Roadtripin pidemmät stopit sekä Gardalla että Sloveniassa vietettiin pääasiassa rentoutuen. Mutta koska olen levoton ihminen, kuuluu siihen rentoutumiseen ehdottomasti myös lähiseutujen koluaminen. Piran valikoitui retkikohteeksi jo etukäteen läheisyytensä ja siitä nähtyjen kuvien perusteella. Piran on se ylistetyin Slovenian rantakaupungeista, ja yleensä mun mielestä se ei ole niin hyvä juttu. Älkää ymmärtäkö väärin, olen minäkin pitänyt useimmista suosikkipaikoista. Mutta olen saanut vielä enemmän irti jostain vähän pienemmästä ja vähemmän suositusta. Tällä kertaa homma ei mennyt ihan niin. Voi Piran, minkäs teit. Tänne meidän olisi pitänyt tulla.
Autolla ei kannata ajaa keskustaan, vaan tulijat ohjataan vähän ennen kaupunkia maksulliseen parkkihalliin. Onneaan toki voi koittaa muuallakin, mutta miksi vaivautua, kun parkkipaikan pihalta on bussikuljetus vanhankaupungin ytimeen. Jos ei jaksa meidän tavoin odotella bussia, kävellenkin se noin 1,5 km matka sujuu mennen tullen. Menomatkalla pysättiin uimaan, ja paluumatkalla nautittiin edes hitusen viilenevästä illasta ja auringonlaskusta.
Kierreltiin tätä lumoavaa kylää ristiin rastiin, ja noustiin ihailemaan näkymiä kaupungin yläpuolelle kohoavalle linnakkeelle. Säästin tyttären tällä kertaa kellotorniin nousulta, linnoituksen päältä näki riittävän kauas. Paikalliset mopopojat ajelivat skootterillaan kolme päällä pitkin kujia, ja kaikesta huokui tietty aitous. Turismista huolimatta täälläkin eletään ihan tavallista elämää.
Poikkesimme pikkusievissä putiikeissa, kurkistelimme avoimista ovista ja tavoistani poiketen uskaltauduin eräälle työhuoneelle sisälle asti. Halusin ehdottomasti päästä näkemään paremmin ulkona esillä olevia pikkuisia puisia taloja. Talot oli tehty rannoille ajautuneista hylkypuista ja roskista, ja niiden tekijä Nika kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita Piranista ja Istriasta, ja yllytti käymään Kroatian kukkulakylässä Groznjanissa. Työhuoneen seinällä oli kartta, johon Nika merkitsi minnepäin maailmaa talot olivat muuttaneet. Helsinki kartalta löytyi jo ennestään, joten ei päästy lisäämään uutta nastaa.
Päivän päätteeksi kavuttiin vielä kerran mäen päälle katsomaan Piranin muureja, ja maisemat olivat jälleen kerran joka askeleen arvoiset. Piran lumosi minut täysin, se on mielestäni kaikista Istrian rannikkokaupungeista hurmaavin.
9 comments On Piran on Istrian ihanin
Pingback: Välimeren rannalta vuoristoon – kierros kauniissa Sloveniassa – Matkoja, retkiä, hetkiä ()
Kiva lukea näitä postauksia, kun ei ole itse käynyt Suomea kauempana.
Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.
Nojatuolimatkailu on kivaa. Mäkin harrastan sitä tosi paljon.
Istrian niemimaalla on kauniita paikkoja! Omalla tämän kesän reissulla ei tullut Piranissa piipahdettua, mutta kivalta näyttää sielläkin.
Kaikkialla Istriassa on kaunista. Seuraava postaus tulee kertomaan rannikkoseudun sijaan kukkulakylästä Kroatian puolella, se vasta kaunis paikka olikin.
Päädyin viettämään Piranissa sattuman oikusta yhden yön, ja olihan se hurmaava! Varsinkin, kun en tollona tiennyt etukäteen, että Slovenialla on edes rantaviivaa… Vaikka Pirania ehkä pidetään suosituimpana, niin ei se suuri ole ja turismikin on aika alkutekijöissään. Viereiseen Kroatiaan verrattuna Piran tuntui todella originellilta.
Joo, kyllä tuo Slovenian puoleinen Istria oli aivan toista kuin Kroatian puoli. Erityisesti siis rantakaupunkien osalta. (EDIT:matkailumäärissä siis. Muutenhan ne on hyvin samanlaista aluetta.) Aikaisempien Kroatian kokemusten vuoksi mä päädyin valitsemaan Sloveniassakin sen pienemmän ja vähemmän tunnetun paikan Izolan, kun ajattelin että Piranissa on kuitenkin turisteja samaan tapaan kuin vaikkapa Rovinjissa. No ei ollut.
Oi Piran! Se vei minunkin sydämeni jokunen vuosi sitten. Se tunnelma, ne auringonlaskut… <3 Tämä postaus vei hetkessä takaisin niihin muistoihin. Piranissa todellakin on sitä jotain.
Kiva tarjota muisteluhetkiä muillekin kuin itselle! Mä luulen että tulen muistelemaan Pirania vielä usein.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Olen eräkokki ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja