Helppoja ja ruuhkattomia huiputuksia Pohjois-Norjassa

Patikointi Norjassa on monen haave, sillä upeita maisemia ja uljaita vuoria on käytännössä kaikkialla. Mä olin reissussa yksin ja huomasin jälleen, että vaativampiin patikkaretkiin kaipaisin seuraa. Mutta vuorille oli silti päästävä ja niinpä etsin Pohjois-Norjan roadtripillä niin Lofooteilta, Senjalta kuin Lyngenistä hieman vähemmän haastavia reittejä huiputukseen. Ja mikä mukavinta, näillä reiteillä ei ollut ruuhkaa heinäkuun kuumimpana sesonkinakaan.

Keipen Sør, Harstad (Lofootit)

Lofoottien lähestyessä keli oli harmaa ja sateinen. Mutta huipulle halusin. Käännyin siis kohti Harstadia ja Keipenia ajatuksenani myös yöpyä parkkiksen läheisyydessä.

Tietä pitkin noustiin melko ylös ja parkkipaikka oli selkeästi merkitty. Siellä oli mun lisäksi vain yksi auto, joten odotettavissa ei ollut varsinaista ruuhkaa. Reitti lähti heti parkkipaikalta ja oli merkitty punaisilla Ti på Topp – tunnuksilla (tää on joku kisa, johon on valittu erilaisia reittejä, joita kerätään vuoden mittaan. Vähän kuin meillä haastepyöräily).

Ensin tarvottiin tietenkin suossa, sillä en ole vielä törmännyt yhteenkään norjalaiseen patikkapolkuun, jossa ei ainakin kerran kengät uppoaisi suohon. Nousu ylöspäin oli helppoa ja pilvien välillä hennosti rakoillessa sai pienen aavistuksen kuinka hienoissa maisemissa sitä kuljettiinkaan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua tulin kauniille lammelle ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen olinkin jo huipulla. Sumun keskeltä ei juuri mitään nähnyt, mutta fiilis oli sitäkin parempi. Eka huiputus!

Hieman näin jälkikäteen kyllä harmittaa tuo keli, sillä kirkkaalla ilmalla sieltä olis auennut aika komeat maisemat. Voit käydä katsomassa maisemia ja tarkempaa reittikuvausta esim. täältä.

Ja mitä tulee siihen yöpymiseen, niin ripustin riippumattoni tien toiselle puolelle ja nautin yöstä vain lehmät ja lampaat seuranani. Sadekin hiipui illan mittaan ja tarppi piti kuivana.

Keipen Sør

• Kesto: 1h
• Luokitus: vihreä = helppo
• Merkinnät: osittaiset, mutta polkua helppo seurata
• Matka: 3km
• Korkeus: 496m
• Lisätiedot: Visit Harstad / Keipen

Sivuhuomautus. Tätä reittiä ei nyt sitten sovi sekoittaa Senjan Keipeniin, jonne on punainen eli vaativa patikka.

Riven, Senja

Senjalla keli oli suosiollinen ja ystäväni oli sattumoisin juuri julkaissut Suunnaton-blogissaan jutun helposta patikasta Senjalle. Joten suuntasin siis innoissani Rivenille.

Levikkeille oli lisäkseni pysäköinyt muutama muukin seurue, mutta ruuhkaa täälläkään ei ollut. Lähdin reippaasti liikkeelle Pilvin ohjeiden mukaan, mutta polun alun löytäminen otti silti aikansa. Varvikossa oli kuitenkin helppo edetä, mitä nyt pieniä soisia kohtia jälleen löytyi. Varrellisista vaelluskengistä huolimatta mulla on Norjassa aina sukat märkänä patikan jälkeen. Voimalinjat näyttivät suuntaa, ja pian kallioiden päällä kulkeva polku jo löytyikin. Nousua oli heti alkumatkasta rutkasti edellistä Keipenin rinnettä enemmän, mutta ei se kovin mahdottomalta tuntunut. Polku kun oli selkeä ja helposti noustavissa.

Nousu johdatti ensimmäiselle nyppylälle, jolta laskeuduttiin jonkin matkaa alemmas. Tää lasku oli itseasiassa mun mielestä reitin hankalin kohta, varsinkin kun paarmat pörräsivät kaiken aikaa varsin innokkaina ympärillä. Laskun jälkeen oli vielä pieni nousu varsinaiselle huipulle, mutta helposti siitäkin selvittiin. Paarmatkin olivat ilokseni jääneet sinne edelliselle nousulle. Reitti ei myöskään missään vaiheessa kulkenut erityisen reunalla, vaan matkaa tehtiin melko vakaissa oloissa. Keli oli tuulinen, joten oli mukavaa kun ei senkään puolesta tarvinnut tasapainoilla reunoilla. Ylös kapuamiseen kului aikaa yhteensä noin 50min.

