Roadtrip Itä-Suomen kansallispuistoihin

Tein toukokuussa roadtripin Itä-Suomen kansallispuistoihin ja viikkoon mahtui monta upeaa hetkeä ja huikeaa maisemaa. Reitti kulki Neitvuoren kautta Linnansaaren, Koloveden, Kolin ja Petkeljärven kansallispuistoihin ja päättyi kuohuvan Imatrankosken äärelle Valtionhotelliin. Toukokuun puolivälissä ei vielä itikat vaivanneet, ja kelikin oli mainio. Mitä nyt Kolin lähes 30 asteen helle hieman yllätti. Ja mikä parasta, näin Linnansaaressa monta saimaannorppaa. Luontokohteet olivat muutenkin tällä reissulla pääasiassa, ja pysähdyin harvoin muualla kuin patikkapoluilla. Yövyin matkalla neljä yötä teltassa, yhden aitassa ja kolme yötä hotelleissa. Reissu oli kaiken kaikkiaan hyvin samantyyppinen kuin syksyllä tekemäni ruskaretki Itä-Suomen kansallispuistoihin Patvinsuolle, Oulankaan, Riisitunturille, Hossaan ja Hiidenporttiin. Tavoitteenani onkin käydä kaikissa Suomen neljässäkymmenessä kansallispuistoissa ja nyt ollaan puolessa välissä tavoitetta.

Neitvuori, Anttola

Ensimmäiseksi pysähdyin Neitvuorella, joka sijaitsee Mikkelin lähistöllä Anttolassa. Yritettiin tulla tänne jo talvella, mutta umpijäiset tiet osoittautuivat liian vaarallisiksi ja palasimme suosiolla takaisin Halla Resortin lähellä olevalle laavulle.

Tällä kertaa moisia esteitä ei ollut ja matkalla kiusannut sadekin loppui sopivasti. Reitti Neitvuoren päälle oli melko helppokulkuinen. Nousua tietenkin riitti, mutta se sujui odotuksia helpommin. Ja maisemat, ne olivat huimaavan kauniit. Kiersin 4km mittaisen rengasreitin nimeltään ”Hiijje silimukka” ja pidin pienen tauon Neitvuoren laavulla. Jolta ei muuten sitten aukea kovin kummoiset maisemat, joten niiden perässä laavulle ei kannata tulla. Laavulta noin kilometrin paluumatka kuljettiin hiekkatietä, ja suosittelenkin tekemään lenkin samoin kuin minä eli vastapäivään. Mä ainakin nousen mieluummin metsäpolkuja ylös kuin tietä pitkin. Varsinkin, kun nousun varrella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia, toisin kuin siltä hiekkatieltä.

Neitvuoren maastoissa kulkee Hiijje silimukan lisäksi myös pidempi 13km mittainen Hiidenkierros ja Luonterin saaristossa on hyvät melontamahdollisuudet. Lisätiedot: Luontoon.fi / Neitvuori-Luonteri

Linnansaaren kansallispuisto

Illaksi ajoin Oraviin, sillä olin menossa seuraavaksi Linnansaaren kansallispuistoon. Yövyin ekan yön Oravi Apartmentsin huoneistohotellissa. Venetaksikyyti Oravista Linnansaareen starttasi heti aamulla. Viikonloppu oli unohtumaton. Yövyin ekaa kertaa tentsilessä. Patikoin Linnansaaren pisimmän 7km mittaisen Linnavuoren polun, joka huipentui Linnavuorelta avautuviin upeisiin maisemiin. Saunan jälkeen istuskelin omalla leiripaikallani, kun yhtäkkiä vierestä kuului melkoinen tuhina. Saimaannorppa! Siinä se uiskenteli ihan vieressä. Ja lisää norppia nähtiin seuraavan päivän norppasafarilla.

Lue lisää viikonlopusta ja norpparetkestä: Linnansaaren kansallispuisto on saimaannorppien koti

Viikonloppu Linnansaaressa toteutui yhteistyössä SaimaaHoliday Oravin kanssa. Pakettiin kuului molempien öiden majoitukset, kuljetukset, rantasauna sekä norppasafari. Lisätiedot, hinnat ja varaukset: oravivillage.com

Kaunis ilma oli houkutellut kansallispuistoon myös muita retkeilijöitä ja olikin hauska törmätä Sammakkoniemen nuotiopaikalla instasta tuttuun Savumerkkejä mättäältä -porukkaan. Linnansaaressa on hyvät palvelut retkeilijälle ja kesällä sinne pääsee myös reittiveneellä. Omalla veneellä kulkijaa hellitään, sillä puistossa on parikymmentä retkisatamaa. Talvisin Linnansaareen pääsee Oravista Porosalmeen kulkevaa 18km mittaista luistelureittiä pitkin. Lisätiedot: Luontoon.fi / Linnansaari

Mökkeilyä Saimaalla

Linnansaaren jälkeen lähdin tutustumaan Maailman Äärellä -blogin Heidin mökkimaisemiin. Ilta sujui kuin vilauksessa saunoen ja syöden, ja yöksi kömmin Norppa-Majojen Laiturniemen uudistettuun maisema-aittaan. Mikä uskomaton rauha täällä vallitsi. Heräsin yhtä aikaa aamuauringon kanssa ja hipsin rantakalliolle kuvaamaan usvaista Saimaata. Enkä enää ihmettele, miksi Saimaata rakastetaan niin laajalti.

