Jotkut näyt hämmentävät enemmän kuin toiset. Kuten Kreikan pohjoisosissa sijaitseva Ropoton kylä, joka valuu hiljalleen vuoren rinnettä tuhoutuakseen lopulta kokonaan.
Luin Rantapallon sivuilta jutun tästä surullisesta paikasta, ja kun huomasin sen sijaitsevan Trikalassa ihan Meteoran lähellä, niin olihan sitä itse ajettava katsomaan oliko tilanne niin paha kuin kuvat antoivat ymmärtää.
Ropoto sijaitsee pienen kiemuraisen vuoristotien päässä. En etukäteen ollut saanut selville mikä tilanne kylässä tällä hetkellä olisi, ja nousimme tietä yhä ylemmäs odottaen mahdollisia puomeja tai edes ajokieltomerkkejä. Mutta tie olikin yllättävän hyväkuntoinen ja perille pääsi helposti. Tie näytti jatkuvan vielä kylän ohitse, ja jonkin verran muutakin liikennettä näkyi. Tai sitten naapuruston väki tuli tarkkailemaan, mitä nuo hullut albaaniautolla ajelevat turistit heistä haluavat.
Asutusta oli nimittäin siellä täällä, pieniä kyliäkin, ja yllättävintä oli miten lähellä romahtaneita taloja elämä näytti jatkuvan ennallaan. Vain yksi osa rinteestä oli vyörynyt alas, ja sen kohdalla kaikki rakennukset olivat enemmän tai vähemmän vinksallaan.
Tuhon taustalla on vuonna 2012 tapahtunut maanvyöry, jonka seurauksena perustukset pettivät, rakennukset siirtyivät ja valuvat yhä edelleen alemmas vuoren rinnettä. Ja kyllä, kylässä näyttää jopa pahemmalta kuin kuvista ymmärtää.
Kovin pitkää aikaa kylässä ei halunnut olla, sillä siellä tunsi olonsa tirkistelijäksi. Kaikkialla vallitsi loputon hiljaisuus, jonka rikkoi vain mehiläisten surina, sirkkojen siritys ja lintujen laulu. Kuin aika olisi pysähtynyt.
Kävimme kesäreissulla Albaniassa, Pohjois-Kreikassa ja Korfun saarella. Lensimme Ateenan kautta Korfulle, josta matkustimme lautalla Sarandaan. Ajelimme Albanian ja Pohjois-Kreikan vuoristoteiltä rannikolle, josta palasimme takaisin Korfulle. Yövyimme kolme yötä Albaniassa (Gjirokaster 1+Ksamil 2), kolme yötä Kreikassa (Papingo 1+ Kalambaka 2) ja kolme yötä Korfun kaupungissa.