksyn eräkokkisodan revanssibanaanit korvasivat täydellisyydellään tämän pienen vastoinkäymisen. Ja kun evästauko kruunattiin perinteisesti #skumppaakuksasta -hetkellä, ei mikään olisi voinut olla paremmin.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli patikoida Nimettömältä takaisin saaren eteläkärkeen, mutta meitäpä ei samat polut paljon kiinnostaneet. Niinpä soitto Lehmonkärkeen Arille ja sopivasta lisämaksusta nouto-osoitteeksi määriteltiin pohjoispään Karhunkämmen. Saaren pohjoispäässä on useita hiekkarantoja ja laguuneja, ja Isohiedan rannalla olikin helppo kuvitella kuinka upeaa täällä aurinkoisina kesäpäivinä olisi. Eikä saari näin sateisena kevätpäivänäkään pöllömpi ollut. Retkeen kului kaikkiaan 6 tuntia ja se oli oikein sopiva mitta näin sadesäällä.

Pulkkilanharjun kauniit maisemat

Päijänteen kansallispuisto koostuu suurimmalta osalta saarista, mutta ilman venettäkin puistoon tutustuminen onnistuu. Pulkkilanharjun läpi kulkevalta tieltä Karisalmen kohdalta lähtee muutaman kilometrin mittainen luontopolku, joka johtaa Salpausselän alueelle luonteenomaiseen harjumaisemaan.

Tällä kertaa retkisää oli suotuisa eikä jätesäkeille ollut käyttöä. Reippailimme harjun laelle ja nautimme auringon raidoittamasta kumpuilevasta mäntymetsästä. Polku on selkeä ja hyvin merkitty. Reitti johdattaa välillä rantaan ja taas takaisin metsän siimekseen. Viinasaareen johtavalta lisälenkintä löytyy myös pitkospuut. Mikä mahtava päätös viikonlopulle.

Ja vaikkei luontopolulle poikkeisikaan, Pulkkilanharjun läpi kannattaa joka tapauksessa ajella sieltä avautuvien upeiden maisemien vuoksi.

Lue lisää: Luontoon.fi / Päijänteen kansallispuisto

Huvilamajoitusta Lehmonkärjessä

Kuten aiemmin mainitsin, alunperin tämän piti olla viikonlopun mittainen melontaretki telttayöpymisineen. Mutta siinä vaiheessa kun aloimme miettiä käytännön järjestelyjä, olin nukkunut kaksi yötä makuupussissa mökillä ilman lämmitystä ja ajatus märistä telttaöistä maastossa lähinnä puistatti. Joten kun Lehmonkärjen omistajat Marjo ja Ari tekivät meille hyvän tarjouksen viikonlopun majoituksesta, hetkessä teltta oli vaihtunut huvilaan ja kajakki venetaksiin.

Mökin varustetaso oli hyvä ja sen keittiössä loihdittiin ensimmäisenä iltana espanjalaiseen tunnelmaan tapaksia ja seuraavana iltana siirryttiin Italiaan. Sunnuntaina jäljelle jääneistä ruuasta saatiin vielä mahtava brunssi. Eväät olivat todellakin tällä reissulla kohdillaan.

Lehmonkärki on Päijänteen kansallispuiston virallinen opastuspiste ja sieltä saa maksuttoman opastuksen lisäksi maksullisia retkipalveluja kansallispuistoon. Majoitusvaihtoehtoja on runsaasti ja lähes kaikilla mökeillä on oma ranta, soutuvene ja suurimmassa osassa on myös oma palju. Päärakennuksen yhteydessä on kesäkahvila, saunat ja veneilijöille vierasvenelaituri.

Hinnat ja lisätiedot: Lehmonkärki

Viikonlopun ohjelma ideoitu itse, Lehmonkärki antoi majoituksesta ja venekyydistä alennusta. Retkiseurana Lähtöselvitetty, Maa Quzuu ja Suunnaton.

Maa Quzuu: Viikonloppu Päijänteen kansallispuistossa