Yöpyminen yhteistyössä Norppa-Majojen kanssa. Lisätiedot, hinnat ja varaukset: Norppa-Majat

Kerimäki

Matka jatkui Kerimäelle, jossa komean maailman suurimman puukirkon kupeessa sijaitseva Kahvila Kaivopirtti tarjoili erittäin maistuvat kasviskaalikääryleet ja myös viereisen kaupan kasvisruokavalikoimat yllättivät monipuolisuudellaan. Kylä vaikutti muutenkin kiinnostavalta, ja jälkikäteen huomasin, että Kerimäeltä löytyisi niin upea laavu kuin mukavan näköinen satama sekä kiinnostava Hytermän luonnonsuojelualue ulkomuseoineen.

Koloveden kansallispuisto

Minun matkani jatkui kuitenkin Etelä-Savon toiseen kansallispuistoon, Kolovedelle. Tämän osalta odotukset olivat korkealla, mutta kyllä se niin on, että nämä vesikansallispuistot pitää kokea nimenomaan sieltä vesiltä käsin. Mulla ei nyt ollut mahdollisuutta lähteä vesille, joten kiersin mantereen puolella kulkevan 3,3 kilometrin Nahkiaissalon luontopolun, mikä osoittautui vähän pettymykseksi. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta eipä ollut mitään erityistäkään.

Olin ajatellut alun perin yöpyä polun varrella Lohilahden nuotiopaikalla, mutta reitti sinne oli sen verran kivinen ja juurakkoinen, ettei ajatus painavan rinkan kanssa patikoinnista innostanut. Päädyin lopulta läheiselle Kirkkorannan telttailualueelle ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Lisätiedot: Luontoon.fi / Kolovesi

Kolin kansallispuisto & Ryläyksen kierros

Kolille meno ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta matkan edetessä päätin sittenkin ottaa sen mukaan. Pelasin varman päälle ja majoituin Ukko-Kolin vieressä sijaitsevassa hotellissa. Siitä olisi helppo nousta huipulle, jos keli vaan sallisi. Ja sallihan se, jo heti saapuessani. Kolin huippujen lyhyt kierros palkitsi matkailuesitteistä tutuilla maisemilla. Ja mikä parasta, näin toukokuussa ihmisiä oli sen verran vähän, että sain nautiskella joka huipulla maisemista ihan itsekseni.

Yöpyminen hotellissa oli tässä vaiheessa reissua muutenkin loistojuttu. Mä nukun ulkona pääsääntöisesti huonosti tai tosi huonosti, joten tällaisella reissulla tekee äärimmäisen hyvää vetäistä välillä kunnon yöunet.

Seuraavana aamuna kapusin vielä läheiselle Ryläykselle ihailemaan Kolin maisemia. Reitti oli melko rankka ja yllättävä helleaalto teki siitä vielä raskaamman. Mutta rakastin kivikkoisia polkuja ja nousuja, pitkospuita ja Ryläyksen huipulta avautuvia maisemia. Kiviputouksen kohdalla kannatti ehdottomasti laskeutua polulta rinnettä alaspäin, sillä vasta sieltä näki kunnolla paikan upeuden.

Yöksi piti suunnata Rykiniemen telttailualueelle, mutta alueen vallannut yläasteikäisten leirikoulu oli liikaa. Suuntasin siis telttani kanssa Kiviniemen tilalle. Olikin todella surullista lukea muutama päivä vierailuni jälkeen, että upea vanha päärakennus oli palanut. Lisätiedot: Luontoon.fi / Koli

Petkeljärven kansallispuisto

Seuraava kohde oli Suomen itäisin ja pienin kansallispuisto Petkeljärvi. Tästä tuli ihan mun suosikkini. Reitit kulkivat vaihtelevissa maastoissa ja korkealla harjulla kulkevan Korkeasärkän polun päästä oli helppo pulahtaa uimaan. Illaksi varasin saunavuoron rantasaunasta, ja sen jälkeen oli hyvä pujahtaa retkeilykeskuksen telttailualueelle pystyttämääni telttaan. Nukkumisesta ei tosin meinannut tulla mitään, kun kuuntelin muutaman kilometrin päässä paukkuvaa ukkosta. Salamat valaisivat tiheään tahtiin telttaa ja minä laskin hiljaa välähdyksestä jyrähdykseen yksi-kaksi-kolme … kymmenen. Ei hätää, riittävän kaukana on edelleen. Pikkuhiljaa jyrinä hiljeni ja välähdykset harvenivat ja minä nukahdin parempaan uneen kuin kertaakaan aiemmin tällä reissulla.

