Mä tykkään olla autossa. Katsella ikkunasta ohivilahtavaa maisemaa, asemoida navigaattoriin moottoriteitä ja tunneleita välttäviä reittivaihtoehtoja, eksyä umpimaaseudulle ja tuskastua radiokanavien suppeaan tarjontaan.
Roadtrippaaminen onkin mun mielestä ylivoimaisesti paras tapa matkustaa. Viime vuosien automatkat ovatkin kuljettaneet upeisiin kohteisiin. Ja jos kunnon roadtrippiin ei ole ollut mahdollisuutta, on auto pitänyt vuokrata edes päiväksi.
Roadtrippaillessa autossa istuminen ei kuitenkaan saa käydä ahdistavaksi, joten pyrin pitämään siirtymät melko lyhyinä ja varaamaan pidemmille pätkille riittävästi aikaa. Etsin myös etukäteen matkan varrelle osuvia kiinnostavia pysähdyspaikkoja. Joskus taas mennään sinne minne hyvältä tuntuu, täysin suunnittelematta.
Sillä kaikkein eniten mä tykkään kun poiketaan päätieltä. Kierretään mahdollisimman kiemuraisia sivuteitä, etsitään pieniä tuntemattomampia kohteita ja valitaan mahdollisimman kauniita maisemareittejä.
Syyskuun Instagram Travel Thursdayn hengessä esittelenkin mun suosikkimatkustusmuodon automatkailun löytöjä. Mihinkään näistä en olisi päätynyt ilman päätöstä poiketa päätieltä. Osaan kohteista päädyttiin suunnitelmallisesti, toiset ovat olleet todellisia reissulöytöjä.
Knaresborough, UK
Yorkshiressä ajeltiin kapeita teitä läpi nummien ja pikkukylien. Matkan suunnitelmallisen osuuden ulkopuolelta pysähdyspaikaksi valikoitunut Knaresborough oli huippulöytö. Kylä on houkutellut matkailijoita profeettana tunnetun Mother Shiptonin erikoisella luolalla jo 1600-luvulta lähtien, ja tarjoaa paljon muutakin nähtävää. Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin.
Grossglocknerstrasse, Itävalta
Kesälomareissu 2016 tehtiin autoillen pitkin Keski-Eurooppaa. Matkan ehdoton kohokohta oli Alppien ylitys Grossglocknerin alppitietä pitkin. Me ajoimme sen osana siirtymää Slovenian Bledistä Itävallan Zell am Seehen. Tämä koukkaus päätieltä on ollut yksi parhaista.
Reittikuvaukset reilun kahden viikon roadtripistä löytyvät näiden linkkien takaa:
Maisemamatkalla Euroopassa & Lisää maisemia Euroopassa
Primosten, Kroatia
Kroatiassa on tullut autoiltua useampaan kertaan. Ekalla reissullamme eteläiseen Kroatiaan sykähdyttäviä hetkiä koettiin lukuisia, sillä maisemat rantatieltä olivat huikeat. Karujen vuorten ja häkellyttävän kirkkaiden vesien välistä löytyi upea kaistale toinen toistaan kauniimpia paikkoja. Matka on tehty ennen blogin aloittamista, joten instaan siitä on tallentunut liian vähän. Yksi kaunis kylä, Primosten, sieltä sentään löytyy.
Trsteno, Kroatia
Samalla Kroatian reissulla päädyttiin toiseenkin tuntemattomampaan kohteeseen, Trstenoon. Tämä Dubrovnikin lähistöltä löytyvän pikkupaikan Arboretum tunnetaan nykyään Game of Thronesin kuvauspaikkana, mutta meidän käyntimme aikaan sarjasta ei oltu vielä edes kuultu.
Lisää juttua Kroatian pikkukylistä tämän linkin takaa.
Seljavallalaug, Islanti
Islanti on päätieltä poikkeajalle haaste. Saarta kiertää yksi ainoa tie, eikä muita teitä juuri ole. Eikä niille harvoille pikkuteille ole ilman nelivetoa asiaa. Toisaalta päätieltä ei juuri edes tarvitse poistua, sillä suuri osa upeista nähtävyyksistä sijaitsee tien välittömässä läheisyydessä.
