Talviretkeily hurmaa – viisi talviretkikohdetta Uudellamaalla

Mä en ollut aiemmin ollenkaan innostunut talviretkistä, mutta nyt kun retkikipinä on päällä, niin eihän tätä puuhaa ole voinut talven vuoksi pistää tauolle. Ja yllättäen olen löytänyt itsestäni talvi-ihmisen. Toki alkuvuoden käsittämätön kauneus, varsinkin viime vuoden totaalisen lumettomuuden jälkeen, on tehnyt ulos lähtemisestä helppoa. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana olenkin ehtinyt retkeilemään joka viikonloppu ja vähän viikollakin, ja kaikki retket ovat olleet keskenään erilaisia. Ja täytyy todeta, että talviretkeily on varsin mukavaa. Ollan käyty pienellä patikalla koskimaisemissa, eväsretkellä merenrannalla, kaupunkiretkellä Suomenlinnassa ja lumikenkäilemässä Hyvinkäällä. Ja nyt viimeisimpänä uskaltauduttiin jäämään riippumatoilla yöksi laavulle testaten samalla liukulumikenkien toimivuutta.

Talviretki Nurmijärven Myllykoskella

Nurmijärvellä on kaksi kivaa retkeilyyn sopivaa koskialuetta, Myllykoski ja Nukarinkoski. Myllykoski on näistä sopivampi pieneen patikkaretken, sillä kosken ympäristössä on polkuja muutaman kilometrin verran. Me olimme retkellä komean aurinkoisena pakkaspäivänä ja vaikka varsinaista talvikunnossapitoa ei ollut, niin polut olivat sen verran paljon kuljettuja, että niitä oli helppo seurata.

Suuntasimme ensin lumen alta pilkottavia pitkospuita pitkin Pikkukosken laavulle evästauolle. Valinta oli erinomainen, sillä myöhemmin kävi ilmi, että alueen muut grillauspaikat olivat hautauneet lumikinosten alle. Matkaa olisi voinut jatkaa laavulta eteenpäin aina Hyvinkäälle asti 7 veljeksen vaellusreittiä pitkin, mutta me palasimme takaisin kosken suuntaan. Aurinko paistoi ja pakkanen kiristi poskipäitä, miten ihana talviretkikeli.

talviretki uusimaa
100retkireseptia

Termarissa oli valmiina höyryävän kuumaa keittoa ja sen seuraksi grillasimme nuotiolla täytetyt ruisleivät.

Myllykosken historiaa

Myllykoski on nimensä mukaisesti vanha myllypaikka. Jossain vaiheessa veden voima valjastettiin sähkön tuotantoon, mutta tämä Nurmijärven ensimmäinen voimalaitos purettiin 1980-luvulla. Jälkensä se tosin on jättänyt alueeseen. Kosken yli kulkee kolme siltaa, joista vanhimman kohdalla on kuljettu jo 1700-luvulta lähtien. Kosken kuohuja pääsee siltojen ansiosta tarkkailemaan monesta suunnasta. Nykyisin Myllykoski on retkeilijöiden ja kalastajien suosiossa, ja tänne tulijoiden pitääkin varautua siihen, että yksin näitä maisemia tuskin pääsee ihailemaan.

myllykoski nurmijarvi

Eväsretki Inkoon Kopparnäsiin

Kopparnäs on helppo retkikohde, sillä heti parkkipaikan läheisyydestä löytyy useampi nuotiopaikka ja meren rantaan on vain kivenheitto. Merkittyjä reittejä täällä ei juuri ole, mutta sehän ei iloista retkiseuruettamme haitannut. Meillä oli reput täynnä evästarpeita ja patikointi oli tällä retkellä vain sivuseikka.

kopparnäs
inkoo kopparnas joutsen

Kuljeskelimme kuitenkin hyvän tovin rantakivikoissa ja kallioilla ennen kuin istahdimme nauttimaan höyryävää kaakaota. Ihmisiä oli liikkeellä jonkin verran ja aurinkokin näyttäytyi taivaanrantaa maalaavana kajona. Aallot löivät hiljalleen rantakallioon ja puheensorinamme taukosi juuri sen verran, että huomasimme pysähtyä kuuntelemaan tätä rauhoittavaa ääntä.