Seuraavana aamuna kiersin vielä 6,5km mittaisen Kuikan kierroksen, joka kulki harjumaastoissa ja komeissa mäntymetsissä. Reitille osui myös järvenrantoja ja soiden pitkospuupätkiä. Lisätiedot: Luontoon.fi / Petkeljärvi

Öykkösenvaara

Petkeljärven läheisyydessä ei voi olla ajattelematta alueen menneisyyttä itärajan tuntumassa. Jo retkeilykeskuksen pihalta löytyy entisöity korsu ja juoksuhautoja ja reittienkin varrella näkyy jäänteitä puolustuslinjoista. Sotavuodet tuntuvat täällä aika paljon todellisimmilta kuin kotiseudullani lännessä. Erityisesti lähistöllä sijaitsevaan Öykkösenvaaraan on syytä käydä tutustumassa, vaikka sotahistoria ei minun laillani kovin paljon kiinnostaisikaan. Alueella kuljetaan aidoissa jatkosadan taistelupaikoissa, joista osa on entisöity ja osa raunioina. Tunnelmaa lisää alueella viime syksynä suoritetut räjäytykset, joiden avulla aluetta ennallistettiin niin, että näky muistuttaa sodanaikaista tilannetta tykistötulen katkottua puut. Vasta täällä sota tuntuu jotenkin konkreettiselta, sellaiselta joka on oikeasti tapahtunut eikä ole vain kirjoista luettavaa tarinaa.

Parikkalan Patsaspuisto

Päivän toinen pysähdys tapahtui vähän ennen Imatraa. Kuutostien erikoisuus on Parikkalassa sijaitseva huikea patsaspuisto. ITE-taitelija Veijo Rönkkönen teki elämänsä aikana yli 500 betonista veistosta ja patsaat ovat esillä upeassa puutarhassa. Kiertelin puistossa hyvän tovin ja vaikutelma oli häkellyttävä. Puiston toimintaa voi tukea adoptoimalla oman patsaan, harmi vaan että yksi suosikeistani, sienen alla kököttävä kaksikko, oli jo varattu.

Imatrankoski & Valtionhotelli

Reissun viimeinen etappi oli Imatra, sillä olen pitkään halunnut päästä yöpymään Imatran Valtionhotellissa. Varmistin, että huone on taatusti linnan puolelta ja näkymä kosken suuntaan. Vähän ennen matkalle lähtöä sattui silmiini, että reissun aikaan olisi mahdollista päästä näkemään myös Imatrankoski kuohuissaan, kun ohijuoksutukset alkoivat huoltotöiden vuoksi. Ihan mahtavaa! Saavuin Imatralle pienen jännityksen saattelemana, sillä viimeisin tieto oli ollut harmillinen: juoksutus alkaisi sittenkin vasta maanantaina. Mutta ei sittenkään, vaan kuohuvan kosken ääni toivotti tervetulleeksi ja mikä parasta, huoneessani oli pelkän näkymän lisäksi pieni parveke, jolta maisemaa saattoi ihailla.

Kiertelin innoissani myös kosken toisella rannalla, Kruunupuiston puolella, mutta parhaat näkymät olivat ehdottomasti hotellin puolelta. Viimeisen illan kunniaksi oli ihana syödä vielä kertaalleen ravintolassa.

Museotie Virojoelta Haminaan

Vielä oli edessä kotimatka Helsinkiin. Olen pikku hiljaa kerännyt matkakartalleni kaikenlaista pientä nähtävää myös kotimaasta ja tälle reissulle osui sopivasti Virojoelta Haminaan vievä museotie. Tätä Suurta Rantatietä on käytetty ainakin 1400-luvulta lähtien ja se on just passeli mutkateiden ystäville ja johdattaa myös Kymenlaakson tämän vuoden kylään, Mäntlahdelle.

Lounastauolla pysähdyin vielä Haminassa, joka vaikutti hyvinkin kiinnostavalta kaupungilta. Lämmin suositus kellariravintola mon amille. Ja kyllä, näin myös sen Euroopan korkeimman lipputangon hulmuavine Suomen lippuineen. Tänne pitää palata pian uudelleen!

Olihan taas upea reissu. On meillä täällä Suomessa vaan niin upea luonto. Ja aiemmin tylsältä vaikuttanut kotimaan matkailu on tuonut tosi paljon hienoja hetkiä elämääni. Lue tästä lisää millaisia helmiä olen viime vuosina kotimaasta löytänyt:

• Suloista kartanoromantiikkaa Töyrylän Kartanolla
• Halla Resort Saimaalla kutsuu rentouttavaan irtiottoon
• Mäntsälä, paikka jossa hurahdin kotimaan matkailuun
• Lähimatkailua Tuusulassa
• Eurajoki – monipuolinen matkailukohde Satakunnan rannikolla

Terveisin Hanneli