Kesäreissun 2016 kaksi viimeistä kohdetta jäivät harmittavasti matkaväsymyksen jalkoihin. Zell am See toimi meille pelkkänä välietappina, kun ei haluttu ajomatkoista liian pitkiä. Ja sieltä matka jatkui kohti reissun päätepistettä Münchenia. Matkalla käytiin vielä vaikuttumassa maailman suurimmassa jääluolassa Eisriesenweltissä. Autobaanalla mies yritti repiä Golfista tehoja, mutta todettiin jälleen se sama kuin aiemminkin: muutaman kilometrin voi ajaa lujaa, ja sitten taas on jo tietyö nopeusrajoituksineen.
Palautettiin auto ja jätettiin matkatavarat säilytykseen lentokentälle, ja suunnattiin vielä yhdeksi yöksi Münchenin keskustaan. Junamatkat maksoivat tosin sen verran, että olisi sittenkin tullut edullisemmaksi ajaa keskustaan ja palauttaa auto vasta seuraavana päivänä. Majoituttiin rautatieaseman lähellä hauskassa Cocoon Stashus hotellissa, joka oli lasiseinällistä suihkua lukuunottamatta oikein kiva. Mä en tajua miksi niitä lasiseiniä käytetään yhdessäkään hotellissa.
Münchenissä keskityttiin nähtävyyksien sijaan päämäärättömään vaelteluun ja hämmästyttävän paljon shoppailuun. Me ei todellakaan olla kaupoissa kiertelijöitä, mutta nyt onnistuttiin löytämään vaikka mitä. Mä olin ennen reissua siirtänyt puolen vaatekaappia kierrätykseen, joten vaatelöydöt tulivat tarpeeseen. Ja syömiseen (ja hölmöilyyn) panostettiin tietenkin.
Olin erittäin tyytyväinen, että päädyttiin lopulta Salzburgin sijaan Müncheniin, joka oli mulle entuudestaan tuttu. En ole koskaan käynyt Salzburgissa, joten siellä en todellakaan olisi pystynyt rentoutumaan ja tyytymään, etten näe yhtään mitään. Münchenin nähtävyydet olin nähnyt jo aiemmin, joten ei ollut turhia paineita sen suhteen. Rauthausin Glockenspielin puolenpäivän soitto sentään jäätiin katsomaan, tosin kyllästyttiin siihenkin kesken kaiken (siis kuinka kauan ne oikein siellä tornissa pyörii).
Älkää ymmärtäkö väärin, München on minusta ehdottomasti hieno kaupunki. Tällä reissulla fiilistelyyn ei vaan ollut enää voimia. Koti kutsui jo!
10 comments On Reissuväsymystä Münchenissä
Pari viikkoa sitten olin pitkän viikonlopun Münchenissä ja tykästyin kaupunkiin toden teolla. Olenkin siitä nyt viimeisimmät postaukseni kirjoitellut, ja lisää on tulossa 🙂
Prost! 🙂
München on erittäin jees. Mutta mä nyt olen kaiken kaikkiaan muutenkin ihan käsittämättömän ihastunut Saksaan.
Salzburg ja Munchen ovat molemmat ihania, ja Salzburgkin käy pikavisiittikaupungiksi oikein hyvin. Itävallassa on kyllä ihanaa, kun pääsee saunomaan – ja hei ihan luksusta, jos pääsitte pulahtamaankin saunasta, siihenpä en olekaan siellä vielä törmännyt.
Himottaisi hirmuisesti lähteä talvella Zell am Seehen laskemaan, ne rinteet kuulemma sopivat oikein hyvin tällaiselle surkealle lautailijalle.
Siitä meidän hotellilta olisi päässyt melkein suoraan rinteisiin. Saunominen ja uiminen oli ihan luksusta siihen sateiseen iltaan.
Harmi, että Zell am See päivälle on osunut sade päivä, sillä olen ymmärtänyt, että tuo seutu on mielettömän kaunis. Kyllä se vaan niin taitaa olla että joskus sitä väsyy nähtävyyksiinkin ja koti-ikävä alkaa vaivaamaan varsinkin viimeisimpinä lomapäivinä, jos on pitkään ollut poissa.
Sateisen päivän hyvä puoli on se, että vuorten päällä roikkuvat valtavat pilvimassat on minusta kiehtovan ja salaperäisen näköisiä.
Zell am See on erittäin viehättävä kohde, mutta kuten sanoit, matkaväsymys on voinut sinulal jo olla sellainen, että tämä viehättävä järvi kauniine rantoineen ei saanut täyttä huomiotasi : )
Zell am See oli kaunis, ja olisi hyvä tukikohta pidemmällekin stopille. Kaprunin pato olisi kiinnostanut erityisesti.
Päämäärätön vaeltelu on kyllä toisinaan parasta! Tutuissa paikoissa on just se hyvä puoli, kun voi vaan olla ja fiilistellä 🙂
Päämäärättömälle vaeltelulle on aina oltava aikaa. En kestäisi jos koko ajan olisi suunniteltu minuuttiaikataulu.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja