Norja on tunnettu upeista patikointireiteistään, mutta harmittavasti tässä suhteessa Trondheim ei ole paras vaihtoehto. Kaupungin lähistöltä ei suosituimpia kohteita löydy, ja vaikka Trondheimsfjord ulottuukin aivan keskustaan asti, niin maisemallisesti siellä ei päästä lähellekään monen maailmankuulun vuonon tarjoamia näkymiä.
Mutta jos Trondheimissa sattuu olemaan, niin kyllä vaan sielläkin kannattaa suunnata patikkapoluille. Ja mikä parasta, patikointimaastot alkavat melkein keskustasta. Hyppäät vain St. Olavs Gatella kaupungin ainoaan ratikkaan, ja olet hetkessä päätepysäkillä Lianissa, Bymarkan hienoissa retkimaisemissa.
Sitä paitsi trondheimilaiset eivät ole vaatimattomammista maisemista moksiskaan, ja retkeilyinnostus näkyy kaikkialla. Viikonloppuna kaupungin keskustassa liki jokaisella vastaantulijalla oli yllään retkikamat. Joka toinen liike myy ulkoilukamoja ja ihmiset ylipäänsä näyttivät kadehdittavan reippailta. Me yritimme tietenkin reissukaverin kanssa sopeutua joukkoon ja näyttää yhtä reippaita. Olen ihan varma että onnistuimme.
Sillä patikoimaan mekin oltiin menossa. Alkuperäisenä ajatuksena oli retkeillä parina päivänä ja yöpyä mukavasti valkoisissa lakanoissa. Olimme yrittäneet selvittää etukäteen hyviä reittejä lähiseudulta, ja olin jopa yhteydessä paikalliseen retkeilyjärjestöön. Mutta kovin lupaavalta homma ei vaikuttanut, sillä kaikki kiinnostavammat kohteet olisivat olleet vähintään parin tunnin ajomatkan päässä, eikä me haluttu vuokrata autoa.
Lopulta päätettiin, että tehdään tämä vähän helpommin ja mennään sinne Bymarkaan. Mitään suurta seikkailua ei odotettu, enemmänkin ajateltiin kyseessä olevan opastetut lenkkipolut. Silti vaikka kyse oli ihan kaupungin kupeessa sijaitsevasta retkeilyalueesta, käytiin varmuuden vuoksi paikallisessa turistitoimistossa hakemassa mukaan kartat sekä viime hetken vinkit. Ja siellä viimein ymmärrettiin, että Bymarka on ihan oikeaa retkeilymaastoa eikä mikään pikkupuisto.
Bymarka tarjoaa niin helppoja kuin haastavampiakin patikkamaastoja
Aamun sääennustus ei näyttänyt hyvältä, ja koko viikonlopuksi oli luvattu enemmän tai vähemmän sadetta. Mutta Trondheim on sään suhteen erikoinen. Sade loppuu yhtä yllättäen kuin alkaakin. Ja taas paistaa aurinko. Niinpä aamupäivän taivaalle tuijottelun ja turhan jahkailun jälkeen päätimme yksissä tuumin olla välittämättä kelistä ja lähteä patikoimaan. Hyppäsimme siis maailman pohjoisimpaan ratikkaan, ja nousimme ylös Bymarkan kukkuloille Lianiin.
Jo täällä olisi päässyt hyvään retkitunnelmaan, mutta me lähdimme tutkimaan mitä muuta Bymarkasta löytyisi.
Lian – Grønnlia: laidunmaita, suota ja helppoja metsäpolkuja
Otimme ensimmäiseksi etapiksi Grønnlian retkeilymajan. Lähdimme seuraamaan sinne johtavia opasteita, jotka kuljettivat meidät ensi töikseen hevosaitauksen luo. Uskottava se oli, sinne se reitti vei. Alkuosa reitistä oli nimittäin osa Nidarosin katedraalille johtavaa pyhiinvaellusreittiä, joka oli jo satoja vuosia kulkenut näillä samoilla laidunmailla.
Matkan varrella aitauksiin kipuamisia oli useampiakin. Hankalampi homma, kun toinen meistä pelkäsi hevosia ja toinen lehmiä. Lampaista me molemmat sen sijaan pidimme. Onneksi, sillä niitä reitillä riitti. Muilta eläinkohtaamisilta sen sijaan vältyttiin, sillä kuvan aitaukseen en todellakaan suostunut jalallani astumaan.
Alkumatka vei pieniä polkuja pitkin aitaukselta toiselle ja osan matkaa kuljettiin kylätiellä, kunnes viimein päädyttiin metsäpätkän jälkeen suolle. Hetken hämmästelyn jälkeen todettiin, että reitti tosiaan kulkee upottavassa suossa ja sinne meidänkin pitää mennä, jos mielimme perille. Vaelluskengät upposivat hyvän matkaa vetiseen maaperään, ja askel oli raskas. Mutta yllättävän helposti se suossa patikointikin sujui.
Reitti oli laidunmaita ja suota lukuunottamatta aika perinteinen metsäpolku, eikä erityisen haastava. Aurinko paistoi ja mieli oli reipas. Vaikka huimia maisemia ei näkynyt, niin metsässä retkeily tekee aina hyvää. Ja reilun neljän kilsan patikoinnin jälkeen olimmekin perillä.
Juomapiste ja WC:t olivat siitä huolimatta käytössä.
Grønnlia – Skistua: kiviset rinteet johdattavat kauniisiin maisemiin
Pienen lepotauon jälkeen päätimme jatkaa matkaa syvemmälle Bymarkan uumeniin. Reitti Skistualle olikin jo haastavampi ja täällä päästiin tiukemman patikoinnin makuun. Lisäksi alkupätkä oli metsäpalon jäljiltä karua.
Kivikkoista nousua oli paljon, paikkapaikoin tällaiselle peruskuntoiselle vähän jo liikaakin. Mutta mikäs siinä ihanassa auringonpaisteessa oli lepotaukoja pitää. Mielessä siinsi jo #skumppaakuksasta hetki. Kunnes vilkaisu taivaalle romutti suunnitelman. Siinä ei ehtisi skumppaa sanoa, saatikka juoda, kun saataisiin vettä niskaan.
Skistua – Lian: suo siellä, tie täällä
Kummasti pelko rankkasateesta saa vipinää kinttuihin. Ja harkinnan pettämään siinä kohtaa kun oikoreitti johdattaa suolle. Joten jätettiin Skistuan majalla käynti väliin ja päädyttiin taas suolle. Täällä ei enää puhuttukaan pienestä puljaamisesta, vaan jalat upposivat jo varsia myöden. Mutta niin vain rämmittiin läpi tästäkin heteiköstä.
Ja kohta jo tienviitat näyttivät että ei ainakaan eksytty, vaikka maisemat olivat välillä olleet kuin erämaasta.
Loppumatka pelattiin varman päälle, ja kuljettiin tylsästi tietä pitkin. Seikkailuhenki taisi jäädä sinne suolle. Rankkasateelta sentään vältyttiin, mutta kyllä se tihkusadekin tehokkaasti kasteli. Takana oli reilun 10km patikointi ja sen seurauksena huutava nälkä. Onneksi Trondheimissa kehtaa mennä retkikamoissa ravintolaankin. Jopa lauantai-iltana.
Bymarka on 80 neliökilometrin laajuinen, osittain luonnonsuojelualueeksi määritelty ulkoilualue Trondheimissa. Bymarkassa on 10 järveä, loputon määrä soita ja yli 200km merkittyjä retkeilyreittejä. Talvella siellä hiihdetään, muulloin patikoidaan ja pyöräillään. Bymarkaan pääsee julkisilla Gråkallbanen-raitiovaunun lisäksi viikonloppuisin Skistuan majalle kulkevalla bussilinjalla nro 10.
