Kun lähtee liikkeelle Lontoosta, yhtenä pysähdyspaikkana on Cotswolds ja määränpäänä Pohjois-Wales, eikä ole minkäänlaista halua ajella moottoriteillä, päätyy kuin itsestään uskomattoman hienoihin paikkoihin. Matkan varrelta löytyy niin ristikkotaloja, linnoja, pikkukyliä kuin vesiputouksia. Eli juuri kaikkea sitä, mistä mun unelmien automatkat on tehty.
Tiesin jo ennakkoon, että vaikeinta reissussa olisi valita minne kaikkialle menisin. Kiinnostavia vaihtoehtoja on niin paljon. Patikoimaan nyt ainakin olisi päästävä. Ja joku linna nähtävä. Kauniita maalaiskyliä ja houkuttelevia brittipubeja. Ristikkotaloja, ehdottomasti ristikkotaloja (eli Tudor Buildings, kun täällä Briteissä ollaan). Pyörittelin mielessäni monia vaihtoehtoja, mutta lopulta reitti muodostui seuraavasti:
Päivä 1: Auton vuokraus Heathrow´n lentokenttä – Amersham, Hotel King´s Arms
Päivä 2: Cotswolds (Burford, Bourton-on-the-Water) – Ludlow, The Feathers Hotel
Päivä 3: Pohjois-Wales (Pistyll Rhaeadr -vesiputous, Conwy Castle) – Llandudno
Päivä 4: Snowdonia kansallispuisto
Amersham, ikiaikainen kylä lähellä Lontoota
Ensimmäinen kohde valikoitui kahdesta syystä. Ensinnäkin sinne oli riittävän lyhyt matka Heathrow´n lentokentältä. Olin ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä autolla Isossa-Britanniassa ja vasemmanpuoleinen liikenne jännitti huolella. Niinpä päätin, että ensimmäinen kohde ei saisi olla yli tunnin ajomatkan päässä lentokentältä. Hyppäsin työpäivän päätteeksi ratin taakse, ja lähdin matkaan. Ensimmäiset kilometrit rutistin rattia rystyset valkoisena, mutta hiljalleen syke alkoi laskea ja mieli rentoutua. Ei tämä nyt niin hankalaa ollutkaan. Ajelin pikkuteitä ja liikenteen tasainen virta johdatti minut yllättävän nopeasti kohti Amershamin vanhaa keskustaa.
Amersham huokuu historiaa. Sen pääkatu High Street on täynnä satoja vuosia vanhoja taloja, jotka ovat edelleen täynnä elämää. Viehättäviä putiikkeja, houkuttelevia ravintoloita ja mikä parasta, täällä myös asutaan. Ja kadun kauneimmassa, alun perin jo 1400-luvulta peräisin olevassa ristikkotalossa sijaitsee King´s Arms, mun majapaikkani. Tämän vuoksi olin tänne tullut.
King´s Arms on toiminut mm. Neljät häät ja yhdet hautajaiset elokuvan sekä Midsomerin murhat ja Ms. Marple tv-sarjojen kuvauspaikkana.
Hotelli on juuri niin upea kuin ajattelinkin ja koko Old Amersham erittäin viehättävä. Nautin satoja vuosia vanhan pubin tunnelmasta, kuljeskelin pikkukaduilla, kurkistelin sisäpihoille ja seikkailin puutarhoissa. Haaveilin tietenkin patikkaretkistä läheisille kukkuloille, mutta tällä kertaa siihen ei ollut aikaa. Nautin sen sijaan erittäin hyvän kolmen ruokalajin illallisen Gilbey’s Old Amersham -ravintolassa. Mikä upea aloitus neljän päivän seikkailulle!
Hurmaavien pikkukylien Cotswolds
Seuraavana aamuna heräsin sateen ropinaan. En antanut asian sen kummemmin häiritä, vaan suuntasin innokkaana kohti Cotswoldsia. Ja jälleen kerran olin vaikean valinnan edessä. Aikaa olisi vain muutamassa kylässä käymiseen, eikä ennakkoon unelmoimani yhdeksi Englannin kauneimmaksi tituleerattu Castle Combe sopinut mitenkään reittiini. Aloin tutkimaan alueen pohjoisosia ja löysinkin sieltä monta upeaa kohdetta: Burford, Bourton-on-the-Water, Upper & Lower Slaughter, Bibury ja Stow-on-the-Wold. Päädyin tietenkin ahnehtimaan liikaa, ja lopulta ehdin näistä vain kahteen ensimmäiseen. Cotswolds on ehdottomasti seutua, jolle on syytä palata uudelleen ajan kanssa.
Yhden kadun mittainen Burford
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitunut Burford on käytännössä yhden pääkadun ja parin sivukadun kokoinen kylä. Pääkadun varrelta löytyy kaikki, mistä Cotswoldsissa on kyse. Kauniita hunajanvärisiä 1600-luvun kalkkikivitaloja kylki kyljessä, maalaispubeja ja löytyypä kylän raitilta yksi ristikkotalokin. Ainut harmistus oli, että pääkadulla oli koko ajan vilkas autoliikenne. Ja kyllä se vesisadekin vähän haittasi.
Ajoin auton parkkiin kirkon pihalle ja lähdin tutkailemaan kylää. Kuljeskelin pääkatua edestakaisin ja huokailin onnesta. Menetin kylähuumassani selvästi ajantajuni kokonaan, sillä yhtäkkiä oli jo lounasaika. Tajusin siinä salaattiannosta syödessäni, että en millään ehtisi kaikkiin suunnittelemiini kohteisiin. Ja taas oli pakko tehdä vaikeita päätöksiä.
Tunnelmallinen Bourton-on-the-Water
Eikä valintani ollut ollenkaan huono. Bourton-on-the-Water on jo selkeästi Burfordia isompi, mutta silti tunnelmallinen. Kylän läpi kiemurtelee kapea joki, jonka yli kulkee useita kivisiltoja ja rannalla on houkuttelevia ravintoloita. Kylä on selvästi suosittu vierailupaikka ja puikkelehdin nopeasti eläkeläismatkaajien keskeltä omille poluilleni. Ja hurmaannuin jälleen täysin. Sateen vuoksi pysähdys jäi vain harmittavan lyhyeksi. Cotswolds ei nyt tarjoillut aivan parastaan. Kellokin oli jo niin paljon, että muut haaveilemani paikat saivat jäädä väliin. Ensi kertaan, Cotswolds!
Ristikkotalojen Ludlow
Rajallinen aikani Cotswoldsissa johtui muustakin kuin sateesta. Olin löytänyt majoitusta etsiessäni todellisen ristikkotalofanin unelman, mutta se ei todellakaan sijainnut Cotswoldsissa, vaan kahden tunnin ajomatkan päässä Ludlowissa, joka taas osui sopivasti matkan varrelle kohti Walesia. The Feathers Ludlow´ ssa oli vapaana vain järisyttävän isokokoinen king sviitti, joka maksoi monin verroin yli normibudjettini, mutta sinne mun oli päästävä. Ja sinne minä menin. Ja se oli joka pennin arvoista. Tai ainakin sen 250 euron.
Tiesin siis hotellin, mutta en mitään itse kaupungista. En todellakaan arvannut osuneeni paikkaan, jossa on yli 500 ristikkotaloa. Ja linna. Minulle tämä oli siis lähes paratiisi. Kuljeskelin kaupungin kaduilla, ihailin sen upeita rakennuksia ja päädyin pieneen salaiseen puutarhaan. Linnaa pääsin katselemaan vain muurien ulkopuolelta, sillä se oli vielä suljettu menneen viikonlopun Ludlow Food Festival´ n jäljiltä. Nautin illallisesta hotellini ravintolassa ja vetäydyin lopulta jättimäisen huoneeni erkkerin suojiin kertaamaan mielessäni näiden ensimmäisten päivien upeita hetkiä ja maisemia.
Autolla ajaminen Briteissä
Automatkailu on mun mielestä ihan parasta. Niin myös tällä kertaa. Ennakkoon jännittämäni vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut kovin vaikeaa ottaa haltuun. Alkuun oli hieman hankala hahmottaa auton jatkumista itsestä katsottuna vasemmalle puolelle (taisin pari kertaa kolauttaa vanteen katukivetyksiin, kun en vain tajunnut auton ylettyvän niin kauas). Kääntymisen yhteydessä helpotti, kun ajattelin, että kuski on aina lähempänä keskiviivaa. Se selkeytti oman ajokaistan valintaa. Pikkukylien parkkipaikat löytyvät yleensä kylän ulkopuolelta ja niissä voi maksaa kortilla, sovelluksella tai käteisellä.
Ajelin enimmäkseen ihan pikkuteitä, sillä laitoin tarkoituksella navigaattoriin asetukseksi vältä moottoriteitä ja tietulleja. Reissupäivien aikana mulle ei selvinnyt, onko Briteissä samanlaiset väistämissäännöt kuin meillä Suomessa vai toimivatko nekin päinvastoin. Melkein jokainen risteys kun oli korvattu liikenneympyrällä. Hurjat monen liikenneympyrän yhdistelmätkin selätin melko vaivattomasti, kunhan seurasin tarkkaan opasteita. Tien numeroista kannattaa siis olla kärryillä ja uskoa navigaattorin kaistaopasteita. Ja ihan hyvin voi ympyrää ajella parikin kertaa ympäri, jotta sieltä löytää oikean tien ulos.
Viime aikoina uutisissa näkynyttä polttoainepulaa ei vielä syyskuun alkupuolella ollut, joten bensaa sai joka asemalta. Auton vuokrasin Heathrow`n lentokentältä ja sieltä oli yllättävän helppo lähteä liikkeelle. Ajelin pikkuteitä pitkin, sillä monikaistaiset moottoritiet eivät koskaan tarjoa mitään nähtävää, enkä halunnut tutustua niiden paljon puhuttuihin ruuhkiin. Navigointi tapahtui oman puhelimen karttasovelluksen kautta, ja sen sai piuhalla kytkettyä auton näytölle. Ostin liittymääni ylimääräisen datapaketin, joka riitti hienosti koko reissun ajan.
Olen nyt ajellut yksin autolla useissa Euroopan kaupungeissa, ja kannustan tarttumaan rohkeasti rattiin, jos vain hiukankin on kiinnostusta. Ei se autoilu muualla ole yhtään sen kummallisempaa kuin täällä kotimaassakaan. Paitsi tietty suurkaupunkien keskustoissa on omat haasteensa, mutta ei niihin kannata muutenkaan autolla mennä.
Lue lisää Ison-Britannian matkakohteista:
Wales
Yorkshire
Skotlanti
Lontoo ja lähiseudut
2 comments On Roadtrip Briteissä: pikkukylien tunnelmaa ja maalaismaisemaa
Ihanan näköisiä paikkoja! Sade on kyllä ikävä seuralainen reissuilla, mutta eipä sille mitään voi. Ja tavallaan harmaa sää sopii noihin maisemiin. 🙂
Meillä on ihan samoja kokemuksia pyyhkijöiden käytöstä risteyksissä kuin Mikolla tuossa aiemmassa kommentissa. Siitä melkein tunnistaa turistin liikenteessä noissa maissa, joissa liikenne on vasemmanpuoleista. 😀 Itse en kylläkään ole ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä vaan puoliso on ollut ratissa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Ei sillä ettenkö minäkin olisi hyvin voinut ajaa, mutta kun vuokra-autoissa lisäkuski yleensä maksaa, niin yleensä tulee otettua vain yksi kuljettaja, jotta rahaa säästyisi edes vähän. En tiedä, miten Briteissä on.
Datan käytöstä tsekkasin huvikseni, että omalla liittymälläni datasiirto maksaisi Britanniassa 3,72 €/Gt eli onneksi lisähinta ei ole mikään ihan älytön. Toki olisi vielä mukavampi, jos Iso-Britannia olisi edelleen samassa läjässä EU- ja ETA-maiden kanssa, niin ei tulisi tuotakaan pientä lisäkustannusta eikä tarvitsisi miettiä asiaa.
Muistan itse joitain vuosia sitten Australiassa auton vuokrauksen, joka oli itselleni ensimmäinen kerta ratissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Yllättävän helppoa se oli, jopa keskellä suurkaupunkeja. Mitä nyt välillä pyyhkijät tuli laitettua päälle, kun piti vilkuttaa, heh. Sen jälkeen onkin tullut ajettua useammassa maassa vasemmalla puolella ja hyvin se sujuu heti kättelyssä, vaikka olisi pidempikin tauko ollut.
Hienoja kuvia brittikylistä, tulee mieleen oma kesätyövuosi vuosien takaa, johon liittyy paljon kivoja muistoja!