kopparnas retkeily

Pikkuhiljaa päivä alkoi hämärtyä ja oli aika siirtyä eväspuuhiin. Repuista kaivettiin esiin folionyytteihin käärityt braai-leivät ja ilta jatkui nuotion loimussa leipiä grillaillen ja skumppaa kuksasta siemaillen. Mikä mahtava eväsretki.

Kopparnäs-Störsvikin virkistys- ja luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osasta: Inkoon puolella sijaitsevasta Kopparnäsistä ja Siuntion Störsvikistä. Rakentamatonta rantaviivaa on 15 kilometriä, ja alue soveltuu monenlaiseen retkeilyyn, myös talvella. Toisinkin voisi olla, sillä 1960-luvulla sinne oltiin rakentamassa ydinvoimalaa. Onneksi hanke kariutui, ja nyt tämä upea merenrantakohde saarineen on meidän kaikkien käytettävissä.

Satumainen Suomenlinna

Kaupungistakin löytyy kivoja retkikohteita. Tällä kertaa otimme suunnaksi talvisen Suomenlinnan. Talviaikaan lautat kulkevat harvemmilla vuorovälillä, joten aikataulut kannattaisi tarkastaa etukäteen. Meillä kävi onneksemme tuuri ja päästiin lauttaan vain muutaman minuutin odottelun jälkeen.

suomenlinnan lautta

Aloitimme saariin tutustumisen suoraan ravintola Adlerfeltin ruokapöydästä, sillä retkeily on huomattavasti mukavampaa kun ei ole nälkä. Ja joskus on ihana käydä retkieväiden väsäämisen sijaan valmiiseen pöytään.

adlerfelt suomenlinna
adlerfelt

Päivä oli kuulas, mutta harmaa. Maisema näyttäytyi mustavalkoisena, meri ei ollut vielä jäätynyt. Helsingin siluetti piirtyi taustalla ja jääpuikot roikkuivat talojen räystäiltä. Miten hiljaista täällä onkaan näin talvella.

uimaranta suomenlinna

suomenlinna valhalla
kustaanmiekka

Talvella Suomenlinna on rauhallinen ja Kustaanmiekan poluilla ei muita retkeilijöitä näkynyt.

Mutta vielä satumaisempi Suomenlinna oli edellisellä talvikäynnilläni muutama vuosi sitten. Silloin pakkanen paukkui, meri höyrysi ja kaikki oli kuin sokerikuorrutettua.

suomenlinna helsinki

suomenlinna talvi

Lumikenkäretki Hyvinkäällä

Aina ei voi olla yhtä kaunis ilma. Etukäteen varattu lumikenkäretki onkin hyvä tapa pakottaa itsensä ulkoilemaan myös hieman huonommalla kelillä. Lämpömittari näytti plussaa ja taivaalta putoili lumihiutaleiden sijaan ehtaa vettä, mutta kun lumikengät oli varattu ja maksettu, niin ei siinä auttanut kuin lähteä kohti Hyvinkäätä.

lumikengät hyvinkää
2021-01-30_04-36-20

Mahtavaa kun täällä etelässäkin on niin paljon lunta, että tällainen talviaktiviteetti onnistuu.

Lähdimme liikkeelle Hotelli Sveitsin viihdekeskuksen pihalta tasaiseen mäntymetsään. Vesisadekin oli tauonnut ja touhu vaikutti kivalta. Aika pian tasamaasto alkoi kuitenkin tuntua tylsältä, joten puikkelehdimme hotellikompleksin toiselle puolelle ja lähdimme laskeutumaan alas jyrkkää rinnettä. Hyvin se sujui ja kohta löysimmekin ihania metsikköreittejä, joita lähdimme tutkimaan. Kaksituntinen kului ihan liian nopeasti ja oli aika palata takaisin. Loppumatkalla ei ollut enää aikaa kulkea metsien kautta ja otimmekin kengät kantoon, sillä kävelyteillä omat jalkineet osoittautuivat paremmiksi. Lumikengät ovatkin parhaimmillaan silloin kun kuljeskellaan omilla poluilla.

Yön yli retki Vihdin Pääkslahdessa

Jo jonkin aikaa mieltä on kutkuttanut yöpyminen ulkona talvisaikaan. Joulukuussa sitä jo testailtiin, mutta silloin ei ollut vielä lunta. Joten mikä ilo, kun sain ystäväni houkuteltua lähtemään riippareiden kanssa yön yli retkelle nyt tammikuussa. Kohteeksi valikoitui Vihdin Pääkslahden ulkoilualueella sijaitseva Puumannin laavu. Halusimme laavulle, jotta yöllä pääsisi helposti suojaan, mikäli kylmyys riippumatossa kävisi ylivoimaiseksi. Täältä pääkaupunkiseudun retkikohteista aika harvasta löytyy laavu, ainakaan kovin lyhyen matkan päästä parkkipaikalta. Keittokatoksia kyllä löytyy, mikä sekin on tosi kiva juttu.

Liukulumikenkien testaus

Hienon lumikenkäkokemuksen innoittamana lainasin meille matkaan liukulumikengät ajattelematta ollenkaan tuota yhdyssanan ensimmäistä osaa, liukua. Parkkikselta laavulle oli kilometrin verran, mut eihän me tajuttu yhtään katsoa korkeuskäyriä. Ja niitähän matkalla riitti. Ja kun mun olemattomat hiihtokokemukset on käytännössä 90-luvulta, niin voitte vaan arvata mitä matkanteosta tuli about 25 kiloinen rinkka selässä 😂. Kun ennen puolta matkaa olin neljättä kertaa rähmälläni, totesin että on parempi, jos vaan kannan niitä hiton suksia. Sillä sukset ne enemmän oli kuin mitkään kengät. Saana sen sijaan pisteli kadehdittavasti menemään sukset jalassa ja rinkka selässä niin tasamaastossa kuin ala- ja ylämäissä, joten kokeilun tulos oli 50/50. Toinen tykkäsi ja toinen ei.

Lumiliukukenkaretki
Lumiliukusukset
lumiliukukengat

Puumannin laavu

Puumannin laavu sen sijaan osoittautui täydelliseksi yön yli retken kohteeksi. Laavuja on itse asiassa kaksi, riippumiseen soveltuvia puita kymmeniä ja telttapaikkoja ainakin saman verran. Ilta sujui leppoisasti pizzaa valmistaessa, nuotiota katsellessa ja riippareita viritellessä. Ja aamulla herättiin lumiseen taikamaailmaan. Mun ensimmäinen talviretkiyö oli siis erittäin onnistunut, ja nyt on hirmuiset poltteet päästä uudelleen. Mutta tällä kertaa ilman suksia 😂.

puumannin laavu

Pääkslahden alueelta löytyy useampi merkitty patikkapolku ja vielä toinenkin laavu. Me emme kiertäneet polkuja muilta osin, mutta ainakin Puumannin lenkkiä oli kävelty jonkin verran ja laavun nuotiossa oli vielä pieni hiillos edellisten retkeilijöiden jäljiltä. Alueella on yllättävän isot korkeuserot ja korkeilta kallioilta pitäisi avautua hienot järvinäkymät Hiidenvedelle. Tänne on siis syytä palata niin patikoimaan kuin melomaan.


Toivottavasti näitä mahtavia talvipäiviä riittää vielä useammaksi viikoksi! Sääennusteet ainakin vaikuttavat lupaavilta ja otankin vastaan mielelläni uusia vinkkejä hyvistä talviretkeilyyn sopivista kohteista.

Muina vuodenaikoina tehdyistä retkistä voit lukea näistä jutuista:

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer