Telttailu Pohjois-Norjassa – vinkit Lofooteille, Senjalle ja Lyngeniin

Mä en ole erityisen kokenut retkeilijä, sillä ekasta retkiyöstä ulkona on kulunut vasta kaksi vuotta, eikä niitä öitä ollut edes muutamaa enempää kertynyt ennen tätä kesää. En ollut myöskään aiemmin nukkunut teltassa. Joten kun lähdin heinäkuussa ensikertalaisena telttailemaan Norjaan – tai ylipäänsä minnekään – niin mielessä pyöri aika monta kysymystä. Erityisen paljon mietitytti leirintäalueiden ulkopuolella nukkuminen. Miten toimii jokamiesoikeudella telttailu Norjassa ja minne kaikkialle teltan voi pystyttää?

Jokamiehenoikeudet Norjassa

Jokamiehenoikeudet ovat Norjassa suunnilleen samanmoiset kuin Suomessakin. Leirin saa pistää väliaikaisesti pystyyn, kunhan ei häiritse asutusta tai tuhoa luontoa. Tosin Lofootit ja Senja ovat niin suosittuja, että aika monessa paikassa näkyi No Camping -kylttejä. Koska halusin muutenkin vältellä suosituimpia kohteita, niin telttapaikkojen etsiminen vaati hieman enemmän vaivaa.

Olin liikkeellä autolla, eikä kyseessä ollut mikään vaellusreissu. Etsin siis paikkoja, joissa voi helposti yöpyä teltalla ilman, että pitää patikoida minnekään. Isona apuna etsinnässä oli Park4night -sovellus. Se on oikeastaan enemmän asuntoautoille, mutta siitä sai hyvin vinkkejä myös telttapaikkoihin. Yllättävän paljon oli hyötyä myös ihan Google mapsista. Mulle oli tärkeintä, etten olisi ihan tien vieressä, joten yritin valikoida vain sellaisia, joissa pääsi edes vähän kauemmaksi. Kauniita maisemia ei Norjassa joudu etsimään, joten sen suhteen ei tarvinnut tehdä valintaa. Ihan sama missä oli, niin kaunista oli.

Kuvassa keskellä päivää yksi Senjan suosituimmista telttailupaikoista, Ersfjord Beach.

Isoimpana erona Suomeen oli se, että telttoja näkyi ihan kaikkialla. Niitä oli pienillä levikkeillä, rinteiden juurilla, vuorien huipuilla ja hiekkarannoilla. En mä Suomessa juuri törmää leiriytyjiin muualla kuin virallisilla retkeilyalueilla. Toisaalta meillä täällä etelässä on ylipäänsä liian vähän paikkoja, jotka olis vapaassa käytössä. Varsinkin rannikko on ihan tolkuttoman hankalasti saavutettavissa, kun rantaviiva on joko täynnä pusikkoa tai tiukasti yksityisomisteista, ja yleisillä uimarannoilla leiriytyminen on lähes poikkeuksetta kiellettyä.

Toinen ero liittyy tuleen. Meillä tarvitaan maanomistajan lupa, mutta Norjassa avotulen teko on sallittua. Paitsi metsässä, missä se on kokonaan kiellettyä 15.4. – 15.9 välisenä aikana. Polttopuita saa kerätä maasta, ja aika paljon rannoilla näkyikin nuotiopaikkoja. Mä jätin tulistelut tällä reissulla väliin, kun en jaksanut etsiä puita pitkin rantoja. Mulle riitti nämä upeat maisemat ja auringonlaskut.

Keipen Sør – riippumattoretkeilyä Lofooteilla

Ensimmäiseksi yöksi päädyin kohteeseen, jossa olin ihan yksin. Pieni tihkusade oli karkoittanut muut ihmiset Keipen Sørin rinteiltä ja uskaltauduin ripustamaan riippumattoni parkkipaikan toisella puolella näkyvään pieneen metsän tapaiseen. Tähän olisi saanut myös teltan, mutta mä virittelin mieluummin riipparin, koska siihen oli mahdollisuus.

Paikan valinta oli ihan tuuripeliä. Olin etukäteen miettinyt tälle helpolle huipulle kiipeämistä ja päätin samalla vilkaista löytyisikö lähistöltä hyvää leiripaikkaa. Jonkin verran mua jälleen arvelutti koko puuhan järkevyys, sillä varsinkin eka yö yksin ulkona on aina vähän jännittävä. Tekisi mieli antaa periksi ja päätyä turvallisesti valkoisiin lakanoihin. Mutta lopulta retkeilyn riemu voitti ja riippumatto oli viritetty puiden väliin. Sadekin oli sopivasti tauonnut. Illallisen jälkeen kiipesin maton syleilyyn ja suljin silmät.

