Patikointia kataarilinnojen raunioilla Ranskassa

Etelä-Ranskassa Pyreneiden vuoriston reunamilla sijaitsee Pays Cathare, kataarien maa. Mä päädyin seikkailemaan sinne huikeiden maisemien keskelle osana Kataloniaan ja Pyreneille suuntautunutta roadtrippiä, ja ihastuin alueeseen perinpohjaisesti. Seudulta kun löytyy vuoristoa,  historiallisia linnoja ja pikkukyliä, mutkateitä, patikkapolkuja, hurjia rotkoja, viiniviljelmiä ja todella hyvää ruokaa. Enpä mä juuri muuta reissulta kaipaa.

Koska minusta historia ja patikointi on mitä parhain yhdistelmä, mahdutin muutamaan reissupäivään roppakaupalla molempia. Kiipesin kolmelle linnalle, ja kävin useassa kataarimenneisyydestään tunnetussa kylässä ja kaupungissa tutkimassa tätä eteläranskalaisten ylpenänä esittelemää historiaa. Näistä muista kohteista luvassa juttua myöhemmin, mutta nyt vuorossa komeat kataarilinnat Montségur, Puilaurens ja Queribus.

Montségur

Alku ei ollut kovin lupaava. Sadepilvet roikkuivat alhaalla ja peittivät koko alueen harmauteensa. Kurvasin tyhjälle parkkipaikalle ja tähyilin ylöspäin. Tuolla jossain pitäisi näkyä Montségur-vuori ja sen huipulla 1200-luvulla kataarien hengellisenä keskuksena toiminut linna. Ylös olisi lukemani perusteella reipas patikkamatka, ja mulla varusteena tavalliset lenkkarit ja farkut. Vain hullu lähtisi patikoimaan tuonne. Luovutin ja palasin pettyneenä autoon.

Juuri kun peruutin parkkiruudusta pois, vilkaisin viimeisen kerran linnan suuntaan. Mitä ihmettä, pilvet kaikkosivat ja näkymä linnalle avautui. Enkä mä enää voinutkaan lähteä pois.

Alkumatka antoi osviittaa mitä edessä oli. Puuskutin lipunmyyntikojulle ja jatkoin urheasti ylöspäin. Polku oli kivikkoinen ja jyrkkä, kivet sateesta liukkaat. Silmälasit hiestä huurussa. Onkohan tämä vaivan arvoista? Olin jostain lukenut, että nousua on noin 20 minuutin verran, mutta aika paljon kauemmin siihen taisi mulla mennä.

Pikkuhiljaa taivas selkeni entisestään ja olin äärettömän iloinen, että päätin nousta huipulle. Hullua tai ei. Eipä siellä ketään muita näkynyt. Linna on ollut hylättynä 1600-luvulta alkaen, mutta jäljelle jääneet rauniot olivat vaikuttavat ja maisema harmaudestaan huolimatta upea. Käsittämätöntä, että siellä ylhäällä vuorenrinteillä on joskus ollut kokonainen 500-600 asukkaan kylä.

Linnan historia ja sijainti tekevät siitä ainutlaatuisen. Kataarien vainojen aikana 10 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen roviolla poltetiin yli 200 kataaria, jotka eivät suostuneet luopumaan uskostaan. Montségurin hohtoa lisää myös siihen liitetyt legendat, joissa kataarien kerrotaan salakuljettaneen linnasta salaperäisen aarteen hieman ennen antautumistaan ja piilottaneensa sen lähiseudulle. Tarinoiden mukaan kyseessä oli Graalin malja, jonka säilytyspaikkana Montségurin väitetään olleen. Totuutta ei tiedä kukaan, mutta ainakin mun mielikuvituksen se saa valloilleen.

Puilaurens

Seuraavana päivänä ilmojen haltijat olivat suosiollisemmat. Olin Puilaurensilla aamun ensimmäinen vierailija, ja jouduin jonkin aikaa odottamaan lipunmyyntikojun aukeamista. Nousua tällekin linnoitukselle kertyi, mutta polku oli helpompi kulkea. Viimeinen osuus oli siksakkiin rakennettua portaikkoa.

Olin pakannut reppuun eväät unohtamatta #skumppaakuksasta. Aamuauringon lämmittäessä etsin parasta maisemaa hääpäivän kunniaksi kohotettavaa maljaa varten. Asettelin kuksaa, poksautin pullon auki ja kuvasin. Vaihtelin asentoa, paikkaa ja siemailin pienen suullisen. Nautin siitä, että tämä upea paikka oli yksin minun.

Kohta tietoisuuteeni iski taustalla jo jonkin aikaa jatkunut pörinä, joka on tuttu niin monesta muustakin kohteesta. Kuinkahan kauan tuo drone oli seurannut tämän höyrähtäneeltä vaikuttavan yksinmatkaajan samppanjahetkiä?

Puilaurensin historia ei ole yhtä verinen kuin Montsegurin. Se toimi kataarien pakopaikkana, mutta linnoitusta ei varsinaisesti valloitettu. Kataarien kukistuttua se siirtyi muiden kataarilinnojen tavoin Ranskan kuninkaalle, ja toimi 1600-luvulle asti puolustuslinnakkeena Ranskan ja Aragonian rajalla. Rajaviivojen muututtua nykyiselleen linnaa ei enää tarvittu, ja se jätettiin raunioitumaan.

Queribus

Seuraavaksi jatkoin matkaa päivän toiseen linnakohteeseen Queribusiin. Täällä ihmisiä oli jo enemmän, ja moni oli tullut koko perheen voimin piknikille. Olipa parkkipaikalla muutama turistibussikin. Nousu linnalle oli helppo verrattuna Montseguriin tai Puilaurensiin, ja reitti oli pääosin leveää hiekkatietä ja portaikkoa. Patikointifiilistä täällä ei saanut mitenkään. Linnaa oli restauroitu jonkin verran, ja näistä kolmesta linnasta Queribus oli muutenkin turistisin. Näköalat täältä olivat kuitenkin parhaat.

Kataarien kukistuttua Queribusin linnasta tuli merkittävä osa Ranskan puolustusta, sillä uusin Espanjan ja Ranskan välinen raja piirrettiin kulkemaan aivan linnan vierestä. Linnaa vahvistettiin ja laajennettiin aina siihen asti kunnes raja siirtyi vuonna 1659 kauemmas Pyreneille, ja tämäkin linna jätettiin raunioitumaan.

Patikointi kataarien tiellä (Le Sentiere Cathare)

Vaikka historia ei kiinnostaisi pätkääkään, niin ainakin patikointiin hurahtaneet rakastuvat näihin kataariseutuihin. Yhtenäinen patikkareitti GR 367 kulkee noin 250 kilometrin matkan Port-la-Nouvellesta Välimereltä Foix’n kaupunkiin, ja se on jaettu kahteentoista erimittaiseen etappiin.  Maisemat ovat hienot ja seutu sopii patikointiin ympäri vuoden. Mä kävin linnoilla huhtikuun lopulla, ja ajankohta oli erinomainen. Muita ihmisiä ei juuri ollut, ja majoitus oli todella edullista.

Lisätietoja patikoinnista ja reitin historiasta:

• Aude tourisme
• Le Sentier Cathare 
• Creme de Languedoc

Kataarien historiaa

Jaa että mikä kataarien maa? Kataarit elivät varhaisena keskiaikana, ja heidän puhdasoppisena pitämänsä kristinuskon haaran katsottiin uhkaavan perinteistä katolista kirkkoa niin vakavasti, että paavin määräyksestä se hävitettiin 1200-luvulla julman ristiretken ja inkvisition avulla. Kataarien kaupungit tuhottiin ja uskostaan kiinni pitäneet poltettiin rovioilla. Viimeiset kataarit pakenivat vainoja pystysuorien vuorten päälle rakennettuihin linnoihin, joista Queribus oli vastarinnan viimeinen keskus, Montségur toiseksi viimeinen. Näidenkin kukistuttua kataarien taru oli tosiasiassa päättynyt, ja jäljelle jääneet maat, linnat ja rikkaudet siirtyneet Ranskan kuninkaan alaisuuteen.

Mutta arvoituksellisten kataarien kiehtova tarina jäi elämään, ja legendat heidän yhteyksistään Graalin maljasta aina Maria Magdalenaan ovat innoittaneet lukuisia kirjailijoita ja taiteilijoita taltioimaan kataarimaan tarinoita uudestaan ja uudestaan. Jos historialliset romaanit aiheesta kiinnostavat, niin suosittelen tarttumaan Kate Mossen romaaniin Labyrintti.

Lisätietoa alueen kataarinähtävyyksistä löytyy parhaiten täältä payscathare.org

---

Seuraavissa jutussa kurvaillaankin lisää näillä ranskalaisilla mutkateillä, ja päädytään niin Dan Brownin Da Vinci -koodin kirjoittamiseen innoittaneiden legendojen alkulähteille Rennes-le-Châteaun kylään kuin ihailemaan tuhansia vuosia vanhoja luolamaalauksia Niauxiin sekä vuosia matkahaaveissani olleeseen Carcassonen linnoituskaupunkiin.