Päiväretkiä Dublinin rannikolla – Cliff Walk ja Malahiden linna

Jos kaupungin meno alkaa ahdistaa, Dublinista pääsee helposti DART-junalla läheisiin rannikkokaupunkeihin ja kyliin, joista löytyy nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka paljon. Mun olikin vaikea valita mihin näistä helmikuisella reissullani menisin. Blogimaailmasta saa onneksi apua mihin tahansa maailmankolkkaan, ja retkikohteeksi lopulta valikoitui Cliff Walk -kävelyreitti upeissa maisemissa Brayn ja Greystonesin välillä. Polun kerrotaan kulkeneen kylien välillä jo keskiajalla, ja nykyisen muotonsa se sai 1840-luvulla, kun jyrkänteelle rakennettiin rautatie. Lisäksi päivään mahtui vielä mukavasti käynti junaradan toisessa päässä sijaitsevassa Malahiden linnassa.

Cliff Walk on hieno kävelyreitti Greystonesta Brayhin

Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, mutta mä valitsin lähtöpaikaksi Greystonesin. Olin yöpynyt Dun Laoghairessa, ja maistuvan aamiaisen jälkeen hyppäsin DART-junaan kohti määränpäätä. Matkalla ohitettiin pari kiinnostavaa kylää, mm. Bonon ja muiden irlantilaisten julkkisten asuttama Dalkey, mutta en mä tänne julkimoita ollut tullut katselemaan, vaan maisemia. Jos kävelylenkki ei innosta, kannattaa Greystonesiin mennä jo pelkästään junasta näkyvien maisemien vuoksi. Kaupunki tosin ei muuten herättänyt halua sen kummempaan tutkimiseen, ainakaan näin talvella.

2020-02-08_04-59-50
2020-02-08_04-57-11

Reitti lähti satamasta uuden Marina Village -asuinalueen luota, ja sinne oli heti asemalta opasteet. Puskiessani eteenpäin mielettömässä vastatuulessa, mietin mitä järkeä tässä on. Aallot löivät kadulle asti, eikä kamera meinannut pysynyt kädessä sen vertaa, että olisi voinut ottaa kuvia. Sadepilvet roikkuivat uhkaavina kukkulan yllä. ja tuuli heitti kertaalleen merestä vaahdot suoraan naamalle. Jatkoin sinnikkäästi eteenpäin ja löysin reitin alun. Koska en yhtään tiennyt millainen retki mua odotti, kävin varmuuden vuoksi kysymässä läheisestä Harbour Cafe -baarista voiko näin kovalla tuulella sinne edes mennä. Kuulemma voi, joten ei muuta kuin matkaan.

2020-02-08_04-58-59
2020-02-08_04-59-30
2020-02-01_02-15-27

Reitin vaativuus

Alkupätkä ei antanut kovin hyvää kuvaa reitistä. Polku kulki aitojen sisällä ohi rakennustyömaan, ja jatkui seuraten radan vartta läpi peltoaukeiden. Onneksi olin nähnyt maisemat junasta, joten usko paremmasta eli vahvana. Vastaan tuli monenlaista kulkijaa. Ystävyksiä päivittämässä kuulumisiaan lenkin lomassa, perheitä kolmen sukupolven voimalla, pariskuntia päiväkävelyllä, koiran ulkoiluttajia, valokuvaajia järeine linsseineen ja lauma partiolaisia. Kulkijoita oli ihan kaikenikäisiä ja näköisiä. Mikään kovin hankala reitti ei siis tainnut olla kyseessä.

2020-02-08_04-56-00

Noin kilometrin jälkeen reitti alkoi hiljalleen nousta kohti jyrkännettä. Aidat muuttuivat kivisiksi ja maisema parani. Eikä tuulikaan osunut sinne niin hurjana kuin Greystonesin rannalla. Vaikka kulkijoita oli jonkin verran, sai reitillä nauttia maisemista ihan itsekseenkin. Kamerakin pysyi jo kädessä. Polun reunalla oli koko matkan aita, joten reitti sopii vaikka olisi vähän korkeanpaikankammoinenkin.

