Meillä oli viime keväänä ensimmäistä kertaa vuokralla retkipaku, sillä pakulla matkailu on kiinnostanut jo pitkään. Päätimme lähteä kohti Viroa, sillä vaikka maa on meille tuttu reissukohde, on siellä silti paljon näkemättä ja kokematta. Lisäksi se on helppo kohde autolomalle, sillä etäisyydet ovat lyhyet eikä laivamatka Helsingistä ole pitkä. Suunnitelmissa oli käydä katsastamassa muutama kaupunkikohde ja sen lisäksi löytää pakulle soveltuvia retkikohteita luonnon keskeltä.
Laivamatka Vuosaaresta Muugaan
Saavuimme Viroon Muugasta, sillä testasimme samalla tämän automatkailuun hyvin soveltuvan Eckerö Linen reitin. Kelpo laiva Suomenlahden ylitykseen, mutta mitään ylellisyyttä on turha odottaa. Lähdimme matkaan päivän ensimmäisellä laivalla aamukuuden aikoihin ja suuntasimme kohti aamiaispöytää. Aamupala oli jo kliseinen rekkamiehen unelma ja paluumatkan kasvisruoka se vasta hätkähdytti – lautaselle kasattiin paketillinen paistettua vöneriä per nokka. Lisukkeet sai ottaa buffasta, joka oli jälleen täynnä toinen toistaan rasvaisempia ruokalajeja. En ole kovin kranttu, mutta selvästi tottunut hieman toisenlaiseen ateriointiin. Mutta mitäpä näistä, palvelu laivalla oli mutkatonta, ruokailut edullisia ja matkanteko helppoa. Eikä tänne laivasta tultu nauttimaan, vaan tultiin pakumatkalle Viroon.
Aamuauringon kanssa liikkeellä yhtä aikaa
Viroon lähtijöitä riitti varhaisesta aamusta huolimatta
Viehättävä Tartto heräili vasta kevääseen
Ensimmäinen kohteemme oli Tartto, jossa en ollut aiemmin käynyt. Aamun varhainen herätys uuvutti kuitenkin jo heti alkumatkasta ja ajoimme parkkiin levähdyspaikalle. Mahtavaa voida nukkua päiväunet, sitä ei perinteisellä autolla kovin helposti tehdä. (Paitsi että mä kyllä nukun todella usein kesken matkan henkilöautossakin, joskus olen vetäissyt jopa tunnin unet penkki mukavaan asentoon käännettynä ja vilttiin kääriytyneenä). Mutta mukavampi se oli sänkyyn vetäytyä pötköttämään ja syödä pieni välipala ennen matkan jatkamista.
Tarttoon saavuttuamme kurvasimme Karlovan satamaan karavaanariparkkiin, sillä halusimme saada auton sähköihin ja olla kävelymatkan päässä keskustasta. Kuljeskelimme läpi Karlovan puutalokortteleiden ja sieltä edelleen hiljaiseen keskustaan. Virossa helatorstai ei ole pyhäpäivä, eikä viileähkö torstai-ilta ollut houkutellut liikkeelle kovin montaa ihmistä. Päädyimme pizzalle ja sen jälkeen lasilliselle viihtyisään viinibaariin. Hyvin nopeasti aikainen aamu ja eka reissupäivä alkoivat painaa, ja tepastelimme takaisin autolle. Ensimmäinen pakuyö sai alkaa.
Viinibaari Vein ja Vine oli ihana paikka
En olekaan aikaisemmin ravintolassa leikannut pizzaa saksilla
Yö sujui mainiosti ja alue palveli meitä hyvin. Parkki oli rauhallinen ja yleiset tilat siistit. Keskustaan käveli alle puolessa tunnissa. Varhaisen aamiaisen jälkeen kävimme toistamiseen kuljeskelemassa sen vielä eilistäkin hiljaisemmilla kaduilla. Kaupunki oli täynnä katutaidetta, hieman rempallaan olevia puutaloja ja viihtyisän näköisiä kahviloita. Ensi kerralla tänne pitää tulla hieman eläväisempään aikaan. Tällä kertaa käyntimme jäi kovin lyhyeksi, sillä mieli veti jo kohti uusia pakuseikkailuja.
Lue enemmän Tartosta
- Mutkia Matkassa: Tartto on hyvä vaihtoehto Tallinnalle
- Unelmatrippi: Matkalla Virossa 7 vinkkiä ihanaan Tarttoon
Retkipakulla yöpymään metsään
Meidän matkamme jatkui pikkuteitä kohti talviurheilusta tuttua Otepäätä. Matkalta bongasimme tienvarsimainoksesta Pangodi-järven tuntumassa sijaitsevan kiinnostavan kalaravintolan, jonka pihaan kurvasimme juuri kun ravintola oli avautumassa. Maistuvan lounastauon jälkeen oli aika tutustua Otepäähän. Paikka oli pieni, eikä muutenkaan kovin kummoinen. Sadekeli ei juuri innostanut ulkoiluun, mutta kahville sentään maltettiin pysähtyä hauskasti sisustettuun Elsa-kahvilaan.
Kalaravintolan annoksessa oli myös runsaasti kasviksia
Kahvila Elsa oli iloinen väripilkku
Kahvilan sisustus oli hauska
Ja nyt vihdoin sinne metsään! Olin etsinyt meille syrjäisen kohteen, sillä halusimme päästä nauttimaan olostamme ilman muita ihmisiä. Virossa on samankaltainen palvelu kuin Luontoon.fi, josta on helppo etsiä paikallisia luontokohteita: loodusegakoos.ee/fi, jota ylläpitää RMK eli Viron Metsähallitusta vastaava virasto. Sivustolle on listattu nuotiopaikat, retkeilyreitit ja varaustuvat, ja kaikki info löytyy suomeksi.
Meidän retkikohteeksemme valikoitui Tündre järven nuotiopaikka lähellä Latvian rajaa. Vaikka sinne vei suunnilleen sadalta kilometriltä tuntunut melkoisen pomppuinen hiekkatie, niin perille päästiin. Siellä meitä odotti tilava ja tasainen maasto, jonne retkipaku oli helppo peruutella parkkiin. Sadekin oli enää pelkkä muisto. Saman järven rannalla vastapäätä meidän leiriämme sijaitsi toinenkin RMK:n nuotiopaikka, ja olin tietenkin kuvitellut että näiden välillä kulkisi polkuja. Sellaisia ei kuitenkaan löytynyt, joten aika kului laiturilla loikoillen ja nuotiosta nauttien. Illan päätteeksi oli ihana sujahtaa pakun lämpöön ja nukahtaa kunnon sänkyyn. Vaikka telttailussa ja riippumattoilussa on puolensa, niin kieltämättä pakussa on mukavuutensa.
Liian kylmää uimiseen
Nuotiopaikalla oli hyvät puitteet evästelyyn
Pakuyö metsässä antaa mahdollisuuksia viettää aikaa luonnossa
Ja tietenkin me kokkailtiin ulkotulilla
Patikkaretki Soomaan kansallispuistossa
Patikkavajetta paikataksemme päätimme seuraavana päivänä tehdä retken Soomaan kansallispuistoon. Puiston erikoisuus on keväisin koittava ”viides vuodenaika”, jolloin tulvavedet valtaavat puiston ja siellä voi retkeillä lähinnä meloen. Meidän harmiksemme kausi oli toukokuun alussa jo ohi (se on yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa), joten me tutustuimme puistoon perinteisellä tavalla polkuja tallustaen. Ingatsin luontopolku oli noin viiden kilometrin mittainen ympyräreitti, jossa tehtiin pieni pisto suolle. Reitti itsessään ei mitään mahtavia elämyksiä tarjonnut, ja eniten meitä jäi kiehtomaan läheinen joki, jonne pääsisi melomaan. Kenties joku päivä vielä.
Kevään vihreyttä
Suon laajuutta pääsi katsastamaan näkötornista
Lyhyt pitkospuureitti vei sinisenä kimmeltäville suolammille
Luontopolun lähtöpaikkana oli tien päässä oleva iso parkkis, jossa oli useampia autoilla yöpyjiä. Olin erittäin tyytyväinen meidän valintaamme yöpyä luonnon keskellä, sillä aika vieraalta tuntuu ajatus viettää aikaa parkkipaikalla. Toki hekin varmasti käyvät retkeilemässä, mutta mulle iso osa kokemusta on ulkona vietetty aika. Olen ihan varma, että sitä tulee aika paljon enemmän, kun luonto alkaa auton ovelta eikä sinne tarvitse erikseen lähteä. Mulle ajatus retkipakusta onkin enemmän kaipuuta saada helppo paikka yöpymiseen kuin halu saada paikka, jossa viettää aikaa.
Matkan varrelta Jõesuusta löydettiin Pärnun alueen pisin riippusilta
Virossa tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Tämä hiekkatie sen sijaan oli melkoinen pomppulinna
Ihana kevät
Haahuilua Pärnun hiljaisilla kaduilla
Oli taas aika suunnata luonnon keskeltä kaupunkiin, ja kohteeksemme valikoitui Pärnu. Edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo parikymmentä vuotta. Oli todellakin aika palata. Halusimme auton jälleen sähköihin ja lähelle keskustaa, joten paku ajettiin Konse Motellin karavaaniparkkiin. Toukokuun alkupuolella tilaa oli ruhtinaallisesti ja alue rauhallinen. Täältäkin matka keskustaan oli käveltävissä.
Pärnustakaan ei ole kauhesti mitään kerrottavaa. Toukokuun alussa sesonki ei ollut vielä alkanut ja kaupungissa oli aistittavissa odottava tunnelma – alkaispa jo kuuma kesä. Me pidämme matkustamisesta off seasonina, joten nautimme uinuvasta ilmapiiristä täysin. On ihan mahtavaa, kun ravintoloissa on tilaa ja kadut hiljaisia.
Pärnu on täynnä historiallisia rakennuksia
Virossa ravintolat ovat hyviä – tässä Ravintola Röömin jälkkäri
Perjantai-iltana oli oikeasti näin hiljaista
Leirintäalueella sama rauha jatkui ja hyvin nukutun yön ja lyhyen aamukävelyn jälkeen oli aika aloittaa kotimatka. Mielelläänhän sitä olisi vielä yhden yön ollut, ja silloin olisimme kenties parkkeraanneet pakumme tänne Kultaista pakuelämää -blogin vinkaamalle rannalle: Matsi – mahtava puskaparkki Virossa. Mutta meitä odotti jo laiva (ja se ihana vöner-illallinen).
Vielä ei ole biitsikelit
Ruovikossa kulki kiva lintujen bongailuun sopiva reitti
Lue enemmän Pärnusta
Retkipakun vuokraus
Retkipakun vuokraus oli helppoa. Me vuokrasimme omamme Elämysautot nimiseltä yritykseltä, sillä heidän autoillaan saa matkustaa myös Baltiassa. Aika monen vuokraamon kohdella näin ei ole, vaan autolla saa ajaa joko pelkästään Suomessa tai kotimaan lisäksi Pohjoismaissa. Baltia varsinkin tuntuu olevan monelle vuokraajalle vaikea kohde. Ulkomaille matkustettaessa kannattaa huomioida, että vakuutuksen omavastuu on korkeampi. Ja pitkälle ihmiselle vinkiksi, että retkipakua vuokrattaessa on hyvä tarkistaa onko sänky auton leveys- vai pituussuuntainen. Aika usein sängyn mitta jää nimittäin 190 senttiselle aivan liian lyhyeksi. Meillä oli ajossa sellainen pidempi 6,4 metrinen paku, jonka sänkyyn Iirokin mahtui.
Tilaa on kompaktisti kahdelle
Kun toinen tiskaa, toinen voi siirtyä päikkäreille
Toukokuussa leirintäalueilla oli tilaa
Ennen pakun palautusta se piti vielä siivota. Toki palvelun olisi voinut ostaa myös vuokraajalta, mutta haluttiin säästää tässä. Melko läheltä Muugan satamaa löytyi huoltoasema, jossa auton pääsi imuroimaan, eikä siihen mennyt kuin hetki. Oleellista oli, että oli pitänyt paikat jo matkan aikana mahdollisimman siistissä kunnossa. Kemiallinen vessa eli karavaanarikielellä kemssa tyhjennettiin viimeisenä aamuna leirintäalueella. Piti vain muistaa, että sen jälkeen vessaa ei enää voinut käyttää. Olimme liikkeellä melko kylmänä ajankohtana, joten auton lämmittämiseen kului kaasua yllättävän paljon. Sitä emme lähteneet erikseen ostamaan, vaan maksoimme täytöstä vuokraamolle. Hintaa tälle viiden vuorokauden mittaiselle vuokraukselle tuli yhteensä noin 600€.
Kokemus oli kaikilta osin positiivinen. Tykkäsimme siitä, että retkipaku toimi hyvin kaupunki- ja luontoloman yhdistelmässä. Sillä pääsi näppärästi molempiin. Toki olishan sitä henkilöauton perässä voinut telttaakin kuljettaa, mutta olihan tuo paku nyt varsin mukava. Mutta mitään kovin suurta kipinää oman retkipakun hankintaan tästä ei syntynyt. Vuokraamisen helppous sen sijaan viehättää, joten eiköhän olisi aika tehdä uusi pakureissu jo tänä vuonna!
2 comments On Retkipakulla Viroon
Kivalta kuulostaa. Joskus olisi ehkä itsekin retkipakua kokeilla. Varsinaisesti se ei ole toistaiseksi kylläkään ollut mielessä, mutta suosittua tuntuu olevan. No, joskus vielä!
Enpä mäkään varsinaisesta vanlifesta haaveile, mutta varsinkin viime kesän Norjan reissulla retkipaku olis ollut erittäin kätevä. Varsinkin kun meidän oma auto on niin pieni, ettei sinne mahdu mitenkään nukkumaan. Mut tuo vuokraus oli hyvä tapa testata, miten tuollainen matkustustyyli meille sopii.