Reissukaverin kanssa tehtiin kuitenkin pieniä pistäytymisiä, kuten tänne Seljavallalaugin käytöstä poistetulle uima-altaalle. Tosin jokunen muukin sinne oli eksynyt.
Dyrhólaey, Islanti
Toinen poikkeama johdatti meidät Dyrholaeyn niemelle. Näiden näkymien vuoksi pikkuautomme joutui melkoisiin koetuksiin, ja reissukaveri luuli meidän päätyvän varmaan kuolemaan. Hengissä selvittiin, ja paikka jätti pysyvät muistijäljet. Islanti on pakahduttavan upea.
Arrábidan maisematie, Portugali
Lissabonin eteläpuolella sijaitseva Sesimbra ei ole vielä saavuttanut ansaitsemaansa suosioita ulkomaalaisten matkailijoiden keskuudessa. Jos seudulle kuitenkin meidän tavoin päätyy, suosittelen vahvasti Serra da Arrábidan vuoriston rinteillä kiemurtelevan maisematien lisäämistä matkareitille.
Cabreia, Portugali
Yksi erikoisemmista päiväretkistä Portugalissa tehtiin Parque da Cabreian vesiputoukselle. Loputtomien hiekkateiden jälkeen päädyimme pikkuiseen Silva Escuran kylään, ja sen kätköistä löysimme tämän vehreän paratiisin.
Kirkkojärvi, Vihti
Olen vuosikausia ajellut Helsinki-Pori väliä liiemmin pysähtelemättä. Tänä kesänä päätin, että siihen tulee muutos. Niinpä eräänä kauniina kesälauantaina ajelin mökille pitkin pikkuteitä, ja kävin katsastamassa 2-tien varrelle merkittyjä nähtävyyksiä. Eka pysähdys oli Vihdissä, Pyhän Birgitan kirkon raunioilla. Rauniot eivät instaan asti ole vielä päätyneet, mutta tämä Vihdin Kirkkojärven pintaan heijastunut maisema on noussut yhdeksi suosikikseni.
Pohjanlahden rantatie
Kesällä roadtripattiin kotimaassa enemmänkin. Pitkään haaveilemamme retki Porista Kokkolaan tehtiin kokonaan pikkuteitä pitkin. Menomatkalla ajeltiin Pohjanlahden Rantatietä, ja pysähdyttiin lounaalle Kristiinankaupunkiin ja iltapäiväkahville Uudenkaarlepyyn sympaattiseen Café Brostuganiin.
Porlammi, Lapinjärvi
Kesäloman viimeisenä päivänä tuli tehtyä suunnittelematon päiväretki Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson maisemiin. Ajelin täysin sattumanvaraisesti pikkuteitä kohti Verlaa, ja pysähdyin matkalla Askolan Hiidenkirnuilla sekä Porlammilla mielessäni Struven ketjun mittauspaikan valloitus. Vuori jäi valloittamatta, mutta viereisen uimarannan otin sentään haltuun.
Trollstigen, Norja
Tämän vuoden erikoisin automatka tehtiin työkaverin kanssa Norjan Trollstigenille. Tästä yhden vuorokauden ja tuhannen kilometrin reissusta kirjoittelin tarkemmin kesäkuun Instagram Travel Thursdayssa.
Lukisin myös mielelleni sun kokemuksista automatkailusta. Tykkäätkö poiketa päätieltä, vai haluatko mahdollisimman nopeasti perille kohteeseen? Onko matkan varrelle osunut hyviä löytöjä vai päädytkö aina tienvieruskuppilaan? Mikä autoilussa on parasta? Vai inhoatko koko hommaa? Antaa palaa, kommenttikenttä odottaa kertomustasi!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Vagabonda ja Travellover.
9 comments On Poikkeamia pääteiltä
Ihan mielettömän kauniita löytöjä oletkin tehnyt!
Tuli navigaattorin vältä moottoriteitä -valinnasta mieleen, kun kerran ajeltiin jossain, en edes maata muista. Tie kapeni ja kapeni, hyvä ettei ihmisten talojen pihojen läpi ajeltu. Alkoi mennä usko, mihin härveli oikeasti kuljettaa. Edelleen vain kapeni, kunnes yhtäkkiä sukellettiin jostain puiden välistä päätielle. Ehkä tämä sitten oli laskennallisesti lyhin reitti. 🙂
Kyllä, automatkailu on parasta! Ja juurikin niin, että pääteiltä pitää poiketa parempien maisemien perässä, sillä moottoritietä ei kauaa jaksa huristella. Eikä pidä suunnitella yhdelle päivälle liian pitkiä siirtymiä, vaan parasta on sen pituiset pätkät, että voi mennä rennosti ja pysähtyä milloin vain ilman stressiä aikatauluista 🙂
Täytyy sanoa, että kun syyskuun IGGT:n teema ilmoitettiin, ajattelin heti Duunireissaajan automatkoja! Olet kyllä löytänyt aivan mielettömiä maisemia! Mä odotan, että lapset olisivat vähän isompia, että niidenkin kanssa kärsisi lähteä kiemurateille seikkailemaan. Tällä hetkellä se tuntuu vähän liian stressaavalta. Me ollaankin viime vuosina tehty road trippien sijaan enemmän juuri päiväretkiä. Vuokrattu auto päiväksi tai pariksi ja reissailtu lähimaisemissa tai tehty joku siirtymä. Rakastetaan junamatkailua, mutta kyllähän se autoilu antaa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Päätieltä kannattaa aina poiketa! Niin kaupungissa kun maantielläkin. Mä teen todella vähän ulkomailla matkaa autolla. Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun autoa on tullut vuokrattua. Yksin en suostu ajamaan missään, ja budjettireissuihin sopii hyvin edulliset julkisen liikenteen liput. Niin lyhyille kuin pidemmillekin matkoille. Mutta haluaisin kyllä road trippailla enemmän! Auto tuo paljon vapautta siihen, minne ja koska menee. Ja mitä kaikkea yllättävää pysähtyykään tutkimaan.
Se että menee, minne nenä ja keula näyttää, ja antaa suunnitelmien syntyä saman tien, kun kiinnostava kyltti osuu kohdalle, on niin mainio lomailutapa! Aikoinaan äidin kanssa saatoimme rytmittää reitin hannunvaakunoiden mukaan. Tosin Laihialla oli en enää muista, mikä museo, missä nuukailtiin aukiolon ja yhteystietojen ilmoittamistakin… Mutta useimmiten hetkessä herännyt uteliaisuus sai tyydytyksensä.
Upeat road trip kohteet. Tästä sai tippejä omille reissuille. Muuten minäkin käväisin yksi kesäilta Vihdin kirkossa ja pyhän birgitan kirkon raunioilla. Mutta tuo järvikuvasi on kyllä uskomattoman kaunis.
En voisi olla enempää samaa mieltä: automatkailu on parasta, ja autolla reissatessa päätyy aina kurvailemaan jonnekin minne ei muutoin olisi todellakaan päätynyt. Vastaan tulevat huippuhienot yllätykset ovat siisteintä ikinä.
Upeat kuvat, pitääkin poimia tuolta omalle listalle paikkoja talteen. Kiitos vinkeistä!
Vaihtoehtoina omaksi aiheeksi oli autoilu ja kävely. Ne vieläpä sopii hyvin yhteenkin – yleensä autolomillakin tulee askelmittariin ainakin 10k askelta / päivä. Mullakin tuli valittua IGTT:hen autoilu, lähinnä sen takia että IG-kuvia selatessa siitä sai sopivan kokoelman.
Päämäärätön kävely on ihan parasta. Mä olen liian levoton pysymään lomallakaan paikoillani, ja askelia kertyy aina. Pysähdyspaikat ovat meillä useimmiten pikkukyliä tai luontokohteita, kun en halua että yksikään lomapäivä menee pelkäksi ajamiseksi.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja