Saaristossa on ihan omanlaisensa tunnelma, johon päästäkseen ei onneksi tarvita omaa venettä. Kävin nauttimassa Kemiönsaaren saarista kesäkuun puolessa välissä, jolloin aurinko paistoi kuumasti ja merivesi oli lämmintä. Osaan saarista pääsee lossilla ja osaan mennään yhteysaluksilla. Minä testasin pitkän viikonlopun aikana molempia tapoja. Saaristossa ihastutti eniten poikkeuksellisen kirkkaat vedet ja upea luonto. Maisemat olivat ihan toista mihin olin tottunut, vaikka merenrantapaikkakunnilla olenkin suurimman osan elämääni elänyt.
Alunperin oli tarkoitus tehdä matkabloggaajaporukalla vain yhden yön retki Öröön. Mutta upea ilma houkutteli ja lopulta vietin reissussa kolme yötä. Ehdin neljälle saarelle, tai oikeastaan viidelle, sillä onhan se Kemiönsaarikin jo nimensä mukaisesti saari, itse asiassa Suomen kolmanneksi suurin.
Lähdettiin Katjan kanssa reissuun jo perjantaina. Saaristotunnelmaan päästiin heti Salon jälkeen, kun ajelimme Kokkilan lossin kyytiin. Perillä Kemiönsaaren Kiilan kylässä odotti Rosa, joka oli järjestänyt meille vierailun Westersin puutarhalle ja yöpymisen ystävänsä puutarhaan omenapuiden katveeseen pystytettyyn glamping-telttaan.
Westersin puutarha, kauppa, kahvila ja taidegalleria ovat auki kesällä 2. heinäkuuta alkaen perjantaista sunnuntaihin kello 12-17.
Örön linnakesaaren luonto ylitti odotukset
Tapasimme loput porukastamme seuraavana aamuna Kasnäsissa. Me seitsemän matkabloggaaja olimme valmiit valloittamaan saaren! Satamassa kävi melkoinen epätietoisuuden kuhina, mutta hetken ihmettelyn jälkeen ymmärsimme kysyä miehistöltä, mihin veneistä seurueemme on merkitty. Kapusimme kyytiin, kesäkuun aurinko paahtoi kuumasti ja tunnelma oli mitä parhain.
Örö osoittautui odotuksia upeammaksi. Saari on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja on aivan erityinen historiansa vuoksi. Puolustuslinnakkeena ja armeijan tukikohtana kuluneista sadasta vuodesta muistuttaa lukuisat bunkkerit, tykit ja kasarmirakennukset. Saaren luonto on säilynyt ainutlaatuisella tavalla, sillä linnakevuosina saari oli yleisöltä suljettu. Saarelta löytyykin useita harvinaisia kasveja ja perhosia.
Örön luontopolut
Parasta Örössä on luonto. Kiersimme viikonlopun aikana saaren molemmat luontopolut ja eteläinen lenkki oli ehkä hitusen kauniimpi. Sen varrelta löytyi laiduntamasta myös ylämaan karjaa eli tukkalehmät, niin kuin perheeni näitä ihanuuksia kutsuu. Ja mikä parasta, reitillä on hieno riippusilta. Ja maisemat eivät todellakaan olleet sitä perinteisintä suomalaista. Kuinka usein joku seurueestamme huokasikaan ”ihan kuin ulkomailla”. Pohjoisen lenkin varreltakin löytyi upeita maisemia ja sileäksi hiotuneita kallioita. Paluumatka varjoisan metsän siimeksessä antoi sopivasti levähdystaukoa paahtavalta auringolta.
SININEN (6″-kierros)
Sininen reitti tunnetaan nimellä 6”-kierros. Reitti on pituudeltaan 5,3km. Se suuntautuu Örön eteläkärkeen, josta avautuu huikea merimaisema. Matkalla voi tutustua puolustus- ja tykkiasemiin sekä kasarmialueisiin. Reitin varrella on myös upea riippusilta.
PUNAINEN (120mm-kierros)
Punainen reitti tunnetaan myös nimellä 120mm-kierros. Se on 5,6km pitkä. Reitti suuntautuu saaren pohjoisosiin ja vie läpi rantaniittyjen, vanhojen metsien sekä avoimen länsirannan.
Majoittuminen Örössä
Örön saarella on kattavat palvelut ja majoitusta on hotellista omaan telttaan. Me yövyimme Upseeritoimiston kahdessa hostellihuoneessa. Hostelli oli siisti ja sängyt hyvät. Yhteiset tilat riittivät hyvin neljän huoneen käyttöön, mutta keittiö olisi ollut kiva lisä. Saaren ravintolasta sai kyllä todella hyvää ruokaa, mutta illalliseen kului luvattoman pitkä aika, annokset eivät olleet kovin suuria ja liian moni listan annoksista oli päässyt loppumaan. Harmi juttu, sillä maku oli kohdillaan ja olisi ihana suositella ravintolaa varauksetta. Onneksi hostellin huonehintaan sisältynyt aamupala oli runsas ja kattava.
