Päivä saksalaisten ristikkotalojen keskellä

Reinin varrelta, lyhyen matkan päästä Düsseldorfista ja Kölnistä, löytyy lukuisia saksalaisia kyliä ihastuttavine ristikkotaloineen. ”Oliskohan täällä kiva asua?” kuuluu vierestäni useammin kuin kerran. Bloggaajakaverini Leena se siinä huokailee ihastuksesta. Minä ja Saksassa asuvat suomalaisbloggaajat olemme tulleet viettämään päivää perimmäisten asioiden pariin. Uusia tuttavuuksia, vanhoja kyliä ja maistuvaa ruokaa ja viiniä, tässä seurassa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Lähdimme London and beyondin Leenan kanssa aamulla Düsseldorfista paikallisjunalla kohti päivän seikkailuja. Ja niitähän riitti. Heti junassa törmättiin käsikirjoitusta lukevaan saksalaismieheen, joka ilahtui suuresti autenttisista ääntämisohjeista harjoittelemaansa suomenkieliseen repliikkiin. ”Hyvää yötä ja kauniita unia” kuulosti loppumatkasta jo ihan oikein lausutulta.

Kölnistä seuraamme liittyivät Lempipaikkojani Jonna ja Viherjuuria Heidi, ja iloinen puheensorina täytti vaunun aina Linz am Rheiniin asti. Vaikka olin tavannut aiemmin vain Leenan, tuntui kuin me kaikki olisimme olleet jo ennestään tuttuja.

RISTIKKOTALOJA JA VIINIÄ

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Linz am Rhein aiheutti meissä melkoista ihastuksen huokailua. Tämä muutaman tuhannen asukkaan kylä sijaitsee Reinin itärannalla noin tunnin matkan päässä Kölnistä. Suloiset ristikkotalot on huolellisesti kunnostettu, ja kylän kaduilla ei juuri muita ihmisiä näkynyt. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon neljä matkabloggaajaa laulattivat kameraa. Kyllä kilometrin matkaan saa helposti tunnin kulumaan. Tai kaksi.

Entä joko viini mainittiin? Heidiä lainaten ”viinistä puhutaan retkillä niin kauan kunnes sitä saadaan. Sen jälkeen mietitään, missä sitä saadaan lisää.” Tosin etukäteen tutkailtu viinitupa olikin suljettu loman vuoksi, mutta lähistöltä löytynut espanjalainen ravintola Spanischer Garten täytti toiveet niin viinin kuin ruuankin suhteen. Vaikkei niitä saksalaisia rypäleitä nyt päästykään maistelemaan. Mitäpä siitä, kun se espanjalainen temparanillo, johon maisteluraatimme yksimielisesti päätyi, maksoi huikeat 14€. Että mä sitten kadehdin saksalaisten ravintoloiden hintatasoa.

Aloittaessani bloggaamisen en osannut ollenkaan edes aavistaa, miten paljon uusia juttuja se tuo mukanaan. Ja ihan parasta on ollut sen kautta tapaamani mahtavat tyypit. Kun taustalta löytyy iso yhdistävä intohimo, juttua riittää loputtomiin. Ja naurua. Kiitos mahtavasta päivästä Leena, Jonna ja Heidi. En malta odottaa, että pääsen taas duunireissulle Saksaan. Kenties nähdään jo toukokuussa?

Tässä vielä linkit muihin kerrottuihin tarinoihin samasta päivästä. Kuulostaako tutulta?

Lempipaikkojani – päivä bloggaajien seurassa
Viherjuuria – parasta bloggamisessa
London and beyond – Linz (ei se Itävallan) hurmasi suomalaiset naiset