Tässä kohtaa tekisi mieli valehdella ja kertoa miten ihana yö oli. No ei ollut. Oli kylmä ja heräsin tuhat kertaa vaihtamaan asentoa. Ja pelkäsin lehmiä (!). Jännitin onko tarppi viritetty hyvin vai kastuuko kaikki kamat. Ja mitä kaikkea muuta yön aikana ehtiikään miettiä. Siihen nähden miten huonosti mä riipparissa nukun, en voi edes itse ymmärtää kuinka lumoutunut siitä olen. Ja oon ihan varma, että joskus vielä yö riippumatossa sujuu ihan täydellisen hyvin.

Sijainti: Harstadista 15km kohti Elgsnesiä. Google maps: Keipen Mountain parking.

Hessand Beach – täydellinen telttapaikka Lofooteilla

Eka telttayö Lofooteilla tapahtui leirintäalueen suojissa, joten ei siitä enempää. Mutta seuraavaksi yöksi löytyi ihan unelmapaikka. Koska mulla ei ollut valmista reittisuunnitelmaa, en ollut etsinyt mahdollisia telttapaikkojakaan etukäteen. Tähän Fiskebølin lauttarannan läheisyydestä löytyvään Hessandin hiekkarantaan törmäsin ihan sattumalta katsellessani lauttayhteyttä Fiskebølista Melbuun. Ja mikä mahtava leiripaikka sieltä löytyikään.

Laajalle kevittyvällä nurmialueella oli lisäkseni viitisen muuta telttakuntaa. Tilaa oli niin paljon, että täällä saattoi kuvitella olevansa yksin. Ja puhuttiin kuitenkin Lofoottien korkeimmasta matkailusesongista. Kävin illalla uimassa hyisessä vedessä ja kokkailin oman teltan rauhassa. Tilavasta absidista oli hyvä ihailla auringonlaskua ja vuorten takana ripottelevan sateen mukanaan tuomaa sateenkaarta. Ja lämmin yö teltassa mahdollisti makoisat yöunet, toisin kuin pari yötä sitten riippumatossa.

Sijainti: Tie Fv888 Fiskebølista 1,5km kohti Laukvikia. Google maps: Hessand beach

Ballesvikskaret – auringonlaskun ihailua Senjalla

En ollut ollenkaan varautunut Senjan suosioon. Sesongista huolimatta Lofooteilla väkeä oli mielestäni ihan kohtuullisesti, ja oletin tilanteen olevan Senjalla sitäkin parempi. Mutta väkeä oli tolkuttomasti enkä mahtunut ekaksi yöksi edes leirintäalueelle. Suosituimpia puskaparkkeja (voi apua, mikään ei ole ollut ennallaan sen jälkeen kun tajusin, että puskaparkki on sananmuunnos!) en suostunut edes harkitsemaan, sillä pelkkä läpiajo Ersfjordin rannalta sai mut kauhistumaan. Telttoja oli varmaan sata.

Niinpä olin erityisen iloinen, kun löysin Senjalta rauhallisen, auringonlaskuun avautuvan telttapaikan. Tämä Gryllefjordin lähistöllä sijaitseva Ballesvikskaretin alue toimi aiemmin levähdyspaikkana, mutta alla kulkevan tunnelin avautumisen jälkeen se on jäänyt palvelemaan patikkareittien lähtöpaikkana. Ei siis minkäänlaista läpiajoliikennettä ja lisäkseni siellä yöpyi vain muutama asuntoautoilija ja telttailija. Ja täältä avautui aivan huikea maisema lähes yöttömän yöhön. Miinuspuolena tosin Norjan sitkeimmät hyttyset, muualla reissullani niitä ei juuri ollut. Mutta tulipa Thermacellille edes kerran käyttöä.

EDIT 6/2021. En enää suosittele laitetta käytettäväksi retkillä tai muutenkaan, sillä myrkyn vaikutukset luontoon ovat arveluttavat. Olisinpa tajunnut tämän jo ennen laitteen hankintaa.

