Rein-joen laakso jää ihan turhaan paljon ylistetyn Moselin jalkoihin. Sieltä nimittäin löytää mitä mainioimpia kohteita, joita turistit eivät ole vielä ihan täysin valloittaneet. Laakson keskiosaa (Mittelrhein) kutsutaan nimellä ”romanttinen Rein”, sillä tällä 67km pitkällä rotkolaakso-osuudella on yli 40 keskiaikaista linnaa, lukuisia hyviä viinintuottajia sekä lumoavia ristikkotalokyliä. Entä tiesitkö että osuus Rüdesheiminstä Koblenziin on UNESCON maailmanperintökohde?
Päivä Reininlaakson pikkukylissä veikin minut ja bloggaajakaverini ristikkotaloidyllistä jokilaakson upeisiin maisemiin, vaikkei varsinaiselle maailmanperintö-osuudelle tällä kertaa vielä päästykään.
Linz am Rheinin ihana ristikkotalokylä
Päivä aaloitettiin upeasta ristikkotalokylä stä Linz am Rheinistä. Tämä muutaman tuhannen asukkaan kylä sijaitsee Reinin itärannalla noin tunnin matkan päässä Kölnistä. Suloiset ristikkotalot on huolellisesti kunnostettu, ja kylän kaduilla ei juuri muita ihmisiä näkynyt.
Drachenfelsin huipulta avautuu näkymät jokilaaksoon
Kölnistä Reinin itäpuolta kulkeva paikallisjuna pysähtyy useammassa kiinnostavassa kylässä, ja me valitsimme päivän toiseksi kohteeksi Königswinterin ja sen lähistöllä sijaitsevan Drachenfelsin kukkulan linnoineen.
Drachenfels, eli lohikäärmekallio, on yksi seitsemästä Siebengebirgen luonnonsuojelualeen kukkulasta. Alue on alunperin vulkaaninen, ja se on muodostunut noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Siellä on on hyvät ulkoilumaastot, ja paikka on erityisen suosittu retkikohde saksalaisten ja hollantilaisten keskuudessa. Maaliskuisena lauantaina ihmisiä oli hyvästä kelistä johtuen jonkun verran liikkeellä, mutta mistään turistiryntäyksestä ei voi puhua.
Jos reippailu ei innosta, Königswinterin asemalta on lyhyt kävelymatka Drachenfels Tourismus-Bahnhofin asemalle, josta pääsee entisöidyn hammasratasjunan kyydissä aina kukkulan laelle asti. Niin vain mekin matkustimme kunnon turistien tavoin ihailemaan laajalle levittäytyvää Reinin jokilaaksoa. Huipulla on näköalatasanne, josta näkee aina Kölniin asti. Näköalatasanteen ravintolassa nautitussa kahvikupposen hinnassa näköalalisä oli ymmärrettävästi huomioitu, ja aika monella näyttikin olevan mukana omat eväät.
Drachenburgin linna
Reinin romantiikkaan kuuluvat linnat olivat suurimmaksi osin raunioituneet 1800-luvun alkuun mennessä, niin myös Drachenfelsiin 1100-luvulla rakennettu linna. Osa linnoista on kunnostettu entistäkin parempaan loistoonsa, ja monet toimivat turistikohteina tai hotelleina. Drachenfelsissä vanhaa linnaa ei kunnostettu, vaan alarinteelle rakennettiin kokonaan uusi. Harmittavasti aikataulusyistä tätä 1880-luvulla rakennettua, ja viime vuosina entiseen loistoonsa kunnostettua, Drachenburgin linnaa kuvasimme vain aitojen takaa. Lempipaikkojani -blogissa on kerrottu tästä yhdestä kauneimmasta saksalaislinnasta enemmän.
Näköalatasanteelta pääsee nousemaan vanhan linnan raunioille, eikä ole vaikea antaa mielikuvituksen lentää satojen vuosien takaisiin legendoihin. Nibelungen-laulun sankarilliset tapahtumat sijoittuvat näihin maisemiin. Täällä Siegfried tappoi lohikäärmeen. Näistä tarinoista taitelijat ovat saaneet innoituksensa, ja näille löytyy vastineensa lähes jokaisessa maassa. Aina voi miettiä mikä on satua, mikä historiaa. Totta on ainakin se, että Siebengebirgeltä louhittua kiveä on käytetty Kölnin tuomiokirkon rakentamiseen.
Königswinterin ristikkotalot
Ennen kotiinpaluuta pistäydyimme vielä pikaisesti Königswinterin vanhassa kaupungissa, jossa aika tuntui pysähtyneen. Jollakin tavalla pysähtyneisyys oli kiehtovaa, ja mulle jäi palo päästä käymään täällä uudestaan. Silloin toivon mukaan viiniköynnökset vihertävät, ja joen rannan viinituvat avaavat ovensa jo lounasaikaan. Tai ehkä sittenkin tulen tänne risteillen, ja katson laivan kannelta kuinka kaunista täällä onkaan.
Miten kyliin pääsee: Kölnistä junalla RE8 tai RB27, jotta päädyt oikealle puolen jokea. Tosin siltä väärältä puolelta on kuulemma paremmat maisemat, ja joen ylitys onnistuu lautalla. Düsseldorfista tulijat aloittavat matkan RE5 junalla, ja junanvaihto Köln Messe/Deutzin asemalla.
Mitä maksoi: koko päivän voimassa oleva NRW ryhmälippu 2-5 hengelle 44€.
2 comments On Ristikkotalojen, linnojen ja viinin Rein
Königwinter on paremmin edukseen eli eläväisempi kesällä. Yllätyin kyllä itsekin vähän miten kuolleen oloinen se oli nyt maaliskuussa. Aiemmin olemme siellä olleet kesällä ja silloin on kyllä terassit täynnä väkeä ja erilaisia tapahtumiakin järjestetään usein. Itse en ole vielä mitään pidempää Reinin risteilyä tehnyt, mutta olen kuullut suosituksen, että sellaiselle ei kannata lähteä Dusseldorfista tai Kölnistäkään, vaan autoilla/junailla juurikin Königswinteriin ja nousta jokilaivan kyytiin sieltä. Königswinteristä alkavat kauneimmat Reinin alueet.
Tuo risteily kuulostaa erityisen houkuttelevalta, ja just noin, että hyppää kyytiin vasta isojen kaupunkien jälkeen. Kiitos, kun veit mut näihin maisemiin!