Kevään kansallispuistokierroksen viimeinen kohde oli Suomen itäisin ja pienin kansallispuisto Petkeljärvi, joka sijaitsee Ilomantsissa rajaseudulla lähellä Möhkön kylää.
Olin sattumoisin kuullut, etten olisi ainut retkeilijä näillä seuduilla, vaan eräs tuttavani talsisi patikkapolkuja samoihin aikoihin tällä samalla suunnalla. Saatiin siis sovittua päivätreffit Petkeljärven retkeilykeskukseen, ja lähdimme iloisen puheensorinan kaikuessa kohti kapealla kannaksella kulkevaa Korkeasärkän polkua. Reitti kulki upeissa harjumaisemissa järven kimmeltäessä molemmin puolin polkua. 2 kilometrin matka oli aivan liian nopeasti ohi ja me saapuneet päätepisteeseen. Päivä oli jälleen kesäisen lämmin ja seuralaiseni ehdotti uintireissua. Eikun vaatteet pois ja sinne me pulahdettiin, Kaitajärven syleilyyn. Patikkaretken jälkeen tiemme erosivat, sillä minä jäin telttani kanssa retkeilykeskukselle ja tuttavani jatkoi matkaansa Pogostankierroksen varrella sijaitsevalle Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvalle.
Mun ilta päättyi ihaniin rantasaunan löylyihin ja uintiin Kaitajärvessä. Yöksi kömmin telttaani ja kuuntelin muutaman kilometrin päässä paukkuvaa ukkosta. Salamat valaisivat tiheään tahtiin telttaa ja minä laskin hiljaa välähdyksestä jyrähdykseen yksi-kaksi-kolme … kymmenen. Ei hätää, riittävän kaukana on edelleen. Pikkuhiljaa jyrinä hiljeni ja välähdykset harvenivat ja minä nukahdin parempaan uneen kuin kertaakaan aiemmin tällä reissulla.
Kuikan kierros
Seuraavana aamuna lähdin vielä 6,5km mittaiselle Kuikan kierrokselle. Etenin jälleen vastapäivään ja kuljin alkumatkan samaa polkua kuin eilen. Hieman hirvitti, kun lähtiessäni luin ilmoitustaululta varoituksen alueella kulkevasta eraus-karhusta. Karhukohtaamista en todellakaan tavoitellut.
Erauskarhu on nuori, emonsa seuraavan pennun tieltä karkottama karhu, joka ei vielä osaa vältellä avointa kohtaamista ihmisten kanssa.
Kuikan kierros osoittautui mukavan vaihtelevaksi maastoltaan. Enkä onneksi törmännyt karhuun. Välillä polku kulki harjumaastoissa, välillä komeissa mäntymetsissä. Reitille osuu myös järvenrantoja ja soiden pitkospuupätkiä. Kuikankierrokseen saisi myös lisäpituutta pistäytymällä hieman kansallispuiston ulkopuolella sijaitsevalla Keltasilmän laavulla. Laavun ympäristössä voisi myös telttailla, sillä se on maksullista retkeilykeskusta lukuunottamatta kiellettyä varsinaisen kansallispuiston alueella.
Toisaalta Retkeilykeskuksen puitteet ovat erinomaiset ja paikallista yrittäjää on hyvä tukea. Niinpä mä jäin mielelläni sinne yöksi.
Pieni Petkeljärven kansallispuisto nousi yhdeksi suosikeistani. Korkeasärkän harjupolku oli kertakaikkiaan upea ja puiston monipuolisuus yllätti iloisesti. Lisätiedot: Luontoon.fi / Petkeljärvi
Öykkösenvaara
Petkeljärven läheisyydessä ei voi olla ajattelematta alueen menneisyyttä itärajan tuntumassa. Jo retkeilykeskuksen pihalta löytyy entisöity korsu ja juoksuhautoja ja reittienkin varrella näkyy jäänteitä puolustuslinjoista. Sotavuodet tuntuvat täällä aika paljon todellisimmilta kuin kotiseudullani lännessä. Erityisesti lähistöllä sijaitsevaan Öykkösenvaaraan on syytä käydä tutustumassa, vaikka sotahistoria ei minun laillani kovin paljon kiinnostaisikaan.
Öykkösenvaaran sotahistoriallinen reitti esittelee jatkosodan aikaista puolustuslinjaa alueelta, jossa Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi heinäkuun lopulla 1944. Alueella kuljetaan aidoissa taistelupaikoissa, joista osa on entisöity ja osa raunioina. Tunnelmaa lisää viime syksynä suoritetut räjäytykset, joiden avulla aluetta ennallistettiin niin, että näky muistuttaa sodanaikaista tilannetta tykistötulen katkottua puut. Vasta täällä sota tuntuu jotenkin konkreettiselta, sellaiselta mikä on oikeasti tapahtunut, eikä ole vain kirjoista luettavaa tarinaa. Harvinaisen vaikuttava paikka.
Kävin Petkeljärvellä keväällä 2021 osana Itä-Suomen kansallispuistoihin suuntautunutta roadtrippiä. Lisää juttuja kierrokselta:
1 comments On Petkeljärven kansallispuisto: harjumaisemia ja sotahistoriaa
Petkeljärvestä pidän itsekin. On omastakin mielestä yllättävänkin monipuolinen maisemiltaan varsinkin, kun ottaa huomioon kyseisen kansallispuiston pienen koon. Sehän on niin pieni, että nykysäännösten mukaan se ei edes voisi olla kansallispuisto!