Keskivaihe reitistä oli maastoltaan hieman hankalampaa. Muutamat portaikot piti kiivetä, ja vähän katsella jalkoihinsa ettei kompastunut kivisellä polulla. Tuuli pauhasi taas ja heitti merivettä silmille. Hetkittäin satoi jopa rakeita. Ja mä nautin. Nautin luonnon voimasta, maisemista ja rauhasta, jonka siellä koin. Siihen hetkeen tiivistyi yksin matkaamisen riemu.

2020-02-01_02-14-02
2020-02-08_04-50-06
2020-02-08_04-54-31
2020-02-08_04-54-56
2020-02-08_04-53-15

Loppumatka oli taas helppoa kuljettavaa, mutta maisemiltaan alkumatkaa huomattavasti palkitsevampaa. Reitin voisi kulkea myös toisin päin, mutta mä tykkäsin mennä sen tähän suuntaan. Mieluummin kävelen tylsän osuuden pois alta heti alkuunsa kuin vasta lopussa. Greystonesin päässä polulta ei aitojen vuoksi pääse edes pois, vaan se on todellakin kuljettava loppuun asti. Brayssa taas loppuosuudella on tarjolla viheraluetta, näköalapaikkoja ja reitti päättyy rantabulevardille. Täältä matkaa voisi halutessaan jatkaa myös Bray Headiin, eli kukkulan huipulle, josta olisi vielä paremmat näkymät. Mä jätin sen suosilla väliin, ja siirsin katseeni kaupunkiin.

Rantalomakohde Bray

Bray on suosittu rantalomakohde, eikä siellä näin talvella ollut juuri tekemistä. Muutamia muitakin turisteja oli liikkeellä, ja seurasin heitä läheiseen kuppilaan. Porterhouse Inn:n takkatulen lämmössä nautittu irlantilainen siideri oli juuri se, mitä kaupungilta kaipasin ja sen sain. Ihan täydellistä. Hieman eloisammasta Braysta voit lukea Lähinnä Kauempana -blogin Katin viimekesäiseltä Irlannin matkalta.

2020-02-08_04-52-39
2020-02-08_04-50-56
2020-02-08_04-52-09

Malahiden linna

Junaradan toisessa päässä sijaitseva Malahiden linna on oiva retkikohde Dublinista. Alkuperäinen 1100-luvulla puolustustarkoituksiin rakennettu massiivinen linnatorni on vuosisatojen saatossa verhoutunut nykyiseen muotoonsa. Linnassa asuttiin aina 1970-luvulle asti, jonka jälkeen linna puutarhoineen avattiin yleisölle. Linnaan pääsee vain opastetulle kierrokselle, ja se on poikkeuksellisen mukaansatempaava,. Kierros keskittyy linnassa elettyyn elämään. Huoneita ei ole tarvinnut juurikaan lavastaa, sillä linnan viimeinen omistaja ei ollut mikään uudistusten ystävä. Seitsemänkymmentälukua linnasta ei siis löydy.

2020-02-08_04-49-48
2020-02-08_04-48-49
2020-02-08_04-49-18
2020-02-08_04-48-26

PARI VINKKIÄ LIIKKUMISEEN DART-JUNILLA

DART-junalla kulkeminen on helppoa ja edullista. Ostin jo lentokentältä 72h voimassa olevan Visitor Leap -matkakortin, jolla pääsi kulkemaan niin busseilla, raitiovaunulla kuin junalla sekä Airlink-bussilla lentokentälle. Hinta kolmen päivän kortille oli 19,50€, ja sitä piti kysyä erikseen lippuluukulta. Lisätietoa lipuista löydät täältä. Lippu leimataan, kun sitä käyttää ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen sitä näytetään lukijalle asemalle tultaessa että toisinaan myös asemalta poistuttaessa. Junia kulkee tiheästi, mutta jos haluaa mun tavoin pääteasemille, niin pitää aikatauluja katsoa tarkemmin. Vuoroväli oli ajasta ja reittivalinnasta riippuen 20-60min, sillä reitti haarautuu pohjoispäässä kahteen suuntaan, eikä etelässä kaikki junat kulje Greystonesiin asti.

2020-02-08_04-50-29

10 comments On Päiväretkiä Dublinin rannikolla – Cliff Walk ja Malahiden linna

  • Tästä sainkun kivan retkivaihtoehdon tulevalle reissulle. Onko niin että se Leap viditor card käy myös näihin rannikkokaupunkeihin Dart junassa?

  • Pingback: Howth – päiväpatikointia ja merimaisemia Dublinin lähellä – Matkoja, retkiä, hetkiä ()

  • Mahtavaa, tyrskyjä ja luonnonvoimia. Tämän haluaisin kävellä, mutta saapa nähdä saanko lapset innostumaan. Ehkä täytyy tyytyä osaan matkasta. Jostain luin myös Howthista, täytyy sitäkin vielä tutkailla.

    • duunireissaaja

      Howth on kuulemani mukaan erinomainen kohde päiväretkelle. Mä valitsin tämän suunnan, koska halusin päästä jonnekin vähemmän suosittuun paikkaan.

  • Upean näköistä! Jotenkin Irlannin dramaattisiin maisemiin sopii pilvisyys, vaikka kirkkaalla kelillä olisikin kiitollisempi kuvailla. Ja noi palmut, en kestä! Siinä on kyllä luonnonelementti, mitä en Irlannilta ja Pohjois-Irlannilta osannut odottaa. Ainakaan niissä määrin, mitä niitä joka nurkan takana kasvoi. Ihana yllätys se tietenkin oli, pääsin ensimmäistä kertaa Instagram-tilini olemassaolon aikana postaamaan palmukuvan! 😀

    • duunireissaaja

      Eipä niitä palmuja tainnut munkaan kuvista aiemmin löytyä. Mä tykkäsin helmikuisesta kelistä, silloin ei ainakaan turhia odotuksia hyvän sään suhteen.

      • Totta. Ja eniten nautin siitä, että nähtävyyksiin ei tarvinnut jonottaa, kuvissa ei näy jumalatonta turistilaumaa ja teilläkin oli tilaa ajella! 🙂 Esimerkiksi Giants Causewaylla paikan johtaja kertoi, että turistikaudella siellä käy 6 000 ihmistä päivässä. Ja nämä siis vierailukeskuksen kautta. Lisää siihen vielä polkuja pitkin tulevat, niin puhutaan varmaan viisinumeroisesta luvusta! Otapa siinä sitten maisemasta valokuvaa!

  • Voimakkaita kuvia, luonnon voiman oikein aistii! Varsinkin tuo Brayn ranta vaahtoaa lähestulkoon pelottavan näköisenä.
    .
    Vaikka oli välillä vähän tuiverruksen kanssa haasteita, niin toisaalta Cliff Walkista tuli varmaan entistäkin elämyksellisempi sään takia. Aina ei tarvita sitä kauneinta säätä ja auringonpaistetta – vaikka ei niistä haittaakaan ole. 🙂
    .
    Aivan mahtavaa, että päädyit tuonne. Tämän takia sitä kirjoittaa blogia, kun tietää että omista kokemuksista voi olla toisille iloa ja hyötyä! Kiitos linkkaamisesta. <3

    • duunireissaaja

      Mulle jäi sun jutusta kutina, että voisin pitää tuosta retkestä. Ja todellakin kannatti lähteä. Eihän se nyt mikään Andalusian Caminito Del Rey ollut, mutta toisella tavalla vaikuttava kuitenkin.

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer