Pohjois-Kreikan upeat nähtävyydet – Vikosin rotko ja Zagori

Hurmaavan Papingon lisäksi Pindus-vuoriston läntinen kolkka Zagori tarjoaa paljon muutakin hyvää. Uskomattoman kaunis luonto huipentuu yhteen maailman suurimmista rotkoista, ja sen lisäksi vuoriston kätköistä löytyy 46 toinen toistaan pittoreskimpää kylää sekä todella näyttäviä kirkasvetisten jokien ylittäviä satoja vuosia vanhoja ottomaanien rakennuttamia kaarisiltoja. Alueella liikkuminen on mahdollista patikoiden ja autolla matkattaessakin ainut vaihtoehto on kapeat kiemurtelevat vuoristotiet, joten matkantekoon on syytä varata tovi jos toinenkin.

Vikosin rotko

Luin ensimmäisen kerran Vikosin rotkosta Irtiottoja-blogista, ja sen jälkeen mikään ei olisi enää saanut mua pysymään pois sieltä. Rotkoa pääsee ihailemaan helpoiten kahdelta näköalapaikalta. Vaikka välimatkaa näiden kahden näköalapaikan välillä on linnuntietä vain kymmenisen kilometriä, ajomatkaa kertyy upeissa vuoristomaisemissa liki tunnin verran. Rotkon pohjalla joen uomaa mukailee myös patikointi reittiä kylästä toiseen, oten täällä voisi viettää melkoisen aktiivilomanin.

Vikosin näköalapaikka

Ensituntumaa rotkon maisemiin saatiin, kun ajelimme majapaikkaamme Papingoon, mutta kunnolla rotkon mahtavuus näkyi seuraavana päivänä Vikosin näköalapaikalta. Vikosista pääsee patikoimaan rotkon pohjalla näkyvälle Voidomatis-joelle asti ja sen uomaa seuraamalla rotkon toiseen päähän Monodendriin tai aina Kipiin asti. Patikoinnin voi myös aloittaa jo Papingosta.

Me tyydymme vain ihailemaan maisemia ja pistäytymään polun varrella sijaitsevaan matkamuistoja ja virvokkeita myyvään maalaistaloon, jonka kasvimaalta pariskunta tervehti iloisesti kysellen mistäpäin maailmaa heidän rotkoaan on tultu ihailemaan.

Oxyan näköalapaikka

Rotkon toiselle näköalapaikalle Oxyaan pääsee jatkamalla Monodendrin vuoristokylän läpi kulkevaa tietä vielä 7km aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Kaiteiden suojaamalta näköalapaikalta lähtee huimapäille sopiva rotkon reunalla kulkeva pikkupolku, jonka me jätimme juuri päättyneen rajun ukkoskuuron vuoksi ihan suosiolla kokonaan väliin. Mun onneksi, sillä mä olen aina ihan kauhusta kankea, kun mies ja tytär hyppelevät toinen toistaan hirvittävämpien jyrkänteiden reunoilla.

Satoja vuosia vanhat kaarisillat

Vuoristoinen alue, jotka halkoo rotkot ja joet, on haastavaa maastoa kuljettavaksi vielä nykypäivänäkin. Saati satoja vuosia sitten. Niinpä rikkaat maanomistajat, luostarit tai jopa läheisten kylien väki yhteisvoimin rakennuttivat siltoja helpottamaan matkantekoa. Suurin osa näistä kauniista kivisilloista on tehty ottomaaniaikaan 1800-luvulla.

Bridge of Kokkori (or Noutsos)

Plakidas Bridge, Kipoi

Zagorin kylät

Zagorin pienet kylät eli Zagorohoria (myös Zagoroxoria) ovat toinen toistaan idyllisemmän näköisiä. Papingoa lukuunottamatta me emme tällä kertaa juuri pysähdelleet ajan puutteen vuoksi, mutta ajoimme useamman kylän läpi. Ja jokainen näytti todella viihtyisältä. Monodendrissä söimme sentään lounaan, tosin hirmuisen ukkosmyräkän säestämänä. Näihin kyliin olisi ihana palata.

ps. Zagoriaan ja Vikosin rotkoon voi tutustua järjestetyllä retkellä rannikon lomakohteesta Pargasta, sillä päiväretki näihin maisemiin löytyy mm. Apollomatkojen retkitarjonnasta.

Kävimme kesäreissulla Albaniassa, Pohjois-Kreikassa ja Korfun saarella. Lensimme Ateenan kautta Korfulle, josta matkustimme lautalla Sarandaan. Ajelimme Albanian ja Pohjois-Kreikan vuoristoteiltä rannikolle, josta palasimme takaisin Korfulle. Yövyimme kolme yötä Albaniassa (Gjirokaster 1+Ksamil 2), kolme yötä Kreikassa (Papingo 1+ Kalambaka 2) ja kolme yötä Korfun kaupungissa.