Näkymät ikoniselle Seglalle ja suloiseksi kutsuttuun Husøyn kalastajakylään olivat mainot. Sain pitää huipun aika pitkään ihan omanani, kun mun edellä kulkenut suomalaisseurue (kiitos kuvasta) lähti paluumatkalle ja seuraava norjalaisseurue saapui vasta jonkin ajan kuluttua. Jatkoin matkaa myös jonkin verran eteenpäin mastolle asti ja ihailin sieltä avautuvia näkymiä vuonolle ja vastapäisen niemen ikoniselle Seglalle.

Riven, Senja

• Kesto: 2h
• Luokitus: vihreä = helppo
• Merkinnät: alku hieman hankalasti löydettävissä, mutta huipulle vie yksi selkeä polku
• Matka: 4,9km
• Korkeus: 389m
• Lisätiedot: Outtt / Riven

Barheia, Lyngen

Tämä ei ole vuori, vaan pikemminkin tunturi Svensbyn lähistöllä Lyngenissä. Mutta huipulta avautuu käsittämättömän upeat 360 asteen näkymät vuonoille ja vuoristoon, ja patikka on helppo. Norjalaisten luokitus kertoo mun kokemuksen mukaan melko vähän reitin todellisesta vaativuudesta, sillä patikkaan kuluva aika ja kokonaisnousu merkitsevät siinä enemmän kuin yksittäiset raskaat nousut, polun kunto tai jyrkänteiden reunamat. Jotka taas mun näkökulmasta tekevät reitistä vaativan. Joten suosittelen tätä todellakin luokituksestaan huolimatta pieneen happihyppelyyn tai iltakävelyyn Svensby Tursenterin leirintäalueelta. Ei ole paha reitti ollenkaan.

Reitillä on pari nousua, mutta niistä selviää melko vaivatta. Polku kulkee pitkään koivujen siimeksessä lampaiden laiduinmailla. Mutta aina siellä taustalla siintää vuoret. Ja puiden jäädessä taustalle päästään taas suolle. Mikä yllätys.

Varvikkoinen tunturin laki koittaa kuitenkin nopeasti ja ne näkymät yli vuonojen lumihuippusten vuorten siintäessä taustalla. Niin upeat. Ja mikä parasta, täällä sai todellakin olla yksin. Lokikirjaan ei ollut tallennettu kuin satunnaisia merkintöjä, eikä edes joka päivältä. Paluumatkalla vastaan tosin tuli yksi auringonlaskua ihailemaan tullut norjalaispariskunta. Siihen Barheia tarjoileekin varmasti mahtavat puitteet

Barheia, Lyngen

• Kesto: 3h
• Luokitus: sininen = keskitaso
• Merkinnät: merkitty hyvin ja polkua helppo seurata
• Matka: 6,7 km
• Korkeus: 351m
• Lisätiedot: Dintur.no / Barheia

Patikointi Norjassa

Norjassa patikointi on hieman erilaista kuin Suomessa johtuen tietenkin maastosta, mutta myös reitit ja merkinnät ovat toisenlaiset kuin kotona. Se mikä norjalaiselle on helppo reitti, voi yllättää tottuneenkin tasamaan patikoijan. Reittien merkinnät ovat suurpiirteiset, usein vain reitin alkussa on jokin merkki osoittamassa, että tästä lähdetään. Toisinaan ei sitäkään. Reitin varrelta on myös melko turha odottaa osviittaa siitä paljonko matkaa on vielä jäljellä.

Varusteista sen verran, että kunnolliset vedenpitävät jalkineet ovat enemmän kuin suositeltavat. Ihan joka reitillä päädyin tarpomaan soiseen maastoon, eikä siellä todellakaan ole pitkospuita. Kunnon kengistä on iloa myös puroissa, kivikoissa ja jyrkillä poluilla. Huipulla on helposti myös kylmä, joten lämmintä vaatetta mukaan vaikka liikkeelle lähtiessä olisi helle. Itikoita näillä reiteillä oli hyvin vähän, mitä nyt Rivenillä hetkittäin sai huitoa paarmoja ja kärpäsiä kauemmas.

Reittikuvaukset löytyvät sovelluksista ja sivustoilta

Reittikuvauksiin kannattaakin perehtyä etukäteen, ja siihen löytyy hyviä sovelluksia. Mun suosikki oli Outtt. Lisäksi hyvin reittivinkkejä löytyy paikallisilta matkailusivustoilta, esim. Visit Lyngenfjord. Heillä on lisäksi ihan huikea kveeninkielinen vajeltamisinfo. Yllättävän tarkasti reitin lähtöpisteet löytyivät myös ihan google mapsista. Tosin kannattaa huomoida, että netti ei aina vuoristossa toimi. Joten ensi kerralla taidan ladata maps.me -kartat offline käyttöön.

Reittien luokitus

Vihreä = helppo. Alle 2 tuntia kävelyä, vähemmän kuin 200m nousua, ei jyrkkiä osuuksia

Sininen = keskitaso. Alle 4 tuntia kävelyä, vähemmän kuin 400m nousua, voi olla jyrkkiä osuuksia

Punainen = vaikea. Alle 6 tuntia kävelyä, vähemmän kuin 800m nousua, osin vaativia reittiosuuksia

Musta = vaativa. Ei määriteltyä kestoa tai nousun osuutta, teknisesti haastava

lähde dintur.no