Sijainti: Ballesvikskaret, Gryllefjord. Ajo Gryllefordin suunnasta tultaessa ennen siltaa oikealle kääntyvän P-opasteen suuntaan. Pohjoisesta tultaessa käännytään heti sillan jälkeen vasemmalle. Kierretään vuonon pohjukka ja noustaan ylämäkeen P-paikalle. Umpikuja. Linkki Google maps

Skibotn – telttailua Lyngenvuonon rannalla

Viimeiseen yöhön Norjassa sain vinkin ystäviltäni. Skibotnin rannalla olisi tilaa levittää leiri pystyyn komeisiin vuorimaisemiin. Aika monta muutakin seuruetta oli löytänyt saman paikan, mutta suurin osa jäi asuntoautoineen tien viereen. Muutama reissupaku oli ajettu rannalle, ja jonkin verran oli telttailijoita. Mutta riittävän rauhallista täälläkin oli. Etukäteen mietin häiritsisikö lähellä kulkeva tie liikaa, mutta kymmenen tunnin unien jälkeen saatoin todeta murheen turhaksi. En ollut edes kuullut lähimmän auton poistumista.

Lue lisää ystävieni seikkailuista samaisella rannalla: Lähtöselvitetty – Lyngen-vuonolla: telttayö Norjassa kruunasi kesän

Sijainti: Skibotnista E6 tietä 1,5km pohjoiseen. Linkki Google maps.

Varustevinkit telttailijalle

En aio luetella tässä telttaretkeilyn perusvarusteita, niihin löytyy hyviä vinkkejä esim. täältä Partioaitan oppaasta. Ja Unelmatrippi-blogista löytyy erinomainen juttu Automatkailijan telttailusta.

Mutta muutama käytännön vinkki mulla olisi varusteisiin liittyen. Sillä kokemukseni mukaan kannattaa pakata perusjuttujen lisäksi ainakin seuraavat asiat:

• Iso viltti. Sillä on mukava loikoilla, siihen voi kääriytyä illalla ja käyttää kuumalla kelillä makuupussin sijaan peittona.
• Lapio. Koska fiksu retkeilijä hautaa jätöksensä eikä jätä kikkareita näkyville. Lue lisää: Paskajuttu. Kaikki mitä sinun tulee tietää luonnossa kakkaamisesta.
• Ympäristöystävälliset pesuaineet. Koska saippua ei kuulu luontoon, mutta peseytyminen on välillä tarpeen. Tekee hyvää myös astioille.
• Pyykkinaru ja pyykkipojat. On kiva välillä ripustaa pyyhe kuivumaan narulle eikä heittää läpimärkänä auton takaikkunalle. Vaikka toimii sekin tarvittaessa.
• Ensiapupakkaus. Jonka saa esiin nopeasti. Haroessaan yöllä korvatulppia meikkilaukun pohjalta saattaa osua höylän terään ja aiheuttaa melkoisen verenvuodon sormen päähän. Tai voihan sitä jotain muutakin sattua.
• Jätesäkit. Toimii alustana, sadesuojana, pyykkipussina ja parhaimmillaan vaikka sadehameena.
• Avokadot. Toimii lähes joka ruuassa, leivän päällä ja nopeana retkieväänä.
• Skumppa ja kuksa. Eihän niitä ilman voi pärjätä.

Ja ainahan mukana on jotain mitä ei tarvitse ollenkaan:

• Patakinnas. Toimii lähinnä ruokailuvälineiden säilytyspaikkana. Trangian mukana tuleva kahva korvaa sen kaikessa muussa.
• Suunnilleen puolet vaatteista. Retkiolosuhteissa vaatteita vaihtaa yllättävän harvoin.

---

Oletko sinä innostunut telttailusta? Otan mielelläni vastaan lisää vinkkejä. Mitä ilman et lähtisi reissuun ja mitä tärkeäksi luulemaasi ilman pärjäät varsion mainiosti? Jaa myös omat parhaat puskaparkkisi (ja taas se sananmuunnos).

Telttayöt olivat osa Pohjois-Norjaan suuntautunutta automatkaani kesällä 2020. Lisää juttuja samalta reissulta:

• Autolla Norjaan – Lofootit, Senja ja Lyngenfjord
• Helppoja ja ruuhkattomia huiputuksia Pohjois-Norjassa
• Rottenvikvatnet – Lyngenin tuntematon turkoosi järvi

Lisää retkikokemuksiani pääset seuraamaan Instagramissa ja Facebookissa.