Viime heinäkuinen autoreissuni Pohjois-Norjassa alkoi Varangin niemimaalta. Kilometrejä tämän karun ja uskomattoman kauniin alueen tutkimiseen kului satoja, joten mikään pikavisiitti se ei ollut. Luonto on täällä pääosassa, ja matkailija säiden armoilla. Suhtauduin ennakkoon maiseman karuuteen hieman varauksella, sillä ajattelin ettei se vetäisi vertoja vaikkapa Senjan ja Lofoottien tarjoamille näkymille. Olin väärässä.
Varangin niemimaan pohjoisosat: Berlevåg – Kongsfjord – Båtsfjord
Ilma kotimaan puolella oli ollut liian lämmin ja itikoiden täyttämä. Varangilla kummastakaan ei ollut harmia. Lämpötila huiteli siinä kymmenen asteen tienoilla ja pilvet leijailivat lähes tien pinnalla peittäen välillä näkyvyydeen tyystiin. Harmi, sillä ajamaani tietä kohti Varanangin niemimaan pohjoisosia on sanottu yhdeksi Norjan kauneimmista. Hyväkuntoinen, mutta paikka paikoin kapea tie seurasi ensin Teno-joen vartta ja kääntyi sieltä kohti tunturiylänköjä. Matkailuautoja näkyi siellä täällä, muuten liikennettä oli harvakseltaan.
Ajoin ensimmäisenä Berlevågiin. Suunnitelmissa oli ollut kavuta Tanahornin jyrkänteelle, mutta ei sillä kelillä ollut mitään järkeä lähteä kiipeilemään, vaikka kovin vaikeasta reitistä ei ymmärtääkseni olisi ollut kyse. Kuljeskelin sen sijaan pienen kalastajakylän kaduilla ja poikkesin pariin paikalliseen putiikkiin. Sillä hetkellä kylän ravintolat eivät olleet auki, ja keli sen kuin viileni. Vielä oli aivan liian aikaista leiriytyä, joten käänsin auton takaisin tulosuuntaan, se kun oli ainut reitti tänne perukoille.
Kongsfjordin kohdalla päätin pysähtyä, sillä olin jo menomatkalla kiinnittänyt huomiota tien vieressä seisovaan Landhandel -putiikkiin. Huumaava vohvelien tuoksu tulvi ulos asti ja nautin paikan tunnelmasta. Harmikseni tämä sympaattinen paikka oli juuri menossa kiinni, joten en päässyt herkuttelemaan kahvilan tuotteilla. Ehdin sentään lyhyesti piipahtaa sisällä.
Sitten alkoi sataa ihan tosissaan. Ennusteet lupailivat, että kunnon sadetta riittäisi ainakin kaksi seuraavaa päivää. Pikainen pysähdys päivän kolmannessa kohteessa Båtsfjordissa ei houkutellut jäämään, joten päätin kurvata kohti Farmen Syltefjord Campingin leirintäaluetta toiveenani saada yösija seinien suojasta. Ilokseni mökkimajoitus järjestyi kahdeksi yöksi (toki siitä sai pulittaa liki 200€ euroa) ja pääsin kuivattelemaan reissussa rähjääntynyttä olemustani ja retkikamojani. Mikä autuus viikon telttaelämän jälkeen.
Pikkumökki tarjosi kaivattua rauhaa ja suojaa parin päivän ajan
Leirintäalueella oli kahvila ja hyvältä vaikuttava ravintola
Tilat oli sisutettu vanhoilla tavaroilla
Rajallinen matkabudjetti pakotti tyytymään ravintolan sijaan omiin retkieväisiin
Høyholmen – upea hiekkasärkkä keskellä Tenonvuonoa
Sadepäivien jälkeen oli aika suunnata niemimaan länsiosiin. Leirintäalueelta sinne olisi ollut matkaa linnuntietä muutama kymmenen kilometriä, mutta autolla kilometrejä kertyi yli 300. Lisäksi Norjassa ajaminen vie rutkasti enemmän aikaa kuin kotimaan teillä kurvailu, joten ajamiseen kului koko päivä. Pysähtelin paljon ja nautin hiljaisista teistä ja kauniista maisemista.
Ensimmäinen taukopaikka oli Tenojoen suistossa sijaitseva Høyholmen. Niemi kurkottaa syvälle Tenonvuonon keskelle ja sinne ajetaan kapeaa hiekkakangasta. Niemen kärjestä avautuu upeat maisemat vuonolle ja hiekkarantaa riitti silmän kantamattomiin. Høyholmen on luonnonsuojelualuetta, ja oivallinen paikka lintujen tarkkailuun.
Seuraava pysähdys oli tehtävä Tana Brussa, sillä olin unohtanut matkasta niin pipot kuin hanskatkin. Pakkauslistalla ne kyllä olivat olleet, mutta jotenkin kotimaan kolmenkymmen asteen lämpöaalto oli saanut unohtamaan minne olen matkalla. Pohjois-Norjan alle kymmenen asteen kelit pakottivat ostoksille ja mukaan lähti järkyttävän kallis merinopipo. Hanskoja en enää malttanut ostaa, vaan päätin pärjätä mukaan pakatuilla työhanskoilla ja autoon unohtuneilla bensanhajuisilla talvikintailla.
Eteläinen Varangin niemimaa: Hamningberg – kylä maailman reunalla
Pakollisen pysähdyksen jälkeen matka jatkui Varanginvuonoa myötäilevää tietä, sillä minulla oli sovittuna treffit kylään maailman reunalla. ”Sinne, missä tie päättyy”, olimme ystävien kanssa puhuneet ja aikataulujen osuessa yhteen, saimmekin viettää Hamningbergin pittoreskissä kylässä pari yhteistä päivää.
Ajomatka Vuoreijasta Hamningbergiin oli ikimuistoinen ja ainutlaatuinen. Tie on yhden auton levyinen, mutta ohituspaikkoja on runsaasti. Maisemat vaihtelevat hiekkarannoista jännään muotoisiin kivikoihin, jotka saa kuvittelemaan, että tällaista voisi olla kuussa. Norjalaisilla on myös erikoisissa paikoissa mökkejä, ja aika monta mökkiä oli rakennettu keskelle tätä karua kivikkoa, paikkoihin jonne parhaiten pääsee mönkijöillä tai kävellen polkuja pitkin. Ei puhettakaan että pihaan voisi ajaa autolla.
Lopulta tämän uskomattoman tien päässä odotti kesäasukkaiden asuttama kylä, jonka taloista suuri osa on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Hamninberg säilyi saksalaisten tuhoilta toisessa maailmansodassa ja on mahtavaa, että vaikka vakituista asutusta ei enää ole, kesäasukkaat jatkavat kylän perinteitä.
Vietimme siellä maailman reunalla kaksi päivää. Pystytimme telttaleirin kylän ulkopuolelle, parkkipaikalta lähtevän tien päähän. Parkkeeraasimme autot vierekkäin ja viritimme tarpista sadekatoksen. Iltaa kohden sade lopulta hellitti ja pääsimme tekemään kävelyretkiä lähimaastoihin.
Sataman ravintolassa kävi kuhina ja hintataso yllätti iloisesti: kahvi ja vohveli maksoivat vähemmän kuin Helsingissä. Ihmettelimme saksalaisia bunkkereita ja seikkailimme kivisillä rannoilla. Niemen kärjestä löytyi hulppea ja maisemaan tyylikkäästi istuva taukopaikka, jonka penkeiltä oli hyvä tähyillä valaita ja lintuja. Jälkimmäisiä näkyi runsaasti, valaita sen sijaan ei ollenkaan.
Eteläinen Varangin niemimaa: Vuoreija ja nähtävää matkan varrelta
Rentouttavien yhteisten päivien jälkeen oli aika sanoa heipat ja minä siirryin kohti Vuoreijaa eli Vardøn kaupunkia. Olimme kuulleet, että lähes kaupungin keskustassa oli nähty isoja valasparvia, ja toiveissa oli nähdä näitä upeita eläimiä. Valaat olivat kuitenkin jo häipyneet toisille vesille, eikä tällä kertaa ollut hinkua lähteä käymään viereisellä Hornøyan lintusaarella. Joten minulle jäi aikaa ihmetellä itse kaupunkia. Olin jotenkin onnistunut välttymään tiedolta, että kaupungista löytyisi mieliinpainuva noitavainojen uhrien muistolle omistettu museo (luulin sen olevan jossain ihan toisessa paikassa), joten päädyin kuljeskelmaan päämäärättömästi kaupungin kaduilla. Löysin sentään kaupungin toisen kiinnostavan kohteen, parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan taideteoksen. Drakkar-Leviathan oli aidosti vaikuttava näky.
Tyydyin tällä kertaa näiden patsaiden tavoin vain kiikaroimaan Hornøyan lintusaarta
Drakkar-Leviathan, myyttinen merihirviö joka koostuu viikinkilaivasta, valaasta ja dinosauruksesta.
Vielä oli aikaa yhdelle pysähdykselle ennen kuin olin valmis jättämään uskomattoman lumoavan Varangin niemimaan taakseni. Taukopaikaksi valikoitu Mortensnesin kivikautinen asuinpaikka (josta kuvittelin löytäväni sen noitavainojen muistomerkin). Alueella kiersi muutaman kilometrin mittainen polku, jonka varrelta löytyi monenmoisia merkkejä ikiaikaisesta asutuksesta sekä vanha edelleen käytössä oleva kammi. Ei kuitenkaan noitavainoja. Kohde sopi hyvin pieneksi jaloittelupaikaksi pitkän ajomatkan lomaan, vaikka ei se mikään erityinen nähtävyys ollutkaan. Mortensnesin kallioiden lähistöltä löytyy myös kalastajien suosima pystysuora lintukallio, ja siellä näytti nytkin olevan aika paljon porukkaa.
Kammi näytti ulospäin pieneltä
Sisällä tilaa oli runsaasti
Lampaita ei mitkään kivikautiset asuinpaikat kiinnostelleet
Viikko Varangin niemimaalla oli osa kesällä 2024 Pohjois-Norjaan suuntautunutta usemman viikon mittaista automatkaa. Varangilta jatkoin Altan kautta Salteniin ja Helgelandiin, sieltä Ruotsiin Höga Kustenille ja lopulta Uumajasta laivalla Suomeen. Yövyin koko reissun pääosin teltassa joko leirintäalueilla tai luonnon keskellä.
2 comments On Autolla Pohjois-Norjassa: Ihmeellisen kaunis Varangin niemimaa
Upeita kuvia! Pohjois-Norjan maisemiin ei kyllä kyllästy koskaan. Itse olen käynyt vain Lofooteilla. Varangin niemimaa voisikin olla hyvä kohde seuraavalle Norjan roadtripille.
Suosittelen. Maisema tosiaan poikkeaa Lofoottien jyrkkäviivaisista vuorista, mutta minusta tuolla oli erittäin kaunista. Ja mikä parasta, omaa rauhaa löytyi paljon.