Rantasaunassa oli hyvät löylyt ja merivesi virkistävää.
Kiitos huikeasta viikonlopusta Merja (Merjan matkassa), Sonja (Fiftyfifty), Noora (Kerran poistuin kotoa), Katja (Lähtöselvitetty), Jenni (Unelmatrippi) ja Rosa (Joko mennään). Ootte ihania.
Telttailua hiekkarannalla Högsårassa
Mahtavan viikonlopun jälkeen muu seurue palasi kaupunkiin, mutta minä päätin jäädä saaristoon. Otin suunnaksi seuraavan saaren, Högsåran, ja siellä olevan Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvan Sandvikin telttailualueen.
Saareen mennään lossilla ja paikalliset asukkaat toivovat, että autot jätettäisiin Svartnäsin puolelelle. Olin menossa illan viimeiseen lauttaan, mutta koska tulijoita oli vain muutama, niin päätin jatkaa matkaa perille asti autolla. Enkä ollut ainut, sillä lossin viidestä autosta kolme körötteli saman kolmen kilometrin matkan letkassa kohti Sandvikin rantaa.
Teltoille oli hyvin tilaa ihan rannan tuntumasta, mutta mä löysin ihanan kolon metsän siimeksestä. Riipparillekin olis ollut paikkoja, mutta en halunnut liian lähelle muita. Aurinko paistoi kuumasti pitkälle iltaan ja hiekkarannalta oli helppo pulahtaa uimaan. Vesi oli täälläkin käsittämättömän kirkasta. Ainut ikävä puoli oli melko voimakas levän tuoksu. Sen sijaan ihan vieressä viuhtovan tuulivoimalan ääneen tottui hetkessä ja sen tasainen suhina tuuditti leppoisasti uneen.
Päiväristeily Bengtskärin majakalle
Nukuin yllättävän pitkään, joten en ehtinyt jäädä ihailemaan kaunista Högsåraa sen enempää. Harmi, sillä saari vaikutti kiinnostavalta. Lossiaikataulu Högsårasta osuu mukavasti Bengtskärin risteilyn aikatauluun. Kasnäsissa on isot ilmaiset parkkipaikat ja jätin auton jo tutuksi tulleelle alueelle parkkiin. Ja hetken kuluttua olinkin taas matkalla saaristoon. Yksi kauan haaveiltu matkakohde näkyisi ihan kohta silmieni edessä. Mutta sitä ennen pysähtyisimme vielä Rosalaan.
Rosalan viikinkikeskus
Päiväretken ensimmäinen pysähdyspaikka on Rosalan saari ja siellä sijaitseva viikinkikeskus. Olin ennakkoon ihmetellyt mitä tekemistä viikinkikeskuksella on suomalaisen saariston kanssa, mutta selvisi että viikinkien Idäntie on kulkenut tätä kautta ja Hiittisten ja Rosalan saarten välinen salmi oli sen ajan tärkeä satama ja kauppapaikka. Rosalan viikinkikeskus esittelee tätä historiaa monipuolisesti.
Päiväretkeen sisältyy maistuva kalakeittolounas ja lyhyt video-opastus. Alueeseen ja rakennuksiin tutustutaan sen sijaan omatoimisesti. Harmi, sillä paikasta saisi todella kiinnostavan tarinallisella opastuksella, joka herättää historiaa eloon. Toki vierailukeskusta pyöritetään varmaan aika pienillä resursseilla ja siihen nähden se on kyllä laajasti toteutettu. Erityisesti päällikön halli Rodeborg on kivan tunnelmallinen. Siellä voisi olla hauska yöpyä.
Bengtskärin majakka
Merimatka Rosalasta Bengtskäriin kesti melkein tunnin. Keli oli edelleen uskomattoman lämmin ja kannella tarkeni ilman pitkähihaista. Kohta horisontissa alkoi näkyä majakan ylväs muoto. Bengtskärin majakka seisoo pienellä kallioisella luodolla, ja maihin noustaan hauskasti kallioiden väliin tehtyä reittiä pitkin.
Saarella pääsi osallistumaan majakan ja saaren historiasta kertovaan opastushetkeen. Pohjoismaiden korkein majakka on rakennettu 1906 ja sen kultaisina vuosina sotien välissä Bengtskärissä asui 32 henkeä, joista peräti 21 oli lapsia. On ihan mahdotonta kuvitella minkälaista karulla saarella on ollut elää, mutta saarelaiset viihtyivät siellä hyvin. Mutta ikävät ajat olivat jälleen edessä ja toisen maailmansodan alettua asukkaat evakuoitiin Rosalaan, eivätkä asukkaat päässeet enää sotien jälkeenkään asumaan takaisin saarelle. Talvisodan jälkeen majakkaa käytettiin Neuvostoliiton hallussa olleen Hankoniemen tarkkailuun. Jatkosodan aikana neuvostosotilaat yrittivät valloittaa majakan ja saarella koettiin taistelu, jonka suomalaiset lopulta voittivat. Hurjia aikoja!
Yksi entisistä majakanvartijoiden asunnoista on sisustettu viihtyisäksi museokodiksi.
Suomen majakoiden 60-luvulla tapahtuneen automatisoinnin jälkeen Bengtskärin majakka jätettiin rapistumaan ja vasta parikymmentä vuotta myöhemmin se korjattiin nykyiselleen. Vuodesta 1995 lähtien majakka onkin toiminut suosittuna matkailukohteena. Majakalle olisi erityisen ihana päästä yöksi, mutta se vaatii reipasta ennakointia, sillä se on lähes aina täyteen buukattu. Mutta kesälle 2022 voisi vielä onnistaa.
Majakan torniin nousee kuvauksellinen 252 askelman portaikko. Lyhtyhuoneesta avautuu hienot maisemat, mutta auringon kuumentamassa tilassa ei pystynyt olemaan kuin hetken. Onneksi kivitornin sisällä oli viileämpää.
Saarella pesii keväisin satoja haahkoja, sillä ihmiset pitävät haahkojen luontaiset viholliset pois saarelta. Pesiä onkin ihan joka paikassa ja ainakin yksi urhea haahka oli vielä pesällään. Pienoismalliin on merkitty nuppineuloin vuoden 2020 pesät ja tänä vuonna kanta on jälleen kasvanut. Pesät on merkitty maastoon kylteillä, ja osa alueista on rajattu köysillä, jotta niihin ei astuttaisi vahingossa.
Käytännön vinkkejä Kemiönsaaren saaristoon
Saaristohyppely on helppo toteuttaa, ja reittejä voi yhdistellä monella tapaa. Paluumatkalla Bengtskäristä pysähdyimme niin Örössä kuin Rosalassa ja lautoilla voi kulkea myös vain yhteen suuntaan. Sesongin ulkopuolella helpointa on liikkua taksiveneillä. Rosalaan pääsee myös maksuttomalla lossilla ja samaan reissuun voi yhdistää käynnin Hiittisten saarella. Kesällä Kasnäsiin ja Kemiönsaarelle ylipäänsä järjestetään myös valmiita matkoja ja myös julkista liikennettä on lisätty. Hyvä tapa tutustua tähän saaristoon olisi myös pyöräillä pitkin Rannikkoreittiä. Lisätietoja kannattaa kysellä palvelujen tarjoajilta.
Jos seikkailut Suomen saaristossa kiinnostavat, löytyy blogistani lisää luettavaa
- Säppi – majakkasaari Selkämeren kansallispuistossa
- Matkavinkit merelliseen Satakuntaan
- 10 syytä nostaa Merikarvia maailmankartalle
- Pentala, museosaari Espoon Suvisaaristossa
- Saariston rengastien parhaat palat löytää hitaasti nautiskellen
4 comments On Saarihyppelyä Saaristomerellä: Örö – Högsåra – Rosala – Bengtskär
Terveiset Öröstä ja kiitos innoituksesta!
Hieno päivä takana ja palvelu kaikkialla superystävällistä. Meillä illallinen toimi hyvin ja oli tosiaan herkullista. Myöhemmin tuli ryysistä ja piti henkilökunnan kiireisenä 😅
Örön reissu oli kyllä huippu! 🙂 Rosalassa olen käynyt joskus vuonna miekka ja kirves työporukan kanssa. Muistelen, että siellä oli opastettu kierros ja söimme lounasta. Bengtskärin majakka on mullakin haaveissa. Olis hauskaa yöpyä siellä, mutta pitäisi olla nopea, jotta saisi majoituspaikan.
Käytiin itsekin viime kesänä Örön saarella, mukava paikka. Ja ylämaan karjan näkeminen tosiaan ilahdutti, veikeän näköisiä otuksia. Bengtskärissa ei ollakaan vielä käyty, mutta tarkoitus olisi vielä tämän kesän aikana lähteä sinne.
Bengtskär on hieno kohde. Majakkasaaret kiehtovat ylipäänsä ja yritän käydä joka kesä vähintään yhdellä majakalla.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja