Kaupallinen yhteistyö Varjolan tila: majoituksesta ja aktiviteeteista saatu alennusta*
Me ei olla paljon kotimaassa perheenä matkailtu ja viime vuonna ei ylipäänsä tehty yhtään matkaa yhdessä. Tänä vuonna päätettiin että asia muuttuu, ja niinpä pakattiin heti vuoden ekana päivänä kamat autoon ja lähdettiin viikonlopuksi kohti Keski-Suomea ja Varjolan matkailutilaa.
Löysin Varjolan, kun etsin sopivan matkan päässä olevia savusaunallisia lomapaikkoja, joissa voisi myös ulkoilla. Paikka vaikutti muutenkin kaikin puolin kiinnostavalta, joten talviloma Varjolassa oli helppo myydä myös perheelle. Elättelin myös toivetta lumilomasta. Vähän sen lumen kanssa sai jännittää, mutta vuoden ensimmäisenä yönä koko seutu sai upean lumipeitteen. Kun eteläinen Suomi kärsi silloin vielä lumettomana, niin Laukaassa meitä odotti ihana talvimaailma. Puut olivat valkeina ja maisema uskomattoman kaunis. Pikkupakkanen ja kaiken taustalla kuului mahtava kosken pauhu. Tällaisesta talvesta minäkin tykkään.
Arktinen kellunta on kuin leijuntaa
Rennon lököilyn lisäksi me tultiin Varjolaan ulkoilemaan. Varjolassa on mahdollisuus monenlaiseen aktiviteettiin, myös talvella. Me emme kaivanneet mitään kovin vauhdikasta, mutta arktinen kellunta hyisessä järvessä kuulosti kiinnostavalta.
Sujahdimme hetkessä möhkälemäisiin neopreenipukuihin ja tallustelimme laiturille. Uskaltauduin ensimmäisenä uimatikkaille ja kun vesi ylettyi vyötärölle, heittäydyin selälleni veteen. Tuntui jännältä. Puku kannatteli ja ympäröivä vesi tuntui rauhoittavalta massalta. Oikeastaan kuin leijuisi vedessä. Läheisen kosken pauhu vaimeni pehmeäksi kuohuksi ja olo rentoutui hetkessä. Kylmyyttä ei juuri tuntunut.
Puvut eivät olleet ihan sataprosenttisen pitäviä, ja jostain saumasta vettä pääsi muutama tippa sisään. Rauhattomasta luonteestani johtuen temusin vedessä vähän liikaakin, ja kun päätä kallisti taaksepäin, kauluksesta holahti jäätävää vettä niskaani. Kahdesti. Kylmyys kuitenkin häipyi nopeasti, ja kelluntaa saattoi jatkaa aivan huoletta. Tyyni vesi kuljetti hiljalleen vähän kauemmas laiturista, mutta rauhallisilla liikkeillä suuntaa oli helppo muuttaa.
Kellunnasta jäi hieno fiilis. Vasta puvun riisumisen yhteydessä tajusin kuinka märkä olin. Suosittelenkin hieman rauhallisempia otteita siellä vedessä. Kovin pitkää aikaa vedessä ei oltu, ehkä joku 15 minuuttia. Aika oli täysin riittävä, ja kaikki kiire huuhtoutui mielestä pois. Meidän käynnin aikaan järvi ei ollut jäässä, joten en osaa arvioida miltä kellunta jäiden keskellä tuntuisi. Me tykättiin siitä hyvin paljon tällaisenaan.
Savusaunan lauteilta avantoon. Toista kolme kertaa.
Illalla päästiin savusaunaan. Koskenniskan savusaunalla järjestään kaikille avoimia saunailtoja talvikaudella ainakin lauantaisin ja aika monena muunakin päivänä. Tarkemmat aikataulut löytyvät Varjolan viikkokalenterista. Sauna on riittävän iso, joten näin korona-aikanakin siellä sai hyvin pidettyä etäisyyksiä.
Saunomiseen oli aikaa kaksi tuntia ja käytimme sen ihan kokonaan. Kuumasta ja sopivan savuisesta saunasta oli mahtava tulla jäähdyttelemään keskelle talvista järvimaisemaa. Terassilla höyrysi hulppeat porealtaat ja uskaltauduimme kastautumaan myös hyytävään veteen kolme (!) kertaa.
Mahtavat ulkoilumaastot alkavat heti pihapiiristä
Varjolan pihapiiristä pääsee suoraan mahtaviin ulkoilumaastoihin. Meillä kävi siinä mielessä tuuri, että latuja ei oltu vielä ehditty ajaa ja retkeilyreiteillä pääsi vielä kävelemään. Iiro olisi toki tykännyt hiihdostakin, kun taas mua ei laduille saa. Sunnuntaina lähdettiin siis talviretkeilemään läheisille reiteille. Kierrettiin mäkisiä maastoja yhteensä 12 kilometrin verran. Matkan varrelle osui monta hienoa kotaa, mutta evästauko pidettiin lopulta Multamäen huipulla. Ja sehän oli reissun ainut taukopaikka, jossa nähtiin muita retkeilijöitä. Kotaan ei viitsitty ängetä, mutta viereisellä laavulla saatiin olla keskenämme. Retkieväät eivät vaatineet nuotiota, mutta ainahan pieni savuhaju olisi kelvannut. Kuuma kahvi sai tällä kertaa toimia lämmittäjänä.
Nämä samat retkeilymaastot on hyvin saavutettavissa Peurungan kylpylästä. Varjolasta olisi ollut lyhyt matka kylpylään ja se olikin mun varasuunnitelma huonojen ilmojen varalle. Nyt ulkoilukelit olivat enemmän kuin kohdillaan, joten sisätiloille ei tullut tarvetta.
Myös Varjolan pihapiiri ja Kuusaankosken rannat tarjosivat kauniita retkimaastoja lyhyempiin kävelyihin ja löytyipä kosken rannalta vielä yksi laavukin. Sitä ei testattu, mutta Varjolan omassa kodassa käytiin paistamassa illalla makkarat, joten saatiin kuin saatiinkin kotiinviemisiksi hyvän mielen lisäksi reippaasti savuntuoksuiset vaatteet.
Majoitus Riihihuoneistossa omassa rauhassa
Varjola sijaitsee Laukaassa, puolen tunnin matkan päässä Jyväskylästä. Suurin osa Varjolan majoituksesta on neljässä erillisessä talossa muutaman sadan metrin päässä päärakennukselta. Jokaisessa talossa on useampi huoneisto, ja me majoituimme niistä isoimmassa. Meidän päätyhuoneistosta oli näkymät järvelle ja hyvät oleskelutilat, yksi makuuhuone alakerrassa sekä iso parvi kolmelle. Yläkertaan vievät rappuset ovat jyrkät, se on hyvä huomioida nukkumajärjestystä päätettäessä. Lisäksi näihin Riihisviitteihin kuuluu oma sauna. Keittiön varustetaso oli hyvä ja me kokkailtiinkin suurin osa aterioista itse.
Majoitukseen sisältyi aamiainen päärakennuksen Navettaravintolassa. Oli ihana aloittaa päivät valmiista pöydästä. Ja yhtenä iltana käytiin syömässä Navettamenun maittavat burgerit. Kesäaikaan ravintolatarjonta on laajempaa, ja oon kuullut siitä paljon kehuja. Ei siis olisi ollenkaan huono idea käydä testaamassa itsekin, sen verran maukasta ruoka oli.
Talviloma Varjolassa oli varsin onnistunut. Tarjolla oli sopivasti tekemistä ja kun vielä talvi näytti parastaan, niin muistoihin taltioitui lukuisia iloisia hetkiä. Sillä vaikka loma on aina lomaa, niin vielä mukavampaa se on kun ilmat suosii ❄️
*Kaupallinen yhteistyö Varjolan tilan kanssa. Majoituksesta ja savusaunasta saatu alennusta. Kohteen valinta ja tekemiset siellä päätetty itse.
Lisätiedot ja hinnat: Varjola.com
Lue lisää kotimaan kivoista matkailukohteista:
2 comments On Tunnelmallinen talviloma Varjolassa
Tässä nyt taisi olla tavallaan kaksi sellaista aktiviteettia joihin en ryhtyisi, vaikka yleensä ennakkoluulottomasti kaikkea kokeilen. Ainakaan en menisi kastautumaan hyiseen veteen, en kertaakaan. Ja tuo arktinen kelluntakin ainakin kuulostaa hyytävältä ja sellaiset ei kyllä sovi mulle! Marika kyllä voisi tykätä. Savusauna sen sijaan on todella kiva, harmittavan harvoin tulee nykyään käytyä. Varsin kauniita ovat kyllä nuo talvimaisemat. Talvi näyttää yleensä kauniilta silloin, kun puut ovat valkoisia.
Mä olen viime vuosina löytänyt niin hyiseen veteen pulahtamisen kuin savusaunan riemun. Viime vuonna tuli saunottua useammassa savusaunassa ja pulahtamassa kävin lähes joka kuukausi. Täytyykin ottaa tälle vuodelle tavoitteeksi, että kävis ihan joka kuukausi 😄