Pori – tuo synnyinkaupunkini, jossa v******u on välittämistä ja sanoista jätetään puolet pois. Kaupunki, joka tunnetaan suorasta puheesta, jazzista ja jääkiekosta. Eikä siä kyl kovi häävii o. Vai onko?
Sain hyvän kimmokkeen tutkailla asiaa, kun Viinilaakson Viemää -blogissa haastettiin esittelemään kotikaupungin helmiä. Olen tosin aloittanut tämän jutun kirjoittamisen jo kolme vuotta sitten, ja silloin jutun kantavana teemana oli miten porilainen piilottelee kaupunkinsa parhaita puolia. Ettei vaan tulis mitään sanomista. Mutta jotain on tänä aikana tapahtunut. Vaatimattomuudesta ei ole enää tietoakaan, kun Pori esittelee ylpeänä tapahtumiaan, hiekkarantojaan ja nimikkotuoksuaan. Kyllä, luit oikein aivan oikein.
Eau de PORI – Porilaisen luonnon ja urbaanin ympäristön elementit muodostavat uniikin tuoksuyhdistelmän, jota koristelevat kaupungin intohimoisesta hengestä ponnistavat kulmikkaat yksityiskohdat shop.visitpori.fi
Mutta on Porissa suoran puheen ja uniikin tuoksun lisäksi paljon muutakin kiinnostavaa, joten toivotankin teidät tervetulleiksi kierrokselle kaupunkiin, jossa olen elänyt lapsuuteni sekä opiskeluaikani. Kaupunkiin, josta lähes kaikilla on jokin mielipide.
Hiekkarantojen Pori
Ei voi puhua Porista matkailukohteena mainitsematta Yyteriä, sillä muualla Suomessa ei ole mitään lähellekään vastaavaa. Pohjoismaiden pisin 6km pitkä hiekkaranta jatkuu silmänkantamattomiin, eikä tunnelmaa pilaa markkinahumu ja kaupallinen hapatus. Täällä saa olla todellakin rauhassa. Vaikka kyllä niitä palveluitakin halutessaan saa: majoitut, syöt ja kylvet ihan hiekkarannan tuntumassa ja aktiivilomailijaa hellitään kymmenien kilometrien retkeilypoluilla ja seikkailupuistolla.
Kaupunkipuistojen Pori
Porin toinen keidas Kirjurinluoto sijaitsee ihan kaupungin ytimessä, Kokemäenjoen luodolla. Kirjurista löydät niin lapsiperheiden unelmakohteen Pelle Hermannin leikkipuiston kuin eläinpuiston, jotka molemmat ovat täysin ilmaisia. Täällä voit myös viettää kesäpäivää uimarannalla ja sen laajoilla nurmialueilla. Ja aktiivisempi lähtee tutkimaan Kokemäenjoen suistoa meloen.
Musiikkitapahtumien Pori
Kaunis Kirjurinluoto on myös Porin musiikkitapahtumien keskus. Siellä on järjestetty Pori Jazzit vuodesta 1966 lähtien. Kaupungin toinen tapahtuma Porispere houkuttelee Kirjuriin festarikansan lisäksi perheen pienetkin sunnuntaina vietettävään perhepäivään.
Merellinen Pori
Vaikka satamaan on nykyään matkaa yli 20km, on Pori silti aito satamakaupunki. Meren rannoilta löytyykin Yyterin lisäksi aivan omanlaisensa Pori.
Reposaari on paikka, jonne ehdottomasti kannattaa suunnata Porin reissulla. Se on omintakeinen aktiivisten ihmisten puutalokaupunginosa, viimeinen saari ennen aavaa ulappaa. Sieltä on kotoisin Eino Grön ja siellä naimisiin on mennyt presidenttiparin lisäksi myöskin mämminsyöjänäkin tunnettu urheilulegenda Juha Mieto. Ja mikä hämmästyttävintä, sieltä löytää myös hyvää englantilaista pubiruokaa: Merry Monkin burgerit ja fish&ships ovat ihan klassikkokamaa.
Meri-Porista Ahlaisten maalaismaisemiin kulkee siltojen tie, joka maisemiensa puolesta lyö 100-0 jonkin vuoden matkailukohteeksikin valitun Kokkolan seudulla kulkevan seitsemän sillan tien. Ja lisähauskuutta saa siltojen nimistä, en tajua miten niin monet porilaiset paikat voivatkin kuulostaa niin arveluttavilta.
Myös Mäntyluoto on retken arvoinen paikka. Uniluodossa sulassa sovussa karut kerrostalot ja 1800-luvun huvilat kertovat omaa tarinaansa elämästä meren äärellä. Kallon majakka ja upeat kalliot houkuttelevat luokseen niin kauneimpana kesäpäivänä kuin hurjimpina myrskyöinä. Kesällä Kallon kallioilla on avoinna kesäkahvila Kallon Valo.
Historiallinen Pori
Pori on perustettu vuonna 1558, joten ei se mikään uusi kaupunki ole. Pori vaan on palanut niin monta kertaa, ettei menneistä ole jäänyt juuri mitään jäljelle. Viimeisin suurpalo 1800-luvun puolivälissä tuhosi 3/4 osaa kaupungista.
Pori onkin puistojen kaupunki, sillä palojen seurauksena asemakaavaan suunniteltiin massiiviset puistokadut. Jotka porilaiseen tyyliin on nimetty ilmansuuntiensa mukaisesti Etelä-, Pohjois-, Itä- ja Länsipuistoksi.
Jotkut kaupunginosatkin ovat saaneet nimensä varsin yksinkertaisesti. Idylliset puutalokaupunginosat Viikkari (5.osa) ja Kuukkari (6.osa) hiekkakatuineen eivät ehkä ole naapurikaupungin veroisia, mutta saavat silti miettimään menneitä aikoja.
Porin keskustan ehdottomasti kauneimpiin alueisiin kuuluu Kivi-Pori eli Etelärannan ja Pohjoispuiston väliset rantakorttelit 1800-luvun porvariston rakennuttamine kivitaloineen ja mukalakivikatuineen. Ja parhaimmat tarinat alueen kiehtovasta menneisyydestä kuulee Kummituskävelyllä*
Herkuttelijan Pori
Porissa on hyviä ravintoloita. Niistä suosikkini ovat huikean hyvä Bucco ja klassikkoravintola Andalusia. Luotettavat lähteet eli luvialaiset ystäväni kehuvat myös nepalilaista Yak & Yetia sekä Petteri Rosenbom’s Steakhousea. Unohtamatta sitä Reposaaren ylpeyttä Merry Monkia.
Cafe Elban viini- ja ruokatarjontaa on tullut testattua kerran jos toisenkin. Ja Beer Huntersissa on bisse maistunut 90-luvulta lähtien. Tosin opiskeluaikoina me vallattiin useammin viereisen Cafe Antonin nurkkapöydät.
Oi niitä aikoja.
Lue lisää Porista
- Cocoa etsimässä: Men sääki Poriin!
- Seikkailijattaret: 5 vinkkiä Meri-Poriin
- Live now – dream later:Porin Reposaari on täynnä pieniä ihmeitä
Ja jos kiinnostaa enemmänkin miten porilainen suorasukaisuus on kääntynyt koukuttavaksi brändiksi, tästä YLEN jutusta löytyy hyvä katsaus asiaan. Suorasukainen porilaisuus on niin koukuttavaa, että sitä voi hyödyntää markkinoinnissa – ”Porilainen epäkohteliaisuus on tanssiinkutsu”
Kirjoitus oli osa blogihaastetta. Lue myös haasteen aloittajan Viinilaakson viemää -blogin juttu omasta kotikaupungistaan Kokkolasta.
8 comments On Suoraa puhetta Porista
Tämä oli kiva lukea näin 18 ensimmäistä ikävuottaan Porissa viettäneen näkökulmasta. Nykyään tulee käytyä tosi harvoin, pari kertaa vuodessa, mutta silti identifioin itseni varmaan eniten Porilaiseksi.
Mä asuin Porissa 11-vuotiaaksi sekä opiskeluvuodet ennen vuosituhannen vaihdetta. Satakuntalaisuus on syvällä, vaikka oon ollut pois sieltä jo yli puolet elämästäni.
Yyterissä rakastuin 8-vuotiaana Itämereen ja se rakkaus kestää. Mäntyluodossa heräsi kaukokaipuu meren taakse. Kirjurinluodossa kävin pikkutyttönä serkun kanssa uimassa alushoususillani. Reposaaren kirkossa serkkuni konfirmoitiin. Kummitädin luona tutustuin urbaaniin elämään. Monet muistot liittyvät vielä ostosmatkoihin. Kaikki maalaiset kävivät Porin torilla ja sen ympäristössä ostoksilla. Torilta sai pärekorja, vaan myös kaikkea muuta silakasta Sulttaaneihin. Pori oli Suomen paras ostoskaupunki ja siellä osattiin myydä saidoille maaseudun isännillekin – 10 % sai hinnasta tinkimällä pois. Ei taida olla enää paras, kun Friitalan tehtaanmyymäläkin lakkautettiin. Mutta tori ja kauppahalli ovat entisensä. Varhaisissa muistoissani ovat vielä keskustan puutalot. Myönnän, että nykyinen torin ympäristö on ankea. Viimeistään Satakunnan museossa kävijä tajuaa Porin historiallisen merkityksen. Satakuntalaisilla ja porilaisilla on hersyvää huumoria, jota hitaampiälyiset ymmärtävät vasta ylihuommenna, ja muilta murrealueilta tulleet eivät koskaan. Synnyin Porissa, mutta kasvoin 45 km:n päässä itään Tampereen suuntaan. Hehkutan muualta Suomesta kotoisin oleville suomalaisille tuttavilleni Poria. Joku harva sanoo siellä käyneensäkin. Ymmärrän. Minullakaan ei ole usein asiaa Savonlinnaan eikä edes Helsinkiin, kun Poriinkin pääsen Itämeren eteläsyrjältä paremmin Turun kautta. Siellä Turun-Tampereen ja Porin kolmiossa on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kotipitäjäni isännät moittivat, että Helsinki on syrjässä. (syrjä = reuna).
Tuo Eau de Porin mainos sai minut olettamaan, että pullossa on Rosenlewin sulfiittiselluloosatehtaan, puuvillatehtaan ja sahojen urbaanit hajut, joka tervehtivät ensimmäisenä onnikalla maalta tulijaa. Erehdyin.
Vierailijalle käy kuten minulle tuon Eau de Porin kanssa. Pori on parempi kuin maineensa. I 🧡 Pori.
Ihanasti kuvailtu. Kauppahalli onkin remontoitu lähivuosina, mutta silti onnistunut säilyttämään viehätyksensä. Toivottavasti siellä käydään riittävästi ostoksilla. Matkailija ainakin helposti missaa sen, sen verran huomaamaton sen sisäänkäynti on Käviksen varrella.
Italiasta kotoisin ja asunut Hyvinkäällä lähes 9-vuotias, rakastunut Turkuun ja Poriin. Kävin Porissa viettämässä sooloviikonloppu viime viikko ja olin koko lauantaipäivänä Yyterissä, iltaisin ja sunnuntaina Kirjurilla…toivon että saan töitä kummasta kaupungista (Turusta tai Porista) niin saisin muuttaa. Meri-ilma on mulle kuin palsaami, ja mun mielestä ihmiset ovat Porissa ja Turussa niin mukavat. Ainakin olleet aina mukavia mulle. Ja olen samassa mielessä tosta Tampere-Turku-Pori kolmiosta josta puhut.
Ihanaa, että olet löytänyt länsirannikon viehätyksen. Toivottavasti löydät pian sieltä töitä ja pääset nauttimaan suosikkikaupungistasi!
Oi että. Pori <3
Minä en itse ole tuolta seudulta kotoisin, mutta onnekseni pääsen sukuloimaan Poriin useamman kerran vuodessa ja nuo kuviesi seudut ovat jokseenkin tuttuja. Siitä on kuitenkin aikaa, kun olen todellakin tutustunut Poriin, joten tarttis varmaan tehdä asialle jotain. Meikäläisen Porissa liikkuminen kun on Jazzit, Lidl, Mikkolan Prisma ja keskustan kaupat. Maauimalassa olen käynyt pari kertaa, Yyterin rannoilla lekotellut vuonna nakki ja miekka + Seikkailupuisto Huikee on testattu kerran. Ruokaa en ole syönyt muuta kuin mäkkärissä ja Subwayssä, juomaa nauttinut muutamassa ravintolassa ja siinä kaikki. Harmi sinänsä. Pori on vaan niin ihana kaupunki.
Yyterin rannoilla on itsekin tullut käytyä hävettävän harvoin. Tosin puolustukseksi totean, etten käy hiekkarannoilla missään muuallakaan. Maauimalan eli Maikkalan mukaan ottamista listalle mietin, mutta kun viime visiitistä sinnekin lienee yli kymmenen vuotta.. Mulle Pori on aina ollut vähän hankala. Tavallaan ihana, mutta toisaalta ihan kauhean tympeä.
Sliding Sidebar
Blogin kirjoittaja
Moi, mä olen Hanneli!
Olen lähtöisin Satakunnasta, mutta jo kauan sitten Helsinkiin kotiutunut.
Blogini kertoo patikkapoluista, autolomista, pikkukylistä, patikkapoluista ja luontokohteista eri puolilla kotimaata ja Eurooppaa.
Reissaan mieluiten roadtrippaamalla, ja rakastan vuoristoa, mutkateitä, keskiaikaisten kylien kapeita kujia ja helppoja patikkapolkuja. Enkä koskaan kieltäydy hyvästä ruuasta ja viinistä.
Viime aikoina olen hurahtanut retkeilyyn ja retkiruokaan. Aloitin eräopasopinnot Eräkarkussa 1/22 ja retkikokkailuja voit seurata minun ja ystävieni instatilillä @100retkireseptia
Kiva kun olet mukana!
Tutustu sisältöön
Arkistot
Hae blogista